Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisin jatkuvasti puhuvien ystävien kanssa?
10.09.2016 |
Puheliaat ihmiset ovat mielestäni kivoja sinänsä, mutta jos ei suunvuoroa saa ollenkaan, ystävyys tuntuu jotenkin tasapainottomalta ja yksipuoliselta. Tiedän, ettei heillä ole välttämättä monia, joille jutella aikuisten kesken, mutta ei näytä olevan minullakaan, vaikka ystäviä on sentään muutamia.
Mitä auttaisi? Ei minulla ole tarvetta olla kokoajan äänessä, en tarvitse terapeuttia tai halua olla aina keskipisteenä. Mutta normaali, toisenkin huomioon ottava keskustelu olisi joskus mukavaa ja tarpeenkin.
Mitä teen, kun ystävät puhuvat ja puhuvat. Kysyvät joskus mielipidettäni johonkin asiaan kyllä, se on mukavaa. Mutta jos kertoisin omia asioitani ja ajatuksiani, jotain itselle tärkeää (ei siis ystävän valitsemaa puheenaihetta koskevaa aina), minut hyvin usein keskeytetään alkuunsa tai vaihdetaan nopeasti puheenaihetta.
Tulee tunne, ettei asiani ole tärkeitä eikä ajatukseni kiinnosta. Ystävän tapaamisen jälkeen on yksinäinen olo. Olen harventanut tapaamisia ja aloitteiden tekemisiä niihin, mutta nähdään kuitenkin yhteisten harrastusten takia.
Ei minua haittaa, jos joskus on tällaista. Mutta miksi nyt useamman ihmisen kanssa pitemmän aikaa? Miksi jotkut puhuvat jatkuvasti eivätkä kuuntele toisia? Eikö kiinnosta?
Jotenkin pahoitan vähän mieleni, kun monta kertaa aloitan sanomaan jotain, minkä toinen ohittaa. Joskus on mennyt ohi tärkeitäkin asioita, kun en ole muistanut tai jaksanut yrittää aina uudestaan, kun on keskeytetty. Olen soitten luovuttanut harmissani, vaikka tiedän että seon ollut toisen tappio. Mitäs suu käy niin kovaa, ettei saa suunvoroa.
Kiitos kun sain avautua :)
Kommentit (9)
Tuollaiset ihmiset vievät energiaa ja oletettavasti eivät muutenkaan osaa käyttäytyä vastavuoroisesti. Suosittelen ottamaan etäisyyttä. Saatko itse noista tapaamisista mitään tai miksi jatkat heidän kanssa yhteydenpitoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
sen ainakin saan, että tulee liikuttua, kun on urheilullista seuraa lenkille yms., aina ei tulisi yksin lähdettyä...
Miksei toisten jutut ole ihan kiinnostaviakin, itsekeskeisyys ja huono käytös vaan ärsyttää ja vähän loukkaakin.
3 oli siis ap, kiitos keskustelusta myös!
Vaihda ystäviä. Ehdotan hiljaisempia versioita jatkossa.
Toinen vinkki: kerro mielenkiintoisempia tarinoita, niin muut malttavat kuunnella. Sano esimerkiksi LOHIKÄÄRME joka neljäntenä sanana, niin kuulijat kiinnostuvat.
mitäpä jos kokeilisit joskus sanoa asiasta? minä ainakin olen jopa ihan kivahtanut joskus et kiinnostaako sua ollenkaan kuulla mitä asiaa mulla on? tai sit ihan vaan et hei anteeks mut saaksmä puhuu loppuun. toinen juttu on se, että jos kovasti vetää puoleensa ihmisiä ketkä kohtelevat usein tietyllä tavalla, voi sinulla olla siihen liittyen jokin sisäinen solmu. joita meillä kaikilla toki on. tutustu itseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieraise kovaäänisesti, niin muutut mielenkiintoiseksi.
On ihmisiä jotka eivät kykene vastavuoroisuuteen ja he ovat todella kuluttavia kuten joku sanoikin. Itse olen ottanut tällaisiin ihmisiin etäisyyttä. Aiemmin olin myös liian kiltti, mutta nykyään sanon, jos koen, ettei toinen kuuntele. Jos ei siltikään ymmärrä/ halua ymmärtää niin etäisyyttä vain mahdollisimman paljon. Tuollainen itsekeskeisyys on kyllä valitettavan yleistä. Toisaalta taas on todella antoisaa jutella sellaisen ihmisen kanssa joka on aidosti kiinnostunut ja jonka kanssa keskustelu on vastavuoroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskin varmaan sanoa asiasta, sitä olen miettinyt. Ystävät ei ole uusia, kovia ovat olleet aina puhumaan, mutta ennen ei ole keskeytetty näin paljoa. Mistäs edes tietävät mitä olisin ollut sanomassa, sen vertaa ei pääse alkuun... Että siis tulisi selväksi edes, ettei aihe kiinnosta.
Olen jotenkin tulkinnut asian alkuun niin, että toisella on mielessä jotain niin kiireellistä ja tärkeää, että seon käsiteltävä ensin. Ja joskus, että toinen on tosiaan halunnutkin vaihtaa puheenaihetta. Keskeyttäminen ei välttämättä ole aina paha asia, mutta jos sitä on liikaa,liian usein, niin se rasittaa.
Olen halunnut antaa toisille aikaa, enkä ole heti puuttunut asiaan, koska en toisaalta halua vaatia kuuntelemaan asiaa, joka toista ei kiinnosta. Nyt kyllä huomaan tätä kirjoittaessani, kuinka hassua tämä on. Siis ajatus siitä, että itse keskeyttäisin muut, koska en haluaisi kuulla heidän ajatuksiaan ja asioitaan. Toisaalta siksikin olen ajatellut, että keskeyttämiseen on muut syy. No ei se voi olla kuin se, että vain omat asiat kiinnostavat ja tarvitaan kuuntelijaa, terapeuttia - vai voiko?
Kuuntelet sujuvasti. Muutakaan et voi.