Treffit 80- ja 90-luvuilla
Te, jotka olitte nuoria 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa, kertoisitteko ikätoverillenne miten silloin treffailtiin? Minä en nimittäin koskaan ollut treffeillä, enkä kuullut kenenkään edes puhuvan aiheesta.
Kaikki silloin näkemäni seurustelusuhteet saivat alkunsa jostain bileistä. Oliko sen lisäksi pareja joiden seurustelu sai alkunsa treffeistä? Käytiinkö silloin treffeillä myös ihan muuten vaan, ilman vakavia aikomuksia?
Kommentit (21)
Minä en ole koskaan ollut treffeillä. Seurustelu alkoi tutun ihmisen kanssa koulusta, yliopistosta, kesätöistä, kaveripiiristä jne, ja parikymppisestä olen ollut saman miehen kanssa. Nyt jo yli puolet elämästäni.
Monet seurustelusuhteet alkoivat lukiossa jonkun kivan pojan kanssa. En tiedä voiko sitä kutsua treffailuksi kun mentiin toiselle kylään aluksi.
Yhden likan pyysin treffeille jäätelökioskilta jossa oli silloin kesätöissä, toisen kanssa tein treffit niin että oltiin lukiokavereita ja kolmannen kanssa sovittiin treffit kun tavattiin harrastuksen parissa. Treffeillä käytiin kahvilassa, kävelemässä ja yhdellä keikalla.
Niin, silloin piti tosiaan jotakin/jonkun kautta tuntea tai tutustua, ennen nettitreffipalstoja. Lehtiin asti ilmoituksen laittaminen oli jo tosi hardcorea. Bileissä niitä tyyppejä tavattiin, tai sitten jos omasta lähipiiristä ei millään löytynyt kiinnostavaa, ni käytiin naapurikaupungin juhlissa ja voi veljet, siellä ne pojat oli aina niiiiin paljon makeempia... Sitten siellä tutustuttiin ihmisiin ja niiden kavereihin. "Toi yks on kiinnostunut susta, voitko antaa numeros"... Numeron antaminen oli aina jännittävää, koska sehän tarkotti sitä, että se tyyppi soittaa ja sun vanhemmat vastaa ja pääsee kärryille, et sulla on jotain säpinää.
Willy Loman kirjoitti:
Te, jotka olitte nuoria 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa, kertoisitteko ikätoverillenne miten silloin treffailtiin? Minä en nimittäin koskaan ollut treffeillä, enkä kuullut kenenkään edes puhuvan aiheesta.
Kaikki silloin näkemäni seurustelusuhteet saivat alkunsa jostain bileistä. Oliko sen lisäksi pareja joiden seurustelu sai alkunsa treffeistä? Käytiinkö silloin treffeillä myös ihan muuten vaan, ilman vakavia aikomuksia?
Erosin 1980-1990 -luvun vaihteessa, joten jotain kokemusta on aiheesta. Lähes kaikki miehet, joihin silloin tutustuin, tapasin baarissa. Minulla ja ystävilläni oli pari vakipaikkaa kaupungissa, jossa silloin asuin, ja aina lapsivapaina viikonloppuina mentiin ulos pitämään hauskaa. Kun johonkin tutustui niin sitten järjestettiin tapaamisia, en jaksa muistaa kutsuttiinko niitä treffeiksi vai oliko kyse vain nimenomaan sovitusta tapaamisesta. Aika monet asiat olivat siihen aikaan ainakin omassa elämässäni muutenkin toisin; en silloin käynyt ulkona syömässä tai erikoiskahveja juomassa jopa useita kertoja viikossa, elokuviakaan ei pyörinyt teattereissa samalla tavoin kuin nyt. Unohtamatta, että yhteyttä sai vain lankapuhelimella.
Mielettömän hauskaa aikaa se silti oli. Ja antoisaa ;-)
Mä treffailin silloin 80-ja 90 luvuilla paljonkin, yleensä tyyppien kanssa jotka olin tavannut jossain bileissä tai sitten myöhemmin täysi-ikäisenä baarissa. Joskus kaverit järkkäilivät sokkotreffejä toisilleen, mä olin itse erityisen hyvä sokkotreffien järjestäjä ja kolme noista pareista on edelleen yhdessä.
Me käytiin drinkeillä, kahvilla, syömässä, leffassa, Lintsillä yms ihan niinkuin nykyäänkin ja tutustuttiin hiljakseen. Joskus huomattiin jo ekoilla deiteillä ettei synkkaa ja joskus deittailtiin useampaa samaan aikaan ennenkuin jonkun kanssa päätettiin seurustella.
En muista että olisi treffailtu. Diskoon tai yökerhoon mentiin, tavattiin joku, vaihdettiin numeroita tai sovittiin tapaaminen. Ihmettelin aina amerikkalaisten elokuvien tapaa pyytää joku treffeille.
Varmaan kaikki oli paremmin siihen aikaan kun ihmiset eivät olleet niin hyperkriittisiä että joku ihan täysin merkityksetön asia tai mielipide muodostui täydelliseksi dealbreakeriksi. Nykyiset ihmiset on kuin hiuskarvan varassa kaiken suhteen eikä pelivaraa mihinkään suuntaan ole. "Ai sä tykkäät friendien joeystä? Joo hei hei. Toivottavasti saat syövän."
Niin, ja miehet tarjosivat lähes poikkeuksetta, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä kenenkään mielestä. Se nyt vaan oli tapana.
Vierailija kirjoitti:
En muista että olisi treffailtu. Diskoon tai yökerhoon mentiin, tavattiin joku, vaihdettiin numeroita tai sovittiin tapaaminen. Ihmettelin aina amerikkalaisten elokuvien tapaa pyytää joku treffeille.
No mitäs ne sovitut tapaamiset olivat jos ei treffejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista että olisi treffailtu. Diskoon tai yökerhoon mentiin, tavattiin joku, vaihdettiin numeroita tai sovittiin tapaaminen. Ihmettelin aina amerikkalaisten elokuvien tapaa pyytää joku treffeille.
No mitäs ne sovitut tapaamiset olivat jos ei treffejä?
Ehkä kyseinen kirjoittaja tarkoitti samaa kuin minä (8) eli että tapailua ei silloin kutsuttu treffailuksi. En ainakaan muista, että joku olisi kysynyt minua varta vasten treffeille, muistelen että sovittiin vain tapaamisesta tai näkemisestä tms.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kaikki oli paremmin siihen aikaan kun ihmiset eivät olleet niin hyperkriittisiä että joku ihan täysin merkityksetön asia tai mielipide muodostui täydelliseksi dealbreakeriksi. Nykyiset ihmiset on kuin hiuskarvan varassa kaiken suhteen eikä pelivaraa mihinkään suuntaan ole. "Ai sä tykkäät friendien joeystä? Joo hei hei. Toivottavasti saat syövän."
Älä jaksa. Täällä monikin on sanonut että tapaili useita samaan aikaan 20-30 vuotta sitten. Varmaan nekin katkerat ja huonoitsetuntoiset kakkosvaihtoehdot jäivät silloin itkemään tuota samaa asiaa. Aivan turha yrittää mitätöidä toiselle tärkeää asia väittämällä sitä merkityksettömäksi. Mitä ilmeisimmin se ei hänelle ole, jos se kerran on dealbreaker. Ei sinulla ole oikeutta määritellä, mitä kukin saa pitää tärkeänä. Jos Frendit on tärkeä juttu, sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista että olisi treffailtu. Diskoon tai yökerhoon mentiin, tavattiin joku, vaihdettiin numeroita tai sovittiin tapaaminen. Ihmettelin aina amerikkalaisten elokuvien tapaa pyytää joku treffeille.
No mitäs ne sovitut tapaamiset olivat jos ei treffejä?Ehkä kyseinen kirjoittaja tarkoitti samaa kuin minä (8) eli että tapailua ei silloin kutsuttu treffailuksi. En ainakaan muista, että joku olisi kysynyt minua varta vasten treffeille, muistelen että sovittiin vain tapaamisesta tai näkemisestä tms.
No en minä nykypäivänäkään treffi-ilmaisua juuri käytä kun tapaamisesta sovitaan. Puhutaan vain tapaamisesta tai kahville lähtemisestä. En muista, että kukaan olisi pyytänyt treffeille käyttämällä tuota sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kaikki oli paremmin siihen aikaan kun ihmiset eivät olleet niin hyperkriittisiä että joku ihan täysin merkityksetön asia tai mielipide muodostui täydelliseksi dealbreakeriksi. Nykyiset ihmiset on kuin hiuskarvan varassa kaiken suhteen eikä pelivaraa mihinkään suuntaan ole. "Ai sä tykkäät friendien joeystä? Joo hei hei. Toivottavasti saat syövän."
Voi kuule, ihan yhtä kriittisiä silloin oltiin. Ja vastakkaiseen sukupuoleen ei ylipäänsä tutustunut ellei jaksanut käydä baareissa ja/tai ollut opiskelijamenoissa tai muissa sosiaalisissa tilaisuuksissa mukana. Ja mitä luulet, ketkä siinä scenessä menestyivät? Ulospäinsuuntautuneet kauniit/komeat tietysti. Toki muutkin pariutuivat, mutta ei se heille ollut ainakaan sen helpompaa kuin nykyisin.
Omasta mielestäni olennaisin ero oli se, että kun ihmiseen alunperinkin tutustui livenä, niin kemiat tai niiden puuttuminen oli heti tiedossa. Ei tullut niitä tilanteita, joita nettideittailun kautta tulee, että toinen vaikuttaa mukavalta ja "sopivalta" mutta ei vaan herätä yhtään kiinnostusta. Kun baarissa tavattiin niin sen tiesi heti, onko toinen fyysisesti puoleensavetävä vai ei. Jos oli niin tutustuminen jatkui ja eteni paitsi jos ja kun toisesta selvisi jotain, mikä oli turn-off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista että olisi treffailtu. Diskoon tai yökerhoon mentiin, tavattiin joku, vaihdettiin numeroita tai sovittiin tapaaminen. Ihmettelin aina amerikkalaisten elokuvien tapaa pyytää joku treffeille.
No mitäs ne sovitut tapaamiset olivat jos ei treffejä?
Ehkä kyseinen kirjoittaja tarkoitti samaa kuin minä (8) eli että tapailua ei silloin kutsuttu treffailuksi. En ainakaan muista, että joku olisi kysynyt minua varta vasten treffeille, muistelen että sovittiin vain tapaamisesta tai näkemisestä tms.
Juuri näin. Mitään sellaista "tuntematon poika tulee kysymään treffeille kaupassa" tai "koulussa joku pyytää lähtemään elokuviin kanssasi" ei tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja miehet tarjosivat lähes poikkeuksetta, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä kenenkään mielestä. Se nyt vaan oli tapana.
Minä kieltäydyin siitä periaatteesta. Joitain ärsytti tosi paljon..
Sovittu tapaaminen = treffit
Vai oliko tarkoitus keskustella sanasta eikä itse asiasta? Siis tyyliin käytkö kakalla, paskalla vai ulostamassa?
90-luvun alussa aloitin treffailun ja se alkoi aina baarista. Sitten vaihdettiin lankapuhelinnumerot ja tavattiin - ohareita sattui tietty jonkin verran mutta toisaalta oltiin ehkä kunnollisempia (ei voinut perua tekstarilla) ja tultiin jos oli sovittu. Tyyliin nähdään huomenna klo 19 baarissa x.
Kyllä mä mielestäni jo silloin "deittailin" eli tapailin useampiakin yhtä aikaa. Tuohon aikaan liittyy myös se, että kännipuheluita tuli todella paljon kun joku mies uskalsi vasta neljältä soittaa. Otin joskus johdon irti seinästä :) Eli seksiviestit eivät sillain ole uusia.
Joskus joku deitti tuli ihan kylmästi oven taakse viikon päästä rimpauttelemaan kelloa! Tai mulle kävi näin useinkin... sit vaan kurkin ovisilmäst kuka siellä. Aika pelottavaa itse asiassa.