Perinnönjaosta kysymys

Lesken hallintaoikeus käsittää vain asunnon.

Silloin pitää tehdä perinnönjako ja niissä asioissa asiantunteva asianajaja apuun, ettei tule virheitä ! Esim. omasta pankista voit kysyä etukäteen lainoppineilta miten prosessi kannattaa hoitaa.

Kukaan ei tiedä?

Jos lapsi saa osuutensa %-osuutena asunnosta, niin se on sitten siinä...sitä ei voi realisoida. Jos perittävää on enemmän kuin puolikas asunto, niin sitten tämä 1 voidaan osittaa rahalla ulos pesästä. Keskenänne tai pesänjakajan maksullisella avulla tuo pitää sopia.

Vierailija kirjoitti:

Silloin pitää tehdä perinnönjako ja niissä asioissa asiantunteva asianajaja apuun, ettei tule virheitä ! Esim. omasta pankista voit kysyä etukäteen lainoppineilta miten prosessi kannattaa hoitaa.

Ok. Eli perinnönjako on tehtävä.

Kkyllä käteisvarat tai esim osakkeet voi myydä, ja rahat jakaa. Niin meillä tehtiin. Isäni oli sairastettuaan jo siirtänyt sijoituksia ( ei olut isoja summia) rahaksi, joten tehtiin osittainen jako. Äitini sai puolet ja me lapset jaettiin loput. Rahaa jäi äidille riittäväst turvaamaan terveydenhuollon ja kotipalvelut (ja tarpeeseen tuli ).

Vähän ohi aiheen, mutta ärsyttää muo ahneet lesket jotka vaatii että pesä pidetään jakamattomana. Tuttavapiirissä parikin tapausta, jossa vainajan kuolemat ei tullut yllätyksenä vaan pitkän saurauden jälkeen ja oli aikaa hyvin hoitaa asiat haluamallaan tavalla, siis hallintaoikeustestamentti tai edes sullisesti toive, ettei pesää jaeta. Mutta kun mitään ei ole tehty=toive että pesä jaetaan. Sellaista tilannettahan ei tarvitse testamenttiin kirjata kun se on oletus. Sitten joku suku riidoissa, kun leski haluaa ettei mitää jaeta ja asuntovelkaiset perilliset nyreissään kun saavat vain perintöverot maksettavakseen.

Vierailija kirjoitti:

Kkyllä käteisvarat tai esim osakkeet voi myydä, ja rahat jakaa. Niin meillä tehtiin. Isäni oli sairastettuaan jo siirtänyt sijoituksia ( ei olut isoja summia) rahaksi, joten tehtiin osittainen jako. Äitini sai puolet ja me lapset jaettiin loput. Rahaa jäi äidille riittäväst turvaamaan terveydenhuollon ja kotipalvelut (ja tarpeeseen tuli ).

Kysymys kuuluikin miten tapahtuu jos leski vastustaa? Eikö jokaisen kuolinpesän osakkaan suostumus tarvita?

Tietää. On vaadittava perinnönjakoa ja se on jaettava, kun yksikin osakas sitä vaatii.

Oikeasti on sen verran vaikeaa, että kannattaa turvautua oikeusaputoimistoon tai pankin juristiin. Yleensä molemmilta saa maksutonta alkuneuvontaa, myös puhelimessa.

Ensimmäiseksi kannattaa lukea perukirja hyvin tarkkaan. Mikä on lesken osuutta, jonka hän siis omistaa ihan itse yksinään, ja mikä perillisten osuutta eli mahdollisesti jaettavissa?

Ei ole mitään hyötyä omistaa osuutta asunnosta jossa leskellä on asumisoikeus, jos muuta jaettavaa omaisuutta ei ole. Eri asia, jos leskellä itsellään on tarpeeksi omaisuutta eikä hän saa tasinkoa vainajan osuudesta vaan se menee kokonaan perintönä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta ärsyttää muo ahneet lesket jotka vaatii että pesä pidetään jakamattomana. Tuttavapiirissä parikin tapausta, jossa vainajan kuolemat ei tullut yllätyksenä vaan pitkän saurauden jälkeen ja oli aikaa hyvin hoitaa asiat haluamallaan tavalla, siis hallintaoikeustestamentti tai edes sullisesti toive, ettei pesää jaeta. Mutta kun mitään ei ole tehty=toive että pesä jaetaan. Sellaista tilannettahan ei tarvitse testamenttiin kirjata kun se on oletus. Sitten joku suku riidoissa, kun leski haluaa ettei mitää jaeta ja asuntovelkaiset perilliset nyreissään kun saavat vain perintöverot maksettavakseen.

Samaa mieltä! Lain mukaan lapsille kuuluu heidän osansa, kun monesti saa kuulla vastaavasti ahneista lapsista jotka haluavat osuutensa heti, siis kumpi on ahne, leski joka ei halua antaa lapsille heille kuuluuvaa osuutta vai lapset joille se kuuluu? Lapsilla monesti todellinen rahantarve, ruuhkavuodet, kun leski velaton.

Meneekö esim. lapsen oikeus isänsä perintöön lesken asunnonhallintaoikeuden edelle - tilanteessa, jossa lapsi ei sukua leskelle? --> voidaanko asunto myydä lesken vastustuksesta huolimatta, että lapsi saa siitä hänelle kuuluvan neljäsosan eli isänsä perinnön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kkyllä käteisvarat tai esim osakkeet voi myydä, ja rahat jakaa. Niin meillä tehtiin. Isäni oli sairastettuaan jo siirtänyt sijoituksia ( ei olut isoja summia) rahaksi, joten tehtiin osittainen jako. Äitini sai puolet ja me lapset jaettiin loput. Rahaa jäi äidille riittäväst turvaamaan terveydenhuollon ja kotipalvelut (ja tarpeeseen tuli ).

Kysymys kuuluikin miten tapahtuu jos leski vastustaa? Eikö jokaisen kuolinpesän osakkaan suostumus tarvita?

Ei tarvita kenenkään suostumusta, vaan kuolinpesä on jaettava jos yksi osakas sitä vaatii. Vastustaminen ei estä jakoa, mutta tekee sen kalliimmaksi ja vaikeammaksi, koska silloin on pyydettävä oikeutta määräämään pesänjakaja.

Kokonaan ei tarvitse jakaa, vaan se yksi omaa osuuttaan vaativa voidaan "ostaa ulos" eli yleensä käytännössä maksetaan hänelle se rahana.

Vierailija kirjoitti:

Meneekö esim. lapsen oikeus isänsä perintöön lesken asunnonhallintaoikeuden edelle - tilanteessa, jossa lapsi ei sukua leskelle? --> voidaanko asunto myydä lesken vastustuksesta huolimatta, että lapsi saa siitä hänelle kuuluvan neljäsosan eli isänsä perinnön?

Ei mene, vaan lesken asumisoikeus menee edelle. Lapsi siis voi omistaa asunnon, mutta leski saa asua siinä.

Hassua tosissaan, että lapsia syytetään ahneeksi, mutta leski saa vaan kohtuullisen osansa. Omassa kaveripiirissä alkaa olla monella toinen vanhempi kuollut ja kaikki on menneet tosi pehmeästi, kun kyse on biologisista vanhemmista. Esimerkiksi taannoin erään ystävän äiti maksoi lastensa perintöverot asunnosta, kun kerran siinä asuu ja mistä lapset nyt velkaisina lapsiperheinä repii jostain muutaman tonnin perintöveroon. Vuoden päästä sitten myi asunnon ja muutti pienempään, että lapset sai rahansa ja mitäpä tuo olisi isoa taloa yksin asunut. Kyllä ne biologiset vanhemmat yleensä ajattelee lastensa parasta ja semmoista järkevää ratkaisua kaikkien kannalta.

Sitten nämä uusperheet on se syöpä. Siellä tapellaan, kun ahneet lesket ihan piruuttaan istuu omaisuuden päällä ja yrittää keinolla tai toisella tyhjentää kaikki rahat omille lapsilleen. Niin monta tuollaista tiedän, että on saanut testamentilla jotain hallintaansa ja jotenkin vaan on vuosien saatossa ne rahat kadonneet johonkin...

Sitten vielä syytetään suuria ikäluokkia ahneiksi : D

Av-mammoilla kun ei muuta toivetta ole vanhempiaan kohtaan, kuin kuolisivat mahdollisimman äkkiä, että pääsisi perintörahoihin käsiksi.

Jännä, että reilu viikko sitten oli perintökeskustelu, jossa kaikki minua lukuunottamatta olivat sitä mieltä, että lasten ei kuulu saada edes lakiosaansa, koska he eivät ole olleet omaisuutta kartuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että reilu viikko sitten oli perintökeskustelu, jossa kaikki minua lukuunottamatta olivat sitä mieltä, että lasten ei kuulu saada edes lakiosaansa, koska he eivät ole olleet omaisuutta kartuttamassa.

Ei ole mielipidekysymys vaan laki.

Jos avioituu jonkun muun kuin lapsensa vanhemman kanssa, eikä halua leskelle jäävän asuntoon hallintaoikeutta, asunnolla täytyy olla muitakin omistajia kuin puolisot, siksi ennen avioitumistaan täytyy myydä tai lahjoittaa pieni osa asunnosta omille lapsilleen tai lapsettomat tapauksessa sisaruksilleen tai kenelle tahansa, jonka haluaa saavan perinnön haltuunsa ennen lesken kuolemaa.

Puolisoitten välinen ositus voidaan ja pitäisi tehdä piakkoin kuoleman jälkeen, jotta kuolinpesän ja lesken omaisuus (esim. rahavarat) eivät sekoittuisi, myöhemmin niiden selvittäminen voi olla tosi hankalaa.

Sitten voidaan toki tehdä vainajan jäämistöstä perinnönjako, osittain tai kokonaan, mutta se ei kuulu leskelle, ellei hän ole myös testamentin saaja. Hallintaoikeus asuntoon irtaimistoineen jää leskelle, ellei hän omista muuta asunnokseen sopivaa. Niinkin voi toki trhfä, että ositud js perinnönjako tehdään yhdessä nikn, että ledkrn ja kuolinpesä kesken siirretään omaisuutta, jotta lesken ja perijöiden osuudet saadaan järkeväksi, mutta siihen ei toki pidä suostua, ettei ositusta tehtäisi puolisoitten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Hassua tosissaan, että lapsia syytetään ahneeksi, mutta leski saa vaan kohtuullisen osansa. Omassa kaveripiirissä alkaa olla monella toinen vanhempi kuollut ja kaikki on menneet tosi pehmeästi, kun kyse on biologisista vanhemmista. Esimerkiksi taannoin erään ystävän äiti maksoi lastensa perintöverot asunnosta, kun kerran siinä asuu ja mistä lapset nyt velkaisina lapsiperheinä repii jostain muutaman tonnin perintöveroon. Vuoden päästä sitten myi asunnon ja muutti pienempään, että lapset sai rahansa ja mitäpä tuo olisi isoa taloa yksin asunut. Kyllä ne biologiset vanhemmat yleensä ajattelee lastensa parasta ja semmoista järkevää ratkaisua kaikkien kannalta.

Sitten nämä uusperheet on se syöpä. Siellä tapellaan, kun ahneet lesket ihan piruuttaan istuu omaisuuden päällä ja yrittää keinolla tai toisella tyhjentää kaikki rahat omille lapsilleen. Niin monta tuollaista tiedän, että on saanut testamentilla jotain hallintaansa ja jotenkin vaan on vuosien saatossa ne rahat kadonneet johonkin...

On niitä rahanahneita vanhempiakin, jotka eivät millään haluaisi antaa lapsilleen mitään.