Lue keskustelun säännöt.
Olen surrut eroa nyt 4 kk eikä loppua näy :(
10.09.2016 |
Ruoka ei maistu, mikään ei huvita, masentaa ja joka paikkaan sattuu. Tilanne on täysin luonnonvastainen koska tiedän että kuulumme yhteen.
Kommentit (29)
Kiitos. Suhde kesti 1.5 vuotta. Ongelmana on että olemme opiskelukavereita pienellä alalla ja joudun esittämään kaveria ja näkemään häntä joka päivä. Ainakin pari vuotta vielä. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Suhde kesti 1.5 vuotta. Ongelmana on että olemme opiskelukavereita pienellä alalla ja joudun esittämään kaveria ja näkemään häntä joka päivä. Ainakin pari vuotta vielä. -AP
Tätä kannattaisi miettiä ennen kuin alkaa säätämään työpaikalla tai pienessä yhteisössä. Nyt on vähän myöhäistä, voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Suhde kesti 1.5 vuotta. Ongelmana on että olemme opiskelukavereita pienellä alalla ja joudun esittämään kaveria ja näkemään häntä joka päivä. Ainakin pari vuotta vielä. -AP
Tätä kannattaisi miettiä ennen kuin alkaa säätämään työpaikalla tai pienessä yhteisössä. Nyt on vähän myöhäistä, voi voi.
Suhteemme alkoi kun hän oli eri linjalla ja eri rakennuksessa. Täksi syksyksi vaihtoi samaan.
En voinut mitenkään kuvitella että päädymme vielä samaan tiimiin.-AP
Minäki erosin 4kk sitten.. Tsemiä kohtalotoveri <3
Tosin, minun toipumiseni on sinänsä ollut helpompaa, kun erosimme miehen juomisen takia. Tiedän yrittäneeni niin viimeiseen tippaan (kirjaimellisesti!) asti kuin pystyin. Sitten hän vaaranti silloin n. 6kk vanhan kuopuksen. Sitte piisasi.
Vaan ikävä se on silti, rakastan häntä vieläkin aivan valtavasti enkä oikein ymmärrä, miten miehestä joka oli lähestulkoon täydellinen, sukeutuikin niin sulava valehtejija ja miksi valitsi sitten sen pullon.. En tietääkseni ole edes kovin huono nainen :/
Samassa tilanteessa minäkin. Heräsin nyt aamulla ahdistukseen ja itken täällä. On niin kova ikävä. Facebook-stalkkaus vaan pahentaa oloa. Mää ajattelin, että hän ois mun rinnalla aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihminen voi rakastaa toista vaikka ei saa vastakaikua? Minulla tunteet loppuvat heti, kun huomaan, että toinen ei edes yritä miellyttää minua.
Meillä ajoitus oli totaalisen huono. Siksi tätä on vaikea hyväksyä. Ja sitä että yhdessä on edelleen niin mukavaa. Kun toinen tuhertaa harkkatyötä siinä puolen metrin päässä niin ainoa ajatus on että näinhän meidän kuuluu olla. Mies haaveilee ulkomaille lähdöstä eikä halua sitoa itseään suhteeseen. Minä taas en vois lähteä syistä joita en tässä kerro. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sulla on lapsi/a, mies halua vakavampaa suhdetta lasten vuoksi.
Tuo "tiedän että kuulumme yhteen" on kyllä ihan tuubaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pääset vielä yli. Se ottaa aikansa. Minulla kesti melkein vuosi päästä yli 2 vuoden suhteen loppumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kestänyt jonkinlainen masennus kolmisen vuotta, mutta nyt vihdoin huomaan että en ajattele exää joka päivä ja ehkä tämä tästä. Minun on varmaan parempi olla yksin kuin suhteessa.
N23
Mun erosta tulee vuosi tämän kuun lopulla. Päivä päivältä on parempi fiilis. Eron käsittely itselläni lähes loppusuoralla. Ex otti uuden n 3 kk erostamme. Että niin eri tavalla me eroa käsittelemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun erosta tulee vuosi tämän kuun lopulla. Päivä päivältä on parempi fiilis. Eron käsittely itselläni lähes loppusuoralla. Ex otti uuden n 3 kk erostamme. Että niin eri tavalla me eroa käsittelemme.
Kumpaa pidät parempana?
15- no eikö me ihmiset olla yksilöitä? Minä en pysty ottamaan uutta miestä ennen kun olen saanut exän mielestäni ja vasta sitten, kun en enää rakasta exää. Kun tekee erotyön, niin oppii itsestään myös jotain.
Se, että exä otti uuden 3 kk jälkeen on minun ajatusmaailmallani sitä, että en joko merkinnyt hänelle mitään tai sitten kyseessä on laastari.
Se, mikä sopii mulle ei käy ehkä sulle 😀
Vierailija kirjoitti:
15- no eikö me ihmiset olla yksilöitä? Minä en pysty ottamaan uutta miestä ennen kun olen saanut exän mielestäni ja vasta sitten, kun en enää rakasta exää. Kun tekee erotyön, niin oppii itsestään myös jotain.
Se, että exä otti uuden 3 kk jälkeen on minun ajatusmaailmallani sitä, että en joko merkinnyt hänelle mitään tai sitten kyseessä on laastari.
Se, mikä sopii mulle ei käy ehkä sulle 😀
Kysyin mielestäni ihan neutraalin kysymyksen. :O Tosin lauseesi oli jo alunalkaen niin aseltu, että siitä ymmärsi sinun pitävän omaa tapaasi huomattavasti parempana.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Suhde kesti 1.5 vuotta. Ongelmana on että olemme opiskelukavereita pienellä alalla ja joudun esittämään kaveria ja näkemään häntä joka päivä. Ainakin pari vuotta vielä. -AP
Höpöhöpö ette kuulu yhteen. Suret unelmaasi ja rakentamaasi pilvilinnaa, et sitä mitä oikeasti on. Et tartte ketään joka ei sua halua.
Mulla on kyllä sellainen tilanne että jos ei tämä mies ole kanssani niin sitten olen yksin. Ihan sama mitä muut sanovat, tiedän että kaikki muut olis vaan korvikkeita. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Suhde kesti 1.5 vuotta. Ongelmana on että olemme opiskelukavereita pienellä alalla ja joudun esittämään kaveria ja näkemään häntä joka päivä. Ainakin pari vuotta vielä. -AP
Höpöhöpö ette kuulu yhteen. Suret unelmaasi ja rakentamaasi pilvilinnaa, et sitä mitä oikeasti on. Et tartte ketään joka ei sua halua.
Kiitos, tämä oli kyllä tsemppaava viesti. Ja varmaan sitten sisältää totuuden. :( -AP
Ikävää. Jos yhtään lohduttaa, nouset kyllä aallonpohjasta. Eron käsittely vie yleensä kuukausina sen, mitä suhde kesti vuosina. Opiskeletko tai oletko töissä? Opsikelu tai työterveydenhuollon kautta voit saada ammattiapua eron työstämiseen, jos erotuska ei mene ohi. Onko päivissäsi tarpeeksi juttuja, tekemistä ja ystäviä siihen, että pääset elämässä eteempäin taakse katsomisen sijasta?