Apua yksinäisyydentunteeseen

Tunnen oloni tosi yksinäiseksi. Osaisitteko auttaa minua?

Erosin pitkästä parisuhteesta. Meillä on lapsia jotka ovat minulla ja miehelläni vuoroviikoin. Ero tuli minun aloitteestani. En viihtynyt enää mieheni kanssa ja halusin nähdä mitä muuta elämällä on tarjota. Olemme silti exäni kanssa hyvissä ja läheisissä väleissä.

Tiedän, että moni ajattelee että minun kuuluukin olla nyt yksinäinen ja opetella elämään yksin, mutta yksinäisyyteen liittyy voimakkaita masennuksen tunteita enkä tiedä miten kestän.

Minulla on tunne, että olen arvoton eikä kukaan välitä. Minulla on paljon kavereita mutta tuntuu, että kovinkaan moni heistä ei mielellään vietä aikaa kanssani. Pidin juuri tuparit joihin kutsuin 30 läheisintä kaveria.... viisi tuli paikalle, joista kolme muutaman tunnin myöhässä. Muutonkin tein lähes yksin. Lapsuudenperheeni on myös rikkinäinen ja etäinen joten heistäkään ei ole tukea.

Juuri nyt tarvisin eniten elämässäni seuraa ja ihmisiä kenen kanssa viettää aikaa ja jutella. Nähdä että elämä jatkuu. Mutta en missään nimessä halua tyrkyttää seuraani kenellekään. Tuntuu että olen arvoton ja kukaan ei välitä.

Mielestäni kaverina / ystävänä olen mukavaa ja helppoa seuraa, antelias, lojaali, avoin kaikelle, ystävällinen...

Mistä johtuu että tuntuu näin yksinäiseltä? Miten voisin parantaa tilannetta?