Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin vaikeaa tuntea seksuaalista jännitettä?
14.09.2016 |
Sellaiset ihmiset ovat todella harvassa, kenen kanssa tulee se fiilis että haluaisi repiä toiselta vaatteet pois. Viime vuosina näitä ihmisiä on tullut vastaan 3. Muut eivät kiinnosta yhtään ja tapailukin on täysin turhaa, jos ja kun jännitettä ei ole. Se kun ei muodostu ajankaan kanssa vaikka miten olisi mukava mies. Mahdotonta edes ajatella että harrastaisin seksiä jonkun kanssa, johon en tunne voimakasta vetovoimaa.
Onko teillä muilla samanlaista ongelmaa? Vai oletteko tunteneet miestänne kohtaan aina seksuaalista himoa vai oletteko ns vain tyytyneet muutoin sopivaan mieheen?
Kommentit (60)
Painin juuri nytkin saman ongelman kanssa. Olen 45 v eli mulle pitäisi kaiken järjen mukaan jo riittää se, että tapasin vielä ylipäätään 40-vuotiaan akateemisen ja mukavan miehen tässä kaupungissa (ei pk-seutu). Mutta! Mitään seksuaalista vetoa en tuntenut, emme kosketelleet emmekä edes pussailleet treffeillä ja olin pettynyt ja samalla helpottunut ettei mitään tapahtunut koska jokin kipinä puuttui.
En tiedä pitäisikö vain luovuttaa ja alkaa kivaan suhteeseen jossa ei intohimoa/jännitettä.
Aika paljon olen joutunut miettimään että mistä se jännite syntyy, toisen ulkonäöstäkö (vaikka tämä mun mainitsema ihan kivan näköinen joskaan ei ydintyyppiäni.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ihan samanlainen. Ikää 26. Viimeisen muutaman vuoden aikana ollut 1 jota kohtaa tunsin seksuaalista vetoa. En kyllä pysty kuvittelemaan suhdetta ihmisen kanssa johon sitä ei tunne. Eli oon yksin.
Minulla on aika monien miesten kanssa seksuaalista vetovoimaa. Sen sijaan sellaista henkistä kiinnostusta tai oikeaa ihastusta ei juurikaan :/
Ja vielä hankalampaa on, kun sitä vetoa sitten kerrankin tuntee, niin eikö tunne ihmiseen, joka on paitsi työkaveri ja reilusti nuorempi, mutta myös täysin mahdoton ajatus seurustelukumppaniksi, varsinkin kun kyseinen mies tuntee myös vetoa myös muhun. Meidän välillä on käsittämätön seksuaalinen vetovoima, vaikkei edes olla toistemme tyyppisiä, ollaan hyviä ystäviä, mutta tiedämme myös, ettei meidän välillä voi koskaan olla enempää. Vetovoima menee aaltoina, ja joskus tekisi mieli vain repiä toiselta vaatteet ja käskeä sen panna mua siinä työpaikan keittiönpöydällä keskellä avokonttoria. Ja tiedän sen tuntevan samoin mua kohtaan.
Ja sitten ne ihanat seurusteluun soveltuvat ihmiset ovat vähän plääh.
Koska palstalla on nyt joku ihastusbuumi eli siitä pitää keskustella.
Tiedän että todennäköisesti siitä ei tule mitään, vaikka saisin tilaisuuden tutustua tähän naiseen kunnolla johtuen siitä että tutustuminen on aina peli, jossa todennäköisyys onnistumiselle on vähäinen eli molemminpuolinen kiinnostus puuttuu tai sitten nainen on liian nössö tai sulkeutunut osatakseen tulla vastaan.
Kuitenkin toivoisin huomenna näkeväni tätä naista, sillä en ole nähnyt häntä muutamaan päivään ja alan vähän pelätä että tauko voi venyä pitkäksikin. Lopulta en voi enää ajatella häntä, koska se johtaa muiden tilaisuuksien laiminlyömiseen kehnoin perustein ja on pakko irrottautua hänen 'työstämisestään' projektina.
Alunperin en kiinnittänyt häneen mitään suurempaa huomiota, vaikka olin varmasti nähnyt häntä ties miten monta kertaa, mutta rupesin kiinnostumaan hänestä sen jälkeen kun näimme toisiamme lähes tyhjissä tiloissa, jolloin katseemme kohtasivat kunnolla ja naisen katse oli jotenkin niin 'veijarimainen' (jos naisesta voi sanoa näin) että rupesin kiinnostumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hukannut joitakin hyviä tilaisuuksia tutustumiseen, joita en aio enää hukata niiden esiintyessä.
-ensimmäinen hukattu tilaisuus: kävelin käytävällä ja ihmisiä oli harvassa; nainen seisoi paikallaan ja hymyili ja oli sen näköinen kuin haluaisi sanoa jotakin. Kiinnostukseni oli vasta nupullaan tuossa vaiheessa.
-toinen hukattu tilaisuus: näin naisen istuvan penkillä ja pohdin vähän aikaa että voisin lähestyä häntä. Pohdin muutaman sekunnin liian pitkään, sillä joku toinen nainen/tyttö meni juttelemaan hänelle. Kun kuljin hänen ohitseen, hän hymyili ja raotti suuta kuin sanoakseen jotain.
-kolmas hukattu tilaisuus: näin naisen juttelevan kaupungilla porukalle, joista osan tunsin näöltä. Nainen ei näyttänyt mitenkään sulautuvan tähän porukkaan, vaan uskon että he vain törmäsivät sattumalta. Valitettavasti vain kävelin ohi, sillä en tuolloinkaan tuntenut pakottavaa tarvetta lähestyä.
-neljäs tilaisuus: meillä oli sama matka naisen kanssa, joka kesti ehkä muutamia kymmeniä metrejä ja vähän etäisyyttä myös eli nainen oli hitaampi. Käännyin tervehtiäkseni häntä ja hän vastasi iloisesti. Pidin hänelle ovea auki ja luullakseni hän hymyili vielä silloin.
Tuo viimeinen on ainoa hetki kun olen varsinaisesti puhunut hänen kanssaan. Palstalla varmaan moni minua inhoava ajattelee että tuo hymy johtuu vain siitä että hän pitää minua hullunkurisena pellenä, mutta en itse usko tuohon tulkintaan. Mielestäni hymy on aina hyvä merkki paitsi jos kahdella henkilöllä on jotakin negatiivista historiaa (riitelyä tms.) ja tuolloin hymy voi olla eräänlainen järjetön puolustusmekanismi vastenmielisen ihmisen kohtaamiseen ja tunteiden käsittelyyn. Mitään tällaistahan minulla ja tuon naisen välillä ei ole tapahtunut, vaikka on mahdollista että hänen tuttunsa ovat yrittäneet saada hänet karttamaan minua jos eivät ole ymmärtäneet jotakin asiaa minussa.
Veikkaan, että oma mielikuvitus näyttelee isoa roolia seksuaalisen vedon kokemisessa. Mielikuvitusta sitten kiihottaa jotkut asiat siinä toisessa ihmisessä. Tai sitten ei.
Onpa minulle sattunut onni, että näin 10 vuoden jälkeenki jaksan kuvitella kiihkeitä kumppanistani. Aiemmissa suhteissa kiihko laantui kun toisen oppi tuntemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietin itseäni, niin kyllä toisen pitää olla sellainen jolta haluan repiä ne vaatteet ja ottaa siinä heti. Aikoinaan tein sen virheen, että otin sen "ehkä joskus tulee se huuma"-miehen, eikä sitä tullut moneen vuoteen - tuli vain surkea liian kauan jatkunut seksitön suhde. Mutta toisaalta riippuu henkilön libidostakin, eipä kaikille se fyysinen suhde ole niin tärkeä ja silloin voi platonista suhdetta kehittää pidemmälle. En kyllä miellä tätä miksikään ikäkysymykseksikään, kyllä keski-ikäiset löytävät intohimoisen suhteen siinä missä parikymppisetkin, luulisi että paremminkin. Silmät ja aistit auki ihmisiä tapaamaan.
Kyllä se on niin, että suklis/månsteri on saattanut tuntea voimakasta sexyhalua miestä kohtaan, mutta ensimmäisen session jälkeen jännitys loppuu ja tietty tunne lässähtää. Suklis/månsteri ajattelee monista asioista kuin pahainen stereotyyppinen mies. Siispä suklis haluaa saalistaa kyrpää, eikä saada liian helposti XDD Siis ihan poikaystävältäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, kantaako tuo sitten pidemmälle, jos miettii vain alkeellista seksuaalista himoa. Varmaan itselle pariin otteeseen tullut elämässä tuollainen fiilis. Toisaalta silloin ne miehet ovat olleet sellaisia, ettei heidän kanssaan ole voinut edes harkita seurustelua: väärät arvot, väärän elintavat, väärä koulutustaso, väärät kiinnostuksen kohteet, väärä luonne.
Mä en usko, että pitkän suhteen salaisuus on tuo tunne, että haluaa repiä vaatteet päältä. Kyllähän on kiva tunne, mutta ei ihmisen tarvitse tehdä päätöksiä, kuten eläimet. Mulle ainakin on miljoona kertaa tärkeäpää, että pystyn arvostamaan ihmistä hänen henkisten ominaisuuksien enkä meidän ruumiiden kemian vuoksi.
Kemiaa joko on tai ei ole. Sitä on joidenkin kanssa mutta tosiaan ne ihmiset on harvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kemiaa joko on tai ei ole. Sitä on joidenkin kanssa mutta tosiaan ne ihmiset on harvassa.
Niinpä.. En enää edes muista minkälaista kipinää tunsin mieheeni alkuvaiheessa, ilmeisesti kuitenkin jonkinlaista, kun tässä ollaan 15 vuotta jo oltu kimpassa. Tässä vaiheessa suhdetta ei oikein enää voi puhua mistään kipinöiden lentelystä, alkuaikojen päivittäinen seksin harrastaminen on vaihtunut kertaan viikossa. MIeheni on kuitenkin ihana, eikä tulisi mieleenkään vaihtaa häntä mihinkään seksijumalaan.
Työn merkeissä tapasin pari vuotta sitten erään itseäni jonkin verran nuoremman miehen, jota halusin välittömästi niin pahasti, että tuntuu että pääni räjähtää. Vaikka olimme tyyliltämme ja elämäntilanteiltamme TÄYSIN erilaiset, niin uskon, että hänkin tunsi samoin, hän hakeutui lähelleni ja pyrki koskettamaan ("viattomasti"), heitteli vijailevia vitsejä ja kohteliaisuuksia jne. Mitään ei koskaan tapahtunut, ja sittemmin kundi on kadonnut näyttämöltä, mutta en tiedä olisinko pystynyt sanomaan hänelle ei, jos olisi minua alkanut tosissaan vonkaamaan, vaikka olen aina ollut pettämistä vastaan. Ehkä parempi, että ei olla tekemisissä, niin ei tule kiusauksia.
Vastaavaa seksuaalista jännitettä en siis muista tunteneeni keneenkään koskaan aiemmin.
Annat seksuaalisen vetovoiman ohjailla itseäsi, joka ei johda mihinkään pysyvään. Tolla keinoin niitä jännämiehiä just saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymiehet ovat pullaposkia ja isoja lapsia. Ei sellaiseen voikaa tuntea.
Olen samanlainen. Kiinnostun seksuaalisessa mielessä vain todella harvoista miehistä. En tajua mitä järkeä olisi jossain yhden illan jutussa tai deittailussakaan jonkun "ihan kivan" miehen kanssa. Miehen fyysinen olemus on tärkeä, mutta vielä tärkeämpi on tunne, että kohtaamme henkisellä tasolla. Sitten kun sellainen tapaus tulee vastaan, vetovoimaa on mahdoton kuvailla. Se on sellainen kipinä, Niin kuin toisessa olisi joku magneetti. Jo se, että toinen on samassa huoneessa, tekee olon levottomaksi. Tekee mieli painaa nenä miehen niskaan tai kaulakuoppaan :D
Olen sitä mieltä, että parhaat suhteet lähtee juuri tuosta seksuaalisesta vetovoimasta. Se kun löytyy, sen jälkeen voidaan alkaa katsomaan sopivatko muut ominaisuudet yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että parhaat suhteet lähtee juuri tuosta seksuaalisesta vetovoimasta. Se kun löytyy, sen jälkeen voidaan alkaa katsomaan sopivatko muut ominaisuudet yhteen.
Mutta entä jos tällainen tunne tulee sellaisen kanssa, jonka kanssa suhde on mahdoton?
Molemmat varattuja, lapsia ym. Ja mistä sen oikeasti tietää tunteeko toinen samoin?
Mä olen aina kaivannut tuota himoa, joka saa repimään vaatteet päältä ja panemaan missä vain.
Olen 40 v. enkä ole ikinä kokenut sitä. Toki olen halunnut seksiä esim. mieheni kanssa, mutta en niin, että pakko saada ihan heti.
Mistä se mahtaa johtua? En ole seksuaalinen ihminen vai en ole kohdannut sitä oikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että parhaat suhteet lähtee juuri tuosta seksuaalisesta vetovoimasta. Se kun löytyy, sen jälkeen voidaan alkaa katsomaan sopivatko muut ominaisuudet yhteen.
Mutta entä jos tällainen tunne tulee sellaisen kanssa, jonka kanssa suhde on mahdoton?
Molemmat varattuja, lapsia ym. Ja mistä sen oikeasti tietää tunteeko toinen samoin?
Nii ja ei tollaset ihmiset enää sen jälkeen mistään välitäkään, vaan sit mennään lujaa. Lento vaan loppuu jossain vaiheessa.
Olen tyytynyt muuten sopivaan. Exä oli todella hot, hänen kanssan sain tuntea voimakasta intohimoa. Se sopi siihen elämänvaiheeseen, tällä hetkellä muut asiat merkkaavat enemmän. Rakkaus merkkaa nykyään enemmän kuin intohimo. Oishan se kiva, jos olis molempia, mutta en kuvittele saavani elämässäni kaikkea, joten näillä mennään.