Mua ärsyttää ihmiset jotka luulee että heti ekojen treffien jälkeen alkaa suhde :D
Pari tälläistä tapausta on tullut vastaan jotka jo rupeavat about kantamaan puol omaisuuttaan sun luoksen heti seuraavien treffien aikana ja haluavat sinut kokonaan omakseen heti. En ole ikinä antanut itse olettaa mitään vaan toiminut ihan normaalisti, noiden tapauksien johdosta en tosin enää suutele ensimäisten treffien aikana. Onko muillekkin tullut vastaan riippukiviä?
Kommentit (15)
Yksi kosi minua innoissaan ensimmäisenä aamuna, ja kun kieltäydyin kunniasta, hän alkoi tivata minua "ainakin kihloihin". Yö oli osoittanut minulle sen, että enää ei tarvitsisi tuhlata aikaa tuohon mieheen. Sain hänestä sitkeän stalkkaajan ja harmia pitkäksi aikaa.
Minusta on todella positiivista, että ihmiset uskaltavat näyttää tunteensa, kun ihastuvat. Ilman edes toisen osapuolen rohkeutta ei suhteita syntyisi. Ikävää on joidenkin tyypien realismin puute: ei se mies tai nainen ole sika, vaikka "jättää" sinut yhden tai kahden treffin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on todella positiivista, että ihmiset uskaltavat näyttää tunteensa, kun ihastuvat. Ilman edes toisen osapuolen rohkeutta ei suhteita syntyisi. Ikävää on joidenkin tyypien realismin puute: ei se mies tai nainen ole sika, vaikka "jättää" sinut yhden tai kahden treffin jälkeen.
Siis tottakai on positiivista mutta minusta ihmisten pitäisi olla kuitenkin hieman enemmän tilaa antavia ekojen tapaamisten aikana, nää mun tapaamat henkilöt on olleetkin tosi negatiivisen oloisia sitten kun olen sanonut että en ole kiinnostunut aloittamaan suhdetta heti. Yksi mies jopa jäi stalkkaamaan minua pariksi vuodeksi.
T. Ap
Voisitko kertoa, että olet hitaasti lämpiävä?
Millä perusteella juuri sinun toimintasi on normaalia, ja nuo nopeammin etenevät toimivat väärin?
Minä aloin seurustelemaan mieheni kanssa ensimmäisillä treffeille. Olemme olleet yhdessä 17v.
Eikö jokainen ihmissuhde ala ensitapaamisesta?
Kuka hullu suutelee ensimmäisillä treffeillä? Suutelu on juuri se askel, jolla mennään vähintäänkin eksklusiiviseen tapailuun, joskaan ei nyt ehkä seurusteluun vielä.
Mua ärsyttää ihmiset, jotka luulee että parin vuoden seurustelun jälkeen alkaa avioliitto.
Olen itse ollut tollanen riipukivi, enkä sitä tajunnut ollenkaan. Minusta vaan tuntui asiat niin selviltä ja turha oli aikaa tuhlata mihinkään. Terapian avulla olen päässyt läheisyysriippuvuudesta eroon ja olen pystynyt huomaamaan ongelmani. Miehissä on todella paljon tätä ongelmaa.
Olin joskus treffeillä yhden miehen kanssa, siis nähtiin ekaa kertaa face to face. No tämä mies kuulemma ihastui muhun heti, seuraavana päivänä pyysi mua muuttamaan luokseen asumaan!! Ja tyyppi oli aivan tosissaan, luulin ensin vitsiksi. Suuttui todella paljon, kun en halunnut enää nähdä. Taisi olla muutenkin vintillä purut aika pahasti sekaisin.
Ekoilla treffeillä ihastutaan siihen mielikuvaan, mikä on omassa päässä toisesta ihmisestä kehitelty. Mielikuvalla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Monilla ensitreffeillä ihastuneilla käy niin, että kun ollaan tunnettu vähän pidempään, toinen onkin "muuttunut", vaikka tosiasiassa ihastunut vain huomaa, että toinen ei vastannutkaan mielikuvaa.
Itse olen myös riippukivi. Ekojen treffien jälkeen viestittelyä, pusutteluja ym.24/7. Onneksi tämä ukkonikin oli joten natsasi :'D kohta 7 vuotta mennyt ekoista treffeistä. Onneksi hullu tapasi hullun. Jännällä tässä ootellaan jaksetaanko ihan loppuun asti taivaltaa, hope so :)
Mua taas ärsyttää sellaiset miehet, jotka sokkotreffien jälkeen kuvittelevat, että haluan analyysin omasta ulkonäöstäni. Olen ollut nyt kolmilla sokkotreffeillä ja joka kerta olen saanut treffien jälkeen tekstarin, jossa ulkonäköni on ruodittu perin pohjin. Vaikka arviot ovat olleet edukseni, minusta tuollainen on hirveän moukkamaista. Lähtökohtaisesti etsin miestä, joka pitää minusta ihan oman itseni vuoksi. Tai edes miestä, joka tajuaa pitää mölyt mahassaan.
Ja vielä: kun en ole halunnut seksiä ekojen treffien päätteeksi tai jälkeen, minut on poikkeuksetta leimattu joksikin "periaatteen ihmiseksi", vaikka haluttomuuteni mennä sänkyyn on johtunut siitä, etten tunne toista. Kyllä on nykymaailmassa vaikeaa olla sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Ekoilla treffeillä ihastutaan siihen mielikuvaan, mikä on omassa päässä toisesta ihmisestä kehitelty. Mielikuvalla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Monilla ensitreffeillä ihastuneilla käy niin, että kun ollaan tunnettu vähän pidempään, toinen onkin "muuttunut", vaikka tosiasiassa ihastunut vain huomaa, että toinen ei vastannutkaan mielikuvaa.
Tämä. Tosin joidenkin kanssa joskus "klikkaa" heti, kyllä tiedän miltä se tuntuu. Mutta silti siihen vielä kuuluu niin paljon noita omia mielikuvia, että ei minusta voi puhua niinkään ihastumisesta, enemmänkin kiinnostumisesta.
Todella ahdistavaa, jos esimerkiksi itse tiedän, että en ole treffeillä kovinkaan syvällisesti avautunut, ainoastaan jutellut niitä näitä peruskohteliaaseen tapaan, huumori on ehkä osunut yksiin mutta mihinkään oikeaan tutustumiseen ei olla vielä päästy... Ja sitten treffikumppani alkaa heittää tuollaista "olet upea nainen, olen niin ihastunut, ei hitto miten siistiä, sä oot niin sitä ja tätä ja tota ja tuota". Yleensä en tällaisia pysty sitten enää jatkamaan ollenkaan, en jaksa taistella sitä vastaan, että ovat ihastuneet siihen mielikuvaansa minusta, mieluummin pistän pelin poikki saman tien. Moni esimerkiksi on sanonut minua todella kiltiksi ja pitävät hyvin viattomana. Sekoittavat ilmeisesti kohteliaisuuden siihen, kovin kiltti kun en todellakaan ole...
Joo mulla tuli. Nyt asutaan toisessa yhteisessä asunnossa