Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: Voitteko oikeasti luottaa ystäviinne?
25.09.2016 |
Luin tuota kauheimmat ajatukset ketjua ja minua alkoi masentamaan. Niin moni siellä toivoi pahaa jopa omille ystävilleen. :(
Kommentit (12)
Kyllä pystyn. 2 läheistä ystävää on parempi, kun kymmenen huonoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti ajattelen, että loppupeleissä olemme kaikki yksin ja oman onnemme seppiä. Minä kuitenkin tarvitsen ympärilleni toisia ihmisiä joten on siis pakko yrittää luottaa edes jotenkin. Aika kyyniseksi sitä on kuitenkin tullut.
En sano ystäviksi ihmisiä joihin en luota.
Aika hirveää sanoa naisena, mut aika useat naiset ovat todella kieriä ja juonia. Selän takana puhutaan pahaa vaikka kasvotusten ollaan niin kaveria. Miesten kanssa mutkattomampaa ja tunnen että pystyn luottaakin paremmin. Olenkin ystävystynyt erään miehen kanssa ja hän tuntuu ymmärtävän minua paremmin kuin monet muut ystäväni. Tämä kuitenkin on omiaan aiheuttamaan kummastusta muissa. Ajatellaan heti että kyseessä on jotain vispilänkauppaa.
Voin. Kahteen, jotka ovat lähimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sano ystäviksi ihmisiä joihin en luota.
Sama täällä. Valitettavasti olen joutunut huomaamaan, että ystäviä ei ole. Entisiä sellaisia kyllä.
Minulla on ystävä, johon luotan enemmän kuin itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luota yhteenkään ihmiseen sataprosenttisesti. Varmasti on ihmisiä, jotka haluavat toisille hyvää, ja yrittävät olla toisille hyviä, mutta jokainen ajaa loppujen lopuksi aina omaa etuaan, ja se on normaalia. Kenestäkään ei voi koskaan mennä loppujen lopuksi vannomaan, että olisi aina luotettava ja pysyisi rinnalla, tuli mitä tuli.
En voi. Surullista. Harmittaa ettei voi puhua asioista, jotka vaivaavat tai ovat muuten itselle merkityksellisiä. Viimeinenkin luotettavaksi itseään mainostanut ystävä narahti, ei vain tiedä sitä itse. Tarvisin kuuntelijan, mutta näillä mennään. Minuun sen sijaan voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan en luota keneenkään. En ystäviini, en mieheeni. En tiedä miksi. Käytännön tasolla luotan heihin kunnes toisin todistetaan enkä vietä jokaista päivää miettien asiaa, mutta jos tapahtuisi jotain joka todistaisi ettei kannata luottaa en olisi yllättynyt. Onko elämä kasvattanut minusta kyynisen vai mistä on kyse, sitä en tiedä.
Pystyn luotan lähimpiin ystäviini kuin kallioon, mulla on ihan parhaat ystävät ja ystävyytemme on monessa liemessä keitetty.
Pystyn. Yksi ihminen on juuri sellainen. Toinen on myös ehkä. En ole vielä varma.