Entinen sijaisäiti ihmettelee: Miksi sossu pakottaa lapset tapaamaan biovanhempiaan, vaikka

Koska niillä lapsilla on vaan yhdet vanhemmat. Siksi.

Sivusta tuota sijaisperhetouhua seuranneena ihmettelen samaa. Koko ajan vedetään mattoa sijaisperheen lapsen eteen tekemien ponnistusten alta. Terapia ei voi vaikuttaa myöskään samasta syystä. Kalliiksi tulee tämmöinen järjestelmä...

Itse olen ollut nyt kymmenen vuotta sijaisperheessä, eikä minua ole koskaan pakotettu tapaamaan alkoholistiäitiäni. En tiiä onko se sitten vaan joku sen alueen sossun juttu, mutta ei minun ainakaan koskaan pakko ole ollut tavata biologista äitiäni vaikka viisivuotiaana laitettiinkin sijaisperheeseen. 

varmaankin ajateltiin, että omien juurten tietäminen ja tunteminen on tärkeää, on tärkeää tietää biologiset juurensa? Että pysyy yhteys juuriin. Koska se ettei ole kosketusta omiin juuriin ja biologiseen sukuun aiheuttaa sekin lapselle hallaa. Voisiko jopa vaikuttaa haittallisemmin kuin se, että biologisen suvun tapaaminen aiheuttaa väliaikaista taantumista? Vaikea varmaan jossain tapauksissa arvioida, miten kannattaisi tehdä. Se että revitään irti biosuvusta ei ole helppo tie sekään lapselle, vaikka se sivullisesta aikuisesta ehkä tuntuisikin siltä, tutkimustieto on tuonut esille paljon haittoja. 

Vierailija kirjoitti:

Koska niillä lapsilla on vaan yhdet vanhemmat. Siksi.

Todella typerä syy. Vanhemmuus ei ole verisukulaisuutta vaan ehdotonta rakkautta ja luotettavaa huolenpitoa.

Ap:lle hatunnosto hienosta työstä!

Vierailija kirjoitti:

vaikka se sivullisesta aikuisesta ehkä tuntuisikin siltä, tutkimustieto on tuonut esille paljon haittoja. 

Anteeksi, mutta otti korvaan tuo käyttämäsi termi "sivullinen aikuinen". Kuinka sivullinen on aikuinen, joka ottaa kotiinsa 2 pientä lasta, jotka on otettu vanhemmiltaan vakavan laiminlyönnin, pahoinpitelyn ja päihteidenkäytön seurauksena? Aikuinen, joka valvoo ekat puoli vuotta käytännössä hyssytellen näitä traumojaan huutavia lapsia, joka ilta silittää uneen, pitää sylissä ja lukee unisatuja loputtomiin, yrittää rakentaa sitä turvallista kiintymyssuhdetta, jota heillä ei koskaan ole ollut. Vaihtaa joka aamu pissaisia lakanoita, yrittää pitää yllä rutiineja jotka lapsille ihan vieraita. Hokee, miten he ovat ihania ja täydellisiä, saa olla sellainen kun on, että kaikista tunteista voi puhua, yrittää rakentaa sitä puuttuvaa itseluottamusta.

ap

Verisukulaisuuden merkitystä yleensä vähättelevät eniten ne, jotka itse tuntevat juurensa. En tiedä montaakaan ihmistä, joilta se tieto puuttuu, ja jotka haluavat saada kontaktin juuriinsa, olkoot sijais- tai adoptiokoti ollut kuinka hyvä tahansa ja sosiaaliset vanhemmat ne tärkeimmät. Sillä aina lapsella on tällaisissa tapauksissa kahdet vanhemmat, ja hyvin monia kiinnostaa oman alkuperä. Jos sitä ei tiedä, jotain jää paitsi. Ehkei lasten kuitenkaan tarvitsisi olla kovin kiinteissä yhteyksissä hyvin kelvottomiin biologisiin vanhempiin, jos siitä on haittaa lapsen tasapainoiselle kehitykselle, harva side riittää. Mutta se on kuitenkin tärkeä säilyttää. 

Biologiset siteet ehtii konservoida myöhemminkin, kun on siihen kypsä!

Ulkopuolinen siinä mielessä, ettei hänellä ole kokemusta siitä, millaista on elää ilman tietoa omista juurista. Se on nimittäin vaurioittavaa sekin, riippuen toki lapsen iästä. Tosin tapauksissa missä biologinen vanhemmuus on ollut noin haavoittavaa ja traumatisoivaa, ei kait lasta tosiaan pitäisi laittaa tapaamaan biologisia vanhempiaan kuin hyvin harvoin, eikä aluksi lainkaan. Tieto juurista varmaan välittyy vähemmälläkin näkemisellä ja kontaktilla. Mutta tutkimustieto myös osoittaa, että "repiminen juurilta" on sekin vaurioittavaa lapsen kehitykselle ja psyykeelle. Pitäisi löytää oikea tapa ja frekvenssi tukea tuota sidettä. 

Mitä ap teidän sijaisperheellenne tapahtui, kasvoivatko lapset aikuisiksi vai annoitteko heidät pois?

Kysyt väärästä paikasta. Turha meille on kiukutella!

Kaikki sijaisvanhemmat ei ole automaattisesti hyviä ja kaikki biologiset vanhemmat auttamatta huonoja. Luulisi ap:n tietävän tämän. Se että on sijaisvanhempi, ei tee kenestäkään automaattisesti rakastavaa, kuten ei kaikki muutkaan välttämättä rakasta duuniaan... Huono provo, typerä yleistys, turha vastakkainasettelu.

Vierailija kirjoitti:

Kysyt väärästä paikasta. Turha meille on kiukutella!

En kiukuttele, vilpittömästi kysyin. Ehkä paikka oli väärä tosiaan, mutta kysymys oli vilpitön. Niitä sossujakin kun täällä palstailee. ap

itse asuin nuorempana perhekodissa ja siellä kanssa yritettiin pakottaa tapaamaan toista vanhempia tai olemaan viikonloppu siellä. olin silloin 14 ja jouduin monta kertaa sanomaan, etten halua mennä.  ihan sama oliko biologinen, en olisi ikinä parantunut ellen olisi vaatinut huostaanottoa ja tehnyt kantani selväksi. 

Ulkopuolisten on todella vaikea tajuta, ettei kaikista vanhemmista ole vanhemmiksi ja lapsi haluaa katkaista välit kokonaan, että itse pääsee parempaan ja terveelisempään elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaikka se sivullisesta aikuisesta ehkä tuntuisikin siltä, tutkimustieto on tuonut esille paljon haittoja. 

Anteeksi, mutta otti korvaan tuo käyttämäsi termi "sivullinen aikuinen". Kuinka sivullinen on aikuinen, joka ottaa kotiinsa 2 pientä lasta, jotka on otettu vanhemmiltaan vakavan laiminlyönnin, pahoinpitelyn ja päihteidenkäytön seurauksena? Aikuinen, joka valvoo ekat puoli vuotta käytännössä hyssytellen näitä traumojaan huutavia lapsia, joka ilta silittää uneen, pitää sylissä ja lukee unisatuja loputtomiin, yrittää rakentaa sitä turvallista kiintymyssuhdetta, jota heillä ei koskaan ole ollut. Vaihtaa joka aamu pissaisia lakanoita, yrittää pitää yllä rutiineja jotka lapsille ihan vieraita. Hokee, miten he ovat ihania ja täydellisiä, saa olla sellainen kun on, että kaikista tunteista voi puhua, yrittää rakentaa sitä puuttuvaa itseluottamusta.

ap

Aika narsistinen lähestymistapa aiheeseen sulla Ap

Siksi että lastensuojelu on oikeasti vanhempien suojelua, vanhempien oikeudet ajavat käytännössä usein lapsen edun ohi.

Vanhemmat saavat rajattomasti uusia yrityksiä ja kun viimein todetaan ettei vanhemmuus onnistu, sitä yritetään kuitenkin ylläpitää jopa lapsen kustannuksella (kuten juuri ap:n esimerkissä).

Käytännössä lapsi vaurioituu usein lopullisesti tässä rumbassa ja jälkiä korjataan pitkään usein siinä onnistumatta.

nim. töissä "lasten"suojelussa

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap teidän sijaisperheellenne tapahtui, kasvoivatko lapset aikuisiksi vai annoitteko heidät pois?

Häpeäkseni myönnän, että luovuimme sijaisvanhemmuudesta juuri siitä syystä, minkä avauksessa esitin. En voi sanoin kuvailla sitä turhautumisen määrää, minkä mieheni kanssa koimme noiden pakotettujen bio-tapaamisten jälkeen. Kaikki, mitä lasten kanssa oltiin saavutettu siihen saakka, valui hiekkana sormien välistä. Jatkuvaa pään hakkaamista seinään. Ei se sitten ollut meidän juttu. Ja ei, ei varoitettu valmennuksessa, riittävästi ainakaan. Keskitytään nyt omiin biologisiin lapsiimme, tukiperheenä oloon kahdesti kuussa ja kummilapsiin, sekä auttamaan hädänalaisia lapsia tiettyjen järjestöjen kautta. ap

Sait alapeukun tuon viimeisen lauseen takia. Miksi ette puuttuneet itse asiaan jo silloin aiemmin ja sanoneet painokkaasti asiasta sossuille??

Sossuilla on miljoona muutakin asiakasta ja sijoitusta käynnissä, joten kyllä teidänkin sijaisperheenä olisi pitänyt avata suuta. Te itse pakoilitte vastuutanne sen suhteen, joten mä en voi kompata sua ja sun mielipidettä, vaikka oikeassa oletkin. Te itse toimitte väärin jäädessänne sivustaseuraajiksi ja hiljaisiksi hyväksyjiksi. Koet varmaan nyt huonoa omatuntoa siitä ja yrität vierittää syyn täysin sossujen niskoille. Toi sijaisperheeks ryhtyminen on kuule suuri vastuu ja siihen sisältyy paljon velvollisuuksia, mm.epäkohtiin puuttuminen ja lapsen ehdoilla toimiminen.

Itse ainakin tulin tänään tosi iloiseksi, kun kuulin, että yhden etäisen sukulaisperheen lapset oli otettu huostaan ja nimenomaan niin, että saavat asua sijaisperheessä täysi-ikäisiksi  asti :) Isäänsä lapset ilmeisesti tapaavat ja tämän sukulaisia, mutta pahoinpitelevän ja hyväksi käyttäneen äidin luokse ei tarvitse ikinä palata. En tiedä sitten, pakotetaanko tapaamaan. Mutta joskus luulin siis, että aina yritetään myös jossain vaiheessa muuttoa takaisin vanhempien luokse, onneksi siis ei.

Juu, eiköhän ne biologiset vanhemmat ehdi tavata sitten isompana, jos tosiaan heillä omat asiat niin retuperällä, ettei heistä ole lapsia tapaamaan ja aiheuttavat näille vain pahaa oloa. Sossun pitäisi arvioida tämä asia paljon kriittisemmin lasten kannalta ja asettaa lapset etusijalle tässä asiassa.