Lue keskustelun säännöt.
En kohta jaksa enää yrittää työnhaun kanssa :(
23.09.2016 |
Ennen ku joku tulee mussuttamaan niin joo, aion edelleenkin hakea töitä. Oon vaan äärettömän turhautunut tähän samaan paskaan joka kuukausi. Täytellään Kelalle, "työssä", "työtön" lippusia ja lähetellään palkkakuitteja, teen osa-aikaista keikkaa työttömyyden ohella. Joka kerta sieltä päätöksen yhteydessä näkyy lause, jossa kerrotaan montako päivää työttömyys on kestänyt ja päivien määrä vaan kasvaa ja kasvaa.
Täytän hakemuksia, jopa useamman viikossa jos osuu hyvä viikko kohdalle.. Olen kohta vuoden hakenut töitä suht rivakkaan tahtiin, eikä mistään ole edes soitettu. Kävin kaikenmaailman CV-klinikoita, kursseja yms ja sain aina kehuja miten mulla on opintojen aikana kerrytetty hyvin työkokemusta ja varmasti saan töitä. Vaan kun ei ole työkokemusta asiantuntijatehtävistä tai edes harjoittelusta, pelkkää mäkkäriä ja muuta hanttihommaa. Olen kuulemma niin iloinen ja asiallinen ja blaah blaah blaah, mutta eipä mua silti huolita näköjään mihinkään. Ei edes kaupan kassalle tai siivoomaan, sinne olen ylikoulutettu. Voisin mä mennä kaupan kassalle ihan hyvin, kelpais sekin. Ainakin siitä saa enemmän rahaa mitä nyt saan.
Nytkin möllötän ja katson kivaa työpaikkailmoitusta, mutta tiedän että en tule tuonne pääsemään. Kohta tsemppaan ja en anna tämän pessimistisyyden loistaa hakemuksessa, mutta en enää edes odota että mistään soitettaisiin.
Oikeesti, tätäkö mun loppuelämä on? Tiedän, että olen siinä mielessä onnekas kun on edes jotain lisätienestiä muutaman satasen eestä kuussa. Ei tarvii sillä pelkällä työmarkkinatuella olla. Alkaa vaan jo pää levitä tässä kun käytän tunteja viikossa työpaikkojen etsimiseen, hakemuksien lähettämiseen ja kaikki on aivan turhaa. Toisaalta jos jättää hakematta niin ei ainakaan voi saada töitä, joten pakko on siis hakea.. Mutta kauanko tätä jaksaa? Tää mun vuosi yliopistosta valmistumisesta ei oo edes pitkä aika jos vertaa mitä oon tältäkin palstalta lukenut. Sitten jokainen työtä tekevä tai opiskeleva tuttu tulee päivittelemään, että "ai ootko VIELÄKIN työtön", "miten nii et oo saanu töitä", "ootko laittanu CV:n työkkäriin, sitä kautta varmasti tärppää" ja koita siinä sitten naama peruslukemilla selitellä, että joo en oo vieläkää löytäny töitä ja kuule työkkäriin CV:n laittaminen, no ei aloiteta ees tästä aiheesta..
Kaduttaa niin helvetisti, että en mennyt lukion jälkeen vaikka amikseen. Olisin ehkä matalapalkkaisessa ja fyysisesti raskaassa työssä, mutta ainakin olisin töissä.. Nyt opiskelin perse ruvella maisteriksi ja näköjään työllistymisen kannalta aivan turhaan, vaikka toki sain paljon elämänkokemusta ja taisin mä siellä yliopistollakin oppia jotain.. Oon nyt vakavissani ajatellut, että jos ja kun en ole ensi kevääseenkään mennessä saanut töitä niin haen lähihoitajaksi tai jollekin muulle amiksen alalle.
Nyt perjantain kunniaksi hajottaa ja paljon! Tänään oli hyvä anti työpaikoissa ja väänsin monta hakemusta, upposi taas ihan mukavasti aikaa. Pliis onhan täällä edes joku, joka on yhtä turhautunut..
Kommentit (36)
Mua turhauttaa niin paljon, että välillä tekee mieli repiä hiukset päästä. Plus kiusaan itseäni jatkuvasti ''olet huono kortistoluuseri''-ajattelulla, joka vetää mielen alas jatkuvasti. Oma pää on mulle nyt pahin paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamala kuulla sun kokemusta. :(
Täällä samassa veneessä, olen täystyötön, hakemuksia lähtee n. 1kpl/päivä. Pariin haastatteluun olen päässyt, mutta jäänyt nuolemaan näppejäni.
En aio enää opiskella, seuraavaksi painun ulkomaille jos tämä ei nyt tässä pian urkene.
Miten olet jaksanut? Rahallisesti itsellä todella tiukkaa, vtuttaa tämä kotona kökkiminen.
Mulla on onneksi keskituloinen mies, mutta mun olo on kuin jollain lompakkoloisella. En todellakaan halua olla miehen elätti ja tämä rassaa koko ajan. Mies kyllä ymmärtää, että eihän tää mun vika ole koska yritän päästä töihin. Mut silti tulee aina näitä tilanteita, että eikö mulla oo taaskaan rahaa jne.. Mä en voi ulkomaille valitettavasti lähteä kun miehellä taas ei ois töitä siellä ja nyt on hyvä työpaikka Suomessa.
Aloituksesta jäi puuttumaan, että miks kaikki olettaa että siivoojaks tai Siwan kassalle "pääsee aina"? En minä ainakaan oo päässyt. En erityisesti hingu kyseisiä tehtäviä, mutta olen hakenut nyt kuitenkin ja olisin valmis menemään.
- Ap
Mille alalle olet opiskellut? Oletko aktiivisesti tarjonnut itseäsi palkkatukitöihin (sinulla lienee oikeus) kiinnostaviin paikkoihin?
Joo toi on legendaarinen : "ootko laittanu CV:n työkkäriin". Siitä ei ole kyllä ei hevon...un hyötyä.
Jalkaudu pois sieltä kotoa, älä pelkää puhua ja tarjota itseäsi töihin. Soita sopiviin paikkoihin, kysele. Koeta päästä mentorointiohjelmiin (ainakin Aalto yliopisto järjestää), missä keskustellaan jonkin kokeneemman työelämässä olevan kanssa työnteosta, vaihtoehdoista jne. Mieti jatko-koulutusta. Mieti voisiko alallasi olla paikka, joka on tarkoitettu suoraan koulun penkiltä tulleille, esim vaikka S ja K-Trainee, ns graduate trainee. Mieti voisiko tutuistasi olla hyötyä / kontakteja / oletko kuullut jonkun tutun puhuvan kontakteistaan.
Sanoisin että ilman alan työkokemusta on mahdoton päästä läpi avoimien työpaikkojen hakijatulvasta. Keksi muita tapoja hakea töitä, älä siis kuluta kaikkea aikaasi täyttämällä hakemuksia summassa avoimiin (netissä kaikkien muiden työnhakijoiden katselemiin) paikkoihin.
Tsemppiä! Valmistuin itsekin vuonna 2003 kortistoon, ja puoli vuotta sain olla palkattomassa harjoittelussa, kunnes työpaikka löytyi. Monella kokeneella vanhalla työkaverilla on kestänyt helposti yli vuoden saada töitä. Sillä vankalla kokemuksellakin.Tärkeintä on muistaa, että syy ei ole sinussa, vaan työmarkkinoissa,joilla ei ole töitä.
Olin itsekin lyhyen hetken työttömänä, vaikka minun CV:ni ei olisi voinut olla parempi. Pääsin tuona aikana neljään haastatteluun, joissa olin todella pitkällä. Jos kerron mistä kiikasti, niin ehkä sinäkin ymmärrät ettei kyse ole aina hakijan osaamisesta. Yhdessä paikassa työnantaja päättikin, ettei sittenkään rekrytoi ketään. Minulle siitä ilmoitettiin, mutta ne hakijat, jotka eivät haastatteluun päässeet varmaan uskoivat, että joku superihminen paikan vei. Kun vain haastateltaville yleensä kerrotaan valintojen perusteet.
Toiseen työpaikkaan haettiin ihmistä osaamisalueella A. Täytin nuo vaatimukset täysin. Prosessin aikana kuitenkin tajusivat, että hakevat henkilöä osaamisalueella B ja aivan eri paikkakunnalta. Osaamisalue A päätettiin ulkoistaa. Taas haastatteluun päässeenä sain tiedon näistä perusteista, moni muu jäi varmaan miettimään missä mätti.
Kolmanteen paikkaan olen pätevä, mutta huomasin, että valituksi tuli rekrytoijan liikekumppanin tytär. Varmaan ihan sattumalta ;).
Eli huomaatko mitä kaikkea noiden valintojen taustalla voi olla?
Itse sain työpaikan nyt siten, että hain paikkaa, johon minulla ei osaaminen riittänyt.Tämä todettiin jo haastattelussa. Mutta koska muuten pitivät potentiaalisena, he ohjasivat hakemukseni toiselle osastolle, jossa haettiin henkilöä ihan toiseeen tehtävään. Ja tämä paikka ei ollut julkisessa haussa. Olen aina tuhahtanut väitteille piilotyöpaikoista, mutta näin vain sain sellaisen itse! Ei tarvitse tuntea laajaa verkostoa, mutta jossain kohtaa piilotyöpaikka voi tulla vastaan ihan yllättäenkin.
Jos en nyt olisi saanut työtä, olisin mennyt työvoimakoulutukseen kurssille, joka sisälsi harjoittelua työnantajalla. Ehkä sitä kautta tai muuten tarjoutumalla harjoittelijaksi löytyisi se paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinä ap haet, mutta suurin osa työttömistä ei ole kiinnostunut työstä. Tämä on vain fakta. Halutaan kuu taivaalta, tuet on itsestäänselvyys jne. Sitten rutistaan, ettei kannata! kyllä tähän oikeasti on joku roti saatava. Työtä on valtavasti tekemättä ja se on fakta, että kaikkialle ei voida ottaa mukavasti suojatyöpaikkaan kuukausipalkalle, vaikka niin olisikin kiva kaikkien työllistyä. Tämmöinen järjestelmä ei vaan toimi, jossa on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.
Onneksi tulee lakimuutos, että näihin aletaan puuttua ja leikata työttömyyskorvausta. Satunnaistyötkin on parempi kuin ei mitään yksilön sekä muiden veronmaksajien kannalta. Niistä se lähtee. Tällä hetkellä talouskasvun yksi este on, että mikään ei pyöri, kun porukka makaa kotona ennen kuin lähtee pätkätöihin.
Ja tiedän, saan vähintään 100 alapeukkua patalaiskoilta av-mammoilta, jotka on omasta mielestään oikeutettuja kaikkiin tukiin ja eivät kouluttamatonta ja osaamatonta takapuoltaan viitsi liikauttaa alle 5000 Euron palkalla. Totuus sattuu?
Ihan yhtä turhautunut olen. Valmistuin keväällä amiksesta, pääsin yhteen kouluaikaiseen harjoittelupaikkaan ekstraamaan. Siinä se. Vuoro siellä, toinen täällä, tällä alalla ja tässä kaupungissa ei tämän tai lähialojen töitä sitten olekaan. Miehellä täällä vakituinen työpaikka, eikä tahdo muuttaa muualle. Kouluun tahtoisin, mutta koska mulla on jo ammatti niin on lähes mahdotonta päästä enää amikseen muille kuin "jämäaloille", ja ammattikorkeaan ei ole enää varaa kun nyt jo on törkeät opintolainat odottamassa takaisinmaksua. Työkkärissäkin sanoivat suoraan, että aika epätodennäköiseltä näyttää työllistyminen täällä ja lähikunnista, jos ei ole tekniikka- tai terveydenhoitoalalla.
Olen aina pitänyt itseäni fiksuna ja osaavana ihmisenä, mutta tässä ahdistuessani olen tehnyt pientä sisäistä tutkintaa. Tajusin, että joo, osaan kyllä paljon asioita ja olen ihan älykäs, mutta en vaan osaa mitään sellaista josta olis työmarkkinoilla hyötyä. En yhtään mitään. Luen nopeasti, oon kätevä käsistäni (hienomotoriikka), huomaan nopeasti virheet jos tarvitsee (esim. kielioppi tai suunnitelmat), mulla on sävelkorvaa, oon hyvä eläinten kanssa ja mulla on käytöstavat ja tilannetajua. Mulla on kielipäätä. Teen kotikokiksi hyvää ruokaa... Tällaisia elämän kannalta yleishyödyllisiä taitoja. Mutta ei näitä saa kirjattua cv:hen eikä mulla ole välttämättä niitä tukevia taitoja, esim. vaikka oon tarkka ja hyvä tietokoneiden kanssa, mulla on surkea numeropää. Ahdistun ihmisten seurassa ja mulla tulee helposti sosiaalinen krapula. Olen 14 vuotta kärsinyt masennuksesta, välillä tulee parempia kausia, mutta kyllä kohta alkaa riittää. Eipähän tarvii enää miettiä, mitä sitä elämällään tekis ja murehtia tulevaisuutta, joka tuntuu näyttävän joka päivä vaan toivottomammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei..muistan niin tuon ajan, tosin en ollut työttömänä ihan niin pitkään mutta kuitenkin. Tänä päivänä kaikki onneksi tajuaa, että on helvetin vaikea saada töitä eikä työtön ole mikään luuseri joten älä turhaan soimaa itseäsi : ) oot kuitenkin maisteri, ei kaikilla riitä älykkyys ja lahjat sellaseen :) Tsemppiä kuitenkin jos nyt tärppäisikin, vaikka tiedän että tällaiset positiiviset lässytyksetkin ärsyttää välillä :D
Ps.itsekään en päässyt siivoojaksikaan kun ei ollut kokemusta. No shit :D
Täällä työtön it-alan DI. Kuvittelin kun työt entisestä paikasta loppui, että vapaaehtoisesta lähdöstä neuvottelemani 12 kk "kultainen kädenpuristus" hyvinkin riittää että löydän uuden työn. Ainahan koodareita tarvitaan. Vaan nyt on jo mennyt 12 kk ja yhteen ainoaan paikkaan olen päässyt haastatteluun, sinnekään ei otettu sisään. Ilmeisesti 43 vuoden ikä (ja ehkä naissukupuoli) on juttu mitä kukaan ei nuorekkaalla, menevällä it-alalla halua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö cv:n tietoja voi viilata alaspäin kun hakee jotain duunarihommaa? Tarkistaako niitä kukaan jälkeenpäin? Ei kai siitä ainakaan rangaistusta saa jos salaa maisterikoulutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä ap haet, mutta suurin osa työttömistä ei ole kiinnostunut työstä. Tämä on vain fakta. Halutaan kuu taivaalta, tuet on itsestäänselvyys jne. Sitten rutistaan, ettei kannata! kyllä tähän oikeasti on joku roti saatava. Työtä on valtavasti tekemättä ja se on fakta, että kaikkialle ei voida ottaa mukavasti suojatyöpaikkaan kuukausipalkalle, vaikka niin olisikin kiva kaikkien työllistyä. Tämmöinen järjestelmä ei vaan toimi, jossa on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.
Onneksi tulee lakimuutos, että näihin aletaan puuttua ja leikata työttömyyskorvausta. Satunnaistyötkin on parempi kuin ei mitään yksilön sekä muiden veronmaksajien kannalta. Niistä se lähtee. Tällä hetkellä talouskasvun yksi este on, että mikään ei pyöri, kun porukka makaa kotona ennen kuin lähtee pätkätöihin.
Ja tiedän, saan vähintään 100 alapeukkua patalaiskoilta av-mammoilta, jotka on omasta mielestään oikeutettuja kaikkiin tukiin ja eivät kouluttamatonta ja osaamatonta takapuoltaan viitsi liikauttaa alle 5000 Euron palkalla. Totuus sattuu?
Yrittäisit nyt edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on legendaarinen : "ootko laittanu CV:n työkkäriin". Siitä ei ole kyllä ei hevon...un hyötyä.
Jalkaudu pois sieltä kotoa, älä pelkää puhua ja tarjota itseäsi töihin. Soita sopiviin paikkoihin, kysele. Koeta päästä mentorointiohjelmiin (ainakin Aalto yliopisto järjestää), missä keskustellaan jonkin kokeneemman työelämässä olevan kanssa työnteosta, vaihtoehdoista jne. Mieti jatko-koulutusta. Mieti voisiko alallasi olla paikka, joka on tarkoitettu suoraan koulun penkiltä tulleille, esim vaikka S ja K-Trainee, ns graduate trainee. Mieti voisiko tutuistasi olla hyötyä / kontakteja / oletko kuullut jonkun tutun puhuvan kontakteistaan.
Sanoisin että ilman alan työkokemusta on mahdoton päästä läpi avoimien työpaikkojen hakijatulvasta. Keksi muita tapoja hakea töitä, älä siis kuluta kaikkea aikaasi täyttämällä hakemuksia summassa avoimiin (netissä kaikkien muiden työnhakijoiden katselemiin) paikkoihin.
Tässä on minusta hyviä vinkkejä. Harkitsisin jopa ns rekrytointikoulutusta eri firmoihin. Niiden ideahan on se, että ne kestää 3-6 kuukautta ja koko sen ajan koulutettavat tekevät työtä ilman palkkaa ja saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen. Hyvää on kuitenkin että koulutuksen jälkeen on vakituinen työ. Yksityiset rekrytointifirmat mainostat näitä jonkin verran
Itse valmistuin 10 vuotta sitten ylipistosta alalle, joka ei pätevöitä mihinkään tiettyyn työtehtävään, vaan on sellainen "yleishyödyllinen ". Valmistuessa opintoja vastaavaa työkokemusta vain muutaman kuukauden opintoihin kuuluneen harjoittelun verran. Olin työttömänä melkein vuoden valmistumisen jälkeen, varmaan kerran pääsin haastatteluun paikkaan, johon en ollut pätevä. Sitten hain ja pääsin palkattomaan harjoitteluun ja sen perään samaan paikkaan palkkatuella. Päivääkään en ole sittemmin ollut työttömänä, työpaikkaa olen omasta halusta vaihtanut kolmesti. Näinä vuosina olen suorittanut myös toisen yliopistotutkinnon, tällä kertaa alalle joka valmistaa tiettyyn ammattiin ja jossa on huutava pula pätevistä työntekijöistä. Melkein voi sanoa, että nyt on halutessaan varma työllisyys eläkeikään asti. Eli mulla kävi loppupeleissä hyvin, vaikka tosi syvissy vesissä suodin silloin työttömyyden aikana. Se ei lopulta vaadi kuin sen yhden oikean liikkeen oikeaan aikaan ja se on siinä. Tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä turhautunut olen. Valmistuin keväällä amiksesta, pääsin yhteen kouluaikaiseen harjoittelupaikkaan ekstraamaan. Siinä se. Vuoro siellä, toinen täällä, tällä alalla ja tässä kaupungissa ei tämän tai lähialojen töitä sitten olekaan. Miehellä täällä vakituinen työpaikka, eikä tahdo muuttaa muualle. Kouluun tahtoisin, mutta koska mulla on jo ammatti niin on lähes mahdotonta päästä enää amikseen muille kuin "jämäaloille", ja ammattikorkeaan ei ole enää varaa kun nyt jo on törkeät opintolainat odottamassa takaisinmaksua. Työkkärissäkin sanoivat suoraan, että aika epätodennäköiseltä näyttää työllistyminen täällä ja lähikunnista, jos ei ole tekniikka- tai terveydenhoitoalalla.
Olen aina pitänyt itseäni fiksuna ja osaavana ihmisenä, mutta tässä ahdistuessani olen tehnyt pientä sisäistä tutkintaa. Tajusin, että joo, osaan kyllä paljon asioita ja olen ihan älykäs, mutta en vaan osaa mitään sellaista josta olis työmarkkinoilla hyötyä. En yhtään mitään. Luen nopeasti, oon kätevä käsistäni (hienomotoriikka), huomaan nopeasti virheet jos tarvitsee (esim. kielioppi tai suunnitelmat), mulla on sävelkorvaa, oon hyvä eläinten kanssa ja mulla on käytöstavat ja tilannetajua. Mulla on kielipäätä. Teen kotikokiksi hyvää ruokaa... Tällaisia elämän kannalta yleishyödyllisiä taitoja. Mutta ei näitä saa kirjattua cv:hen eikä mulla ole välttämättä niitä tukevia taitoja, esim. vaikka oon tarkka ja hyvä tietokoneiden kanssa, mulla on surkea numeropää. Ahdistun ihmisten seurassa ja mulla tulee helposti sosiaalinen krapula. Olen 14 vuotta kärsinyt masennuksesta, välillä tulee parempia kausia, mutta kyllä kohta alkaa riittää. Eipähän tarvii enää miettiä, mitä sitä elämällään tekis ja murehtia tulevaisuutta, joka tuntuu näyttävän joka päivä vaan toivottomammalta.
Sinuna hakisi töitä muualtakin, vaikka mies ei haluaisikaan muuttaa. Et voi laittaa tulevaisuuttasi miehen varaan.
Minäkin olen pitkään ollut akateeminen työtön ja ainoat työpaikat, joita vähäksi aikaa sain, olivat kaikki jotain työllistämisjuttuja ja määräaikaisuuksia. Suurin osa hakemuksistani lensi varmaan saman tien ö-mappiin, vaikka ihan oikesti hain monenlaisiin työpaikkoihin (pakko oli, kun oman alani työpaikkoja oli niin nihkeästi). Jos joskus yritinkin kysyä perusteita, mikä hakemuksessani mätti, vastauksena oli että olin ylikoulutettu ja varmaan häipyisin työpaikalta pian "haasteellisempiin tehtäviin" tai en olisi muuten määräaikaisuuden jälkeen käytettävissä, koska löytäisin kuitenkin oman alani hommia.
Nyt olen palannut sitten takaisin koulun penkille. Toivottavasti uudessa koulutuksessani ovat työnäkymät vähän ruusuisemmat. Teki kyllä itsetunnolle hyvää, kun sain opiskelupaikan ensimmäisellä yrittämällä, kun viime vuosien aikana on aika vahvasti tullut sellaista vaikutelmaa, etten kelpaa työntekijäksi minnekään syystä tai toisesta. Niin ikään aloin tuumata, että ehkä minä pääsin sen takia sisään, että aloituspaikkoja ihan oikeasti *oli* muutaman tarjolla kaltaiselleni (ei ensimmäistä tutkintoa suorittavalle) eikä niitä myönnetty suhteiden perusteella "sille hyvälle tyypille".
Jos ei 3 kuukauden jälkeen tärppää niin sitten pitäisi jo akateemisen ihmisen ymmärtää, että hakemusten lähettäminen ei oikea konsti hommata työpaikkaa. Jotain muuta, vaikka maan vaihtoa voisi miettiä.
Jatkokoulutuksessakin olisi hyvä miettiä vähän omaa karsinaa laajemmalle: on muitakin aloja kuin lähihoitajaperseenpesukoulutus. Esim. Transtechille otetaan töihin hitsareita, ja LVI- ja erityisesti kylmäkoneasentajista on kysyntää.
Miksi ihmiset eivät mieti yrittämistä useammin vaihtoehtona omalle työllistymiselle? Se olisi hyvä tapa osoittaa, että kyvyt joita ihmisellä on ovat rahan arvoisia. Ja työnä se saattaa olla sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin jokin hanttihomma.
Kuvitteleeko joku ihan oikeasti, että töitä saisi nykyisin lähettämällä pelkkiä hakemuksia toisensa perään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on legendaarinen : "ootko laittanu CV:n työkkäriin". Siitä ei ole kyllä ei hevon...un hyötyä.
Jalkaudu pois sieltä kotoa, älä pelkää puhua ja tarjota itseäsi töihin. Soita sopiviin paikkoihin, kysele. Koeta päästä mentorointiohjelmiin (ainakin Aalto yliopisto järjestää), missä keskustellaan jonkin kokeneemman työelämässä olevan kanssa työnteosta, vaihtoehdoista jne. Mieti jatko-koulutusta. Mieti voisiko alallasi olla paikka, joka on tarkoitettu suoraan koulun penkiltä tulleille, esim vaikka S ja K-Trainee, ns graduate trainee. Mieti voisiko tutuistasi olla hyötyä / kontakteja / oletko kuullut jonkun tutun puhuvan kontakteistaan.
Sanoisin että ilman alan työkokemusta on mahdoton päästä läpi avoimien työpaikkojen hakijatulvasta. Keksi muita tapoja hakea töitä, älä siis kuluta kaikkea aikaasi täyttämällä hakemuksia summassa avoimiin (netissä kaikkien muiden työnhakijoiden katselemiin) paikkoihin.
Tässä on minusta hyviä vinkkejä. Harkitsisin jopa ns rekrytointikoulutusta eri firmoihin. Niiden ideahan on se, että ne kestää 3-6 kuukautta ja koko sen ajan koulutettavat tekevät työtä ilman palkkaa ja saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen. Hyvää on kuitenkin että koulutuksen jälkeen on vakituinen työ. Yksityiset rekrytointifirmat mainostat näitä jonkin verran
Tämä olisi muuten hyvä, mutta kun sillä työnantajalla ei ole mitään velvoitetta ottaa rekry-koulutuksessa ollutta työntekijää vakituiseksi (tai edes määräaikaiseksi) työntekijäksi koulutuksen jälkeen. He siis saavat potkaista sinut pellolle sinä päivänä, kun rekry-koulutus loppuu, ilman mitään syytä. Arvaatko kuinka moni siis oikeasti saa "tuon työpaikan", johon he ovat tehneet töitä 9€ kulukorvauksella kuukausia?
Kamala kuulla sun kokemusta. :(
Täällä samassa veneessä, olen täystyötön, hakemuksia lähtee n. 1kpl/päivä. Pariin haastatteluun olen päässyt, mutta jäänyt nuolemaan näppejäni.
En aio enää opiskella, seuraavaksi painun ulkomaille jos tämä ei nyt tässä pian urkene.
Miten olet jaksanut? Rahallisesti itsellä todella tiukkaa, vtuttaa tämä kotona kökkiminen.