Lue keskustelun säännöt.
En kohta jaksa enää yrittää työnhaun kanssa :(
23.09.2016 |
Ennen ku joku tulee mussuttamaan niin joo, aion edelleenkin hakea töitä. Oon vaan äärettömän turhautunut tähän samaan paskaan joka kuukausi. Täytellään Kelalle, "työssä", "työtön" lippusia ja lähetellään palkkakuitteja, teen osa-aikaista keikkaa työttömyyden ohella. Joka kerta sieltä päätöksen yhteydessä näkyy lause, jossa kerrotaan montako päivää työttömyys on kestänyt ja päivien määrä vaan kasvaa ja kasvaa.
Täytän hakemuksia, jopa useamman viikossa jos osuu hyvä viikko kohdalle.. Olen kohta vuoden hakenut töitä suht rivakkaan tahtiin, eikä mistään ole edes soitettu. Kävin kaikenmaailman CV-klinikoita, kursseja yms ja sain aina kehuja miten mulla on opintojen aikana kerrytetty hyvin työkokemusta ja varmasti saan töitä. Vaan kun ei ole työkokemusta asiantuntijatehtävistä tai edes harjoittelusta, pelkkää mäkkäriä ja muuta hanttihommaa. Olen kuulemma niin iloinen ja asiallinen ja blaah blaah blaah, mutta eipä mua silti huolita näköjään mihinkään. Ei edes kaupan kassalle tai siivoomaan, sinne olen ylikoulutettu. Voisin mä mennä kaupan kassalle ihan hyvin, kelpais sekin. Ainakin siitä saa enemmän rahaa mitä nyt saan.
Nytkin möllötän ja katson kivaa työpaikkailmoitusta, mutta tiedän että en tule tuonne pääsemään. Kohta tsemppaan ja en anna tämän pessimistisyyden loistaa hakemuksessa, mutta en enää edes odota että mistään soitettaisiin.
Oikeesti, tätäkö mun loppuelämä on? Tiedän, että olen siinä mielessä onnekas kun on edes jotain lisätienestiä muutaman satasen eestä kuussa. Ei tarvii sillä pelkällä työmarkkinatuella olla. Alkaa vaan jo pää levitä tässä kun käytän tunteja viikossa työpaikkojen etsimiseen, hakemuksien lähettämiseen ja kaikki on aivan turhaa. Toisaalta jos jättää hakematta niin ei ainakaan voi saada töitä, joten pakko on siis hakea.. Mutta kauanko tätä jaksaa? Tää mun vuosi yliopistosta valmistumisesta ei oo edes pitkä aika jos vertaa mitä oon tältäkin palstalta lukenut. Sitten jokainen työtä tekevä tai opiskeleva tuttu tulee päivittelemään, että "ai ootko VIELÄKIN työtön", "miten nii et oo saanu töitä", "ootko laittanu CV:n työkkäriin, sitä kautta varmasti tärppää" ja koita siinä sitten naama peruslukemilla selitellä, että joo en oo vieläkää löytäny töitä ja kuule työkkäriin CV:n laittaminen, no ei aloiteta ees tästä aiheesta..
Kaduttaa niin helvetisti, että en mennyt lukion jälkeen vaikka amikseen. Olisin ehkä matalapalkkaisessa ja fyysisesti raskaassa työssä, mutta ainakin olisin töissä.. Nyt opiskelin perse ruvella maisteriksi ja näköjään työllistymisen kannalta aivan turhaan, vaikka toki sain paljon elämänkokemusta ja taisin mä siellä yliopistollakin oppia jotain.. Oon nyt vakavissani ajatellut, että jos ja kun en ole ensi kevääseenkään mennessä saanut töitä niin haen lähihoitajaksi tai jollekin muulle amiksen alalle.
Nyt perjantain kunniaksi hajottaa ja paljon! Tänään oli hyvä anti työpaikoissa ja väänsin monta hakemusta, upposi taas ihan mukavasti aikaa. Pliis onhan täällä edes joku, joka on yhtä turhautunut..
Kommentit (36)
Töihin ulkomaille jos työtön on perheetön.
Heti lähtisin esim ausseihin.Kananmunankerääjän palkkakin jo kympin tunti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on legendaarinen : "ootko laittanu CV:n työkkäriin". Siitä ei ole kyllä ei hevon...un hyötyä.
Jalkaudu pois sieltä kotoa, älä pelkää puhua ja tarjota itseäsi töihin. Soita sopiviin paikkoihin, kysele. Koeta päästä mentorointiohjelmiin (ainakin Aalto yliopisto järjestää), missä keskustellaan jonkin kokeneemman työelämässä olevan kanssa työnteosta, vaihtoehdoista jne. Mieti jatko-koulutusta. Mieti voisiko alallasi olla paikka, joka on tarkoitettu suoraan koulun penkiltä tulleille, esim vaikka S ja K-Trainee, ns graduate trainee. Mieti voisiko tutuistasi olla hyötyä / kontakteja / oletko kuullut jonkun tutun puhuvan kontakteistaan.
Sanoisin että ilman alan työkokemusta on mahdoton päästä läpi avoimien työpaikkojen hakijatulvasta. Keksi muita tapoja hakea töitä, älä siis kuluta kaikkea aikaasi täyttämällä hakemuksia summassa avoimiin (netissä kaikkien muiden työnhakijoiden katselemiin) paikkoihin.
Tässä on minusta hyviä vinkkejä. Harkitsisin jopa ns rekrytointikoulutusta eri firmoihin. Niiden ideahan on se, että ne kestää 3-6 kuukautta ja koko sen ajan koulutettavat tekevät työtä ilman palkkaa ja saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen. Hyvää on kuitenkin että koulutuksen jälkeen on vakituinen työ. Yksityiset rekrytointifirmat mainostat näitä jonkin verran
Tämä olisi muuten hyvä, mutta kun sillä työnantajalla ei ole mitään velvoitetta ottaa rekry-koulutuksessa ollutta työntekijää vakituiseksi (tai edes määräaikaiseksi) työntekijäksi koulutuksen jälkeen. He siis saavat potkaista sinut pellolle sinä päivänä, kun rekry-koulutus loppuu, ilman mitään syytä. Arvaatko kuinka moni siis oikeasti saa "tuon työpaikan", johon he ovat tehneet töitä 9€ kulukorvauksella kuukausia?
Tunnen muutaman ihmisen, jotka rekrykoulutuksen jälkeen joutuivat lopettamaan . Firma pyörittää samaa sontaa jatkuvasti, uudet tilalle entisten poistuttua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset eivät mieti yrittämistä useammin vaihtoehtona omalle työllistymiselle? Se olisi hyvä tapa osoittaa, että kyvyt joita ihmisellä on ovat rahan arvoisia. Ja työnä se saattaa olla sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin jokin hanttihomma.
Kerrotko vielä, mistä normaali valtavia säästöjä omaamaton ihminen pieraisee rahaa perustaakseen yrityksen?
Ei se amikseen meneminen tai joku toisen asteen tutkinto takaa työpaikkaa. En minäkään pääse edes siivoamaan tai kassalle merkonomin papereilla.
Ehkä joskus 15-vuotta sitten pääsi tuosta vaan kassalle ja siivoamaan oikeastaan melkeen vaan kysymällä. Nykyään on ihan eri meininki...
Niih on kun työkkärin asiakaskunta tekee työt ysi eurolla tai palkkatuella.
Ei kukaan yrittäjä niin tyhmä ole,että palkkaa ketään.Koulujen harjottelijat vie loput duunipaikat,kolmevuotinen ammattikoulutus oli karhunpalvelus kampaajille ja kaupoille.
Paha vaan ettei harjottelijaa palkata valmistuttuaan koska sieltä on uusi tulossa.
Jotain mätää tässä touhussa? Ne jotka työllistyneet eli hoitoalalle ovat entisiä sossun/työkkärin/lasun asiakuntaa,osa ei saisi toimia missään hoitajana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on se, että akateeminen työtönkään ei vo loputtomiin hakea töitä poimien. Sitten pitää hakea jokaista paskaduuniakin, mutta siinäpä se raja yleensä menee. Haluttaisiin jotenkin fiini ja siisti sisätyö, vaikkei olisi koulutusta vastaava. Ja tietysti voidaan hakea myyjäksi erikoisliikkeeseen. Mutta entäs siivoustyö, rakennustyöt, varastotyöt jne. ? Ei ne tietenkään enää kiinnosta.
Jokaisen työttömän on pakko ottaa vastuu itsestään. Tiedän, ettei tätä porukkaa saada uppoamaan niihin harvoihin työpaikkoihin, mutta ei se kitinäkään auta. Sitä pitää aidosti hakea kaikkia töitä, eikä saa laskea koko ajan, että mä en jaksa ja en pysty ja ei kannata, kun saan tukia yhtä paljon. Yksi vaihtoehto on aina lisäkoulutus, jota työkkäri kyllä tukee, jos siinä on mitään järkeä. Ja erityisesti akateemisen ihmisen pitäisi kyllä pystyä selvittämään itse, miltä alalta niitä töitä realistisesti saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset eivät mieti yrittämistä useammin vaihtoehtona omalle työllistymiselle? Se olisi hyvä tapa osoittaa, että kyvyt joita ihmisellä on ovat rahan arvoisia. Ja työnä se saattaa olla sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin jokin hanttihomma.
Kerrotko vielä, mistä normaali valtavia säästöjä omaamaton ihminen pieraisee rahaa perustaakseen yrityksen?
Ethän sä siihen mitään rahaa tartte. Toiminimen pystyyn pistäminen maksaa muutaman kympin. Sitten vaan rahaa tekemään. Osaamistahan sulla on, vai onko?
Äläkä vittu vaan ala mankumaan, ettei kaikista ole yrittäjiksi. Mene vaikka thaikkuihin katsomaan. Siellä on 25 kertaa enemmän naisyrittäjiä kuin Suomessa, siis väkilukuun suhteutettuna.
Varmana et ole ollut edes marjoja poimimassa niinkuin thaikut joiden kannattaa tulla tekemään sitä hommaa toiselta puolelta maapalloa. Sano nyt, että sekin systeemin tai vielä paremmin miesten vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö cv:n tietoja voi viilata alaspäin kun hakee jotain duunarihommaa? Tarkistaako niitä kukaan jälkeenpäin? Ei kai siitä ainakaan rangaistusta saa jos salaa maisterikoulutuksen.
Varmaan kuitenkin pitäisi pystyä selittämään, mitä on tehnyt koko aikuisikänsä, kun hakee töitä ilman kokemusta ja koulutusta? "Öö, olen ollut mielisairaalassa/vankilassa viimeiset 15 vuotta." Kovin ennakkoluuloisia ovat työnantajat, jos yrittää hakea koulutettuna kouluttamattomien hommia. Tiedän, että suhteilla onnistuu, mutta omat ainakin väärää lajia.
* Kukaan ei palkkaa maisteria väärän alan hommiin, koska siellä oven takana on tulijoita, joilla on sen kyseisen alan koulutus ja kokemusta.
* Maisteria ei haluta palkata tasoaan alempiin tehtäviin, koska työnantajat eivät pidä "motivaatiota realistisena" eli uskovat, että maisteri lähtee heti parempiin hommiin kun koittaa tilaisuus.
* Valmistumisen jälkeen ei saa enää sellaisia hanttihommia, mitä perustutkintovaiheessa, koska status on muuttunut opiskelijasta maisteriksi. Työnantajan mielestä yliopisto-opiskelija kelpaa kahvilatyöntekijäksi, mutta maisteri ei.
* Valmistumisen jälkeen ei saa enää oman alan avustavia tehtäviä. Tutkimusassistenteiksi palkataan opiskelijoita, ei maistereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset eivät mieti yrittämistä useammin vaihtoehtona omalle työllistymiselle? Se olisi hyvä tapa osoittaa, että kyvyt joita ihmisellä on ovat rahan arvoisia. Ja työnä se saattaa olla sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin jokin hanttihomma.
Kerrotko vielä, mistä normaali valtavia säästöjä omaamaton ihminen pieraisee rahaa perustaakseen yrityksen?
Ethän sä siihen mitään rahaa tartte. Toiminimen pystyyn pistäminen maksaa muutaman kympin. Sitten vaan rahaa tekemään. Osaamistahan sulla on, vai onko?
Äläkä vittu vaan ala mankumaan, ettei kaikista ole yrittäjiksi. Mene vaikka thaikkuihin katsomaan. Siellä on 25 kertaa enemmän naisyrittäjiä kuin Suomessa, siis väkilukuun suhteutettuna.
Varmana et ole ollut edes marjoja poimimassa niinkuin thaikut joiden kannattaa tulla tekemään sitä hommaa toiselta puolelta maapalloa. Sano nyt, että sekin systeemin tai vielä paremmin miesten vika.
"Ethän sä siihen mitään rahaa tartte." Joo en tarvii, jos alan myymään itseäni. Mutta jos jotain tuotetta tai palvelua aikoo, niin totta helvetissä siihen tarvitaan rahaa. Ei materiaalit, koneet ja tilat ilmaisia oo, eikä niitä kukaan sulle ilmaiseksi anna. Kuka tässä nyt miehiä tai systeemiä menis syyttämään, mutta fakta on, ettei täällä voi jokainen työtön tienata ympärivuotista elantoaan sillä, että poimii marjoja metsästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamala kuulla sun kokemusta. :(
Täällä samassa veneessä, olen täystyötön, hakemuksia lähtee n. 1kpl/päivä. Pariin haastatteluun olen päässyt, mutta jäänyt nuolemaan näppejäni.
En aio enää opiskella, seuraavaksi painun ulkomaille jos tämä ei nyt tässä pian urkene.
Miten olet jaksanut? Rahallisesti itsellä todella tiukkaa, vtuttaa tämä kotona kökkiminen.
Siis mitä ihmettä? Hakemuksia 1 kpl/päivä? Oikeesti?
Yhden työhakemuksen tekeminen vie ehkä yhden tunnin korkeintaan. Pitäisi lähteä monta hakemusta päivässä, että sitä voisi kunnolla yrittämiseksi sanoa!
Kyllä menee meidän veronmaksajien rahoista maksamat tuet aivan hukkaan, kun työttömät laiskottelevat tuohon tahtiin! Pitäisi tukien saamikseksi laittaa paljon tuota hakemustahtia tiukemmat työnhakuun!
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 3 kuukauden jälkeen tärppää niin sitten pitäisi jo akateemisen ihmisen ymmärtää, että hakemusten lähettäminen ei oikea konsti hommata työpaikkaa. Jotain muuta, vaikka maan vaihtoa voisi miettiä.
Jatkokoulutuksessakin olisi hyvä miettiä vähän omaa karsinaa laajemmalle: on muitakin aloja kuin lähihoitajaperseenpesukoulutus. Esim. Transtechille otetaan töihin hitsareita, ja LVI- ja erityisesti kylmäkoneasentajista on kysyntää.
Mitään hitsarin, LVI-asentajan tai kylmäkoneasentajan hommiakaan ei tehdä ilman asianmukaista koulutusta. Se taas vie aikaa. Lisäksi on täysin eri juttu, onko kyseinen ihminen välttämättä edes alalle soveltuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Toiset stressaa, että saa töitä, toiset stressaa töistä. Ei hyvä töissä, eikä työttömänä.
Itsellä se tilanne, että olen uutena työntekijänä joutunut työpaikkakiusatuksi. Itkettää sunnuntaisin jo tuleva maanantai. "ei se osaa mitään" on se tyypillisin asia, josta mua kiusataan, en osaa, kun en saa perehdytystä. Kysyn ja yritän opetella, muttakun pitäisi jo osata valmiiksi kun on tullut uuteen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on legendaarinen : "ootko laittanu CV:n työkkäriin". Siitä ei ole kyllä ei hevon...un hyötyä.
Jalkaudu pois sieltä kotoa, älä pelkää puhua ja tarjota itseäsi töihin. Soita sopiviin paikkoihin, kysele. Koeta päästä mentorointiohjelmiin (ainakin Aalto yliopisto järjestää), missä keskustellaan jonkin kokeneemman työelämässä olevan kanssa työnteosta, vaihtoehdoista jne. Mieti jatko-koulutusta. Mieti voisiko alallasi olla paikka, joka on tarkoitettu suoraan koulun penkiltä tulleille, esim vaikka S ja K-Trainee, ns graduate trainee. Mieti voisiko tutuistasi olla hyötyä / kontakteja / oletko kuullut jonkun tutun puhuvan kontakteistaan.
Sanoisin että ilman alan työkokemusta on mahdoton päästä läpi avoimien työpaikkojen hakijatulvasta. Keksi muita tapoja hakea töitä, älä siis kuluta kaikkea aikaasi täyttämällä hakemuksia summassa avoimiin (netissä kaikkien muiden työnhakijoiden katselemiin) paikkoihin.
Tässä on minusta hyviä vinkkejä. Harkitsisin jopa ns rekrytointikoulutusta eri firmoihin. Niiden ideahan on se, että ne kestää 3-6 kuukautta ja koko sen ajan koulutettavat tekevät työtä ilman palkkaa ja saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen. Hyvää on kuitenkin että koulutuksen jälkeen on vakituinen työ. Yksityiset rekrytointifirmat mainostat näitä jonkin verran
Tämä olisi muuten hyvä, mutta kun sillä työnantajalla ei ole mitään velvoitetta ottaa rekry-koulutuksessa ollutta työntekijää vakituiseksi (tai edes määräaikaiseksi) työntekijäksi koulutuksen jälkeen. He siis saavat potkaista sinut pellolle sinä päivänä, kun rekry-koulutus loppuu, ilman mitään syytä. Arvaatko kuinka moni siis oikeasti saa "tuon työpaikan", johon he ovat tehneet töitä 9€ kulukorvauksella kuukausia?
Se KOKEMUS on niin tärkeää, että todellakin on järkevää. Varsinkin jos kyse jostain ihme yliopistotutkinnon omaavasta.
Itse sain työkokeilun jälkeen työn, koska pomo suosittele minua saman alan vuokrafirmaa. Ei ollu edes haaastista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä ihmettä? Hakemuksia 1 kpl/päivä? Oikeesti?
Yhden työhakemuksen tekeminen vie ehkä yhden tunnin korkeintaan. Pitäisi lähteä monta hakemusta päivässä, että sitä voisi kunnolla yrittämiseksi sanoa!
Ja kun sitten jostain ihmisestä tehdään lehtijuttu tuhannen paikan hakemisen jälkeen (kolmessa vuodessa yhden hakemuksen päivävauhtia), niin sinä ja kaverisi täällä julistatte, että ei tietenkään saa työpaikkaa, jos vain massoittain roskapostailee hakemuksia ympäriinsä sen sijasta, että tekisi huolellisesti ja mietitysti laitettuja hakuja, ja että on pelkkää työnantajien resurssien tuhlausta kuormittaa järjestelmää turhilla hakemuksilla.
Kysynpä teiltä:
Kuinka moni teistä jaksais seuraavaa työpaikkaa ja ottaisitteko ilomielin vastaan tän mun duunin, jota teen 37,5 h viikko:
-pomo keljuilee joka päivä tarkoituksen mukaisesti henk.kohtaisesti minulle (keljuilee myös muille, mutta oma osuus tuntuu tietysti henk.kohtaisesti).
-pomo ei siedä minkäänlaista kritiikkiä ja katsoo oikeudekseen huutaa alaisilleen (vaikka näin ei saisi olla)
-työtaitoni mitätöintiä osalta työyhteisön jäseniltä
-jatkuva stressi
-kiire ja aikataulut ei pidä
-stressaavat työtehtävät
Taisi olla väärä työpaikka, mutta muuta ei nyt tarjolla :(
Kannattaa kuitenkin työkkärin sivuillekin se CV laittaa. Tiedän olevani äärimmäisen harvinainen tapaus, mutta itse sain töitä sitä kautta, asiallinen työnantaja otti yhteyttä ja itse asiassa sain jopa kolme asiallista yhteydenottoa. Yksi oli mulle liian vaativa, ja sitten sain tämän missä olen nyt muutaman vuoden ollut, joten se kolmas jäi kyselemättä,