Mitä se jalat alta vievä rakkaus on?

Olet ensihetkestä täysin toisen huumassa ja välillänne on mieletön sähkö ja kemia, et pysty pitämään näppejäsi erossa toisesta ensi tapaamisesta alkaen. Sinulla on tunne, että tunnet tämän ihmisen vaikka et oikeasti tiedä hänestä juuri mitään.

Me kun tapasimme mieheni kanssa, niin hän tuli kirjaimellisesti hakemaan minut kotoa. Siis töiden merkeissä luokseni, minä meikittä ja seinästä reväistyn näköisenä.

Mies on kuvannut sitä hetkeä niin, että hän tiesi "tuossa se nyt on". Minä hermostuin, kunntuntui että veret pysähtyivät. Jossain vaiheessa jouduimme olemeen lähekkäin, ja olisin voinut haluta painautua häneen... En nyt sellaista tee, mutta se vetovoima oli uskomaton.

Pääsimme treffeille ja siitä alkoi se matka, mitä ap kuvaa. Piti kuulostella niitä pysyviä tunteita, ja käytännön puoltakin. Olimme nimittäin molemmat 45 v, ja molemmilla oli lapsia. Nykyään olemme naimisissa.

Heti ensi tapaamisella kätellessä jotenkin lukkiutui toiseen, katse oli pidempi kuin yleensä ja toisen silmissä pilkahti. Ehkä itsellänikin. Sen jälkeen tuntui ettei toisen läheisyydestä voi mitenkään saada tarpeekseen. Kaikki tuntui tutulta, niin itsestäänselvältä ja oikealta. Tunsin hänet ja hän minut, jokin vain veti meitä yhteen. Maailma tuntuu täydelliseltä paikalta kun hän on siellä. En pysty kuvailemaan sitä mitenkään paremmin. Olen kuin lukko ja hän avain joka naksauttaa minut auki. Olemme tunteneet yli 3 vuotta ja yhä tuntuu tältä. Olen luovuttanut toivomasta että tunne menisi ohi. Meillä oli parin vuoden suhde mutta kummankin ongelmien ja vaikeiden olosuhteiden takia yritämme nyt katsoa josko se seesteinen onni kuitenkin löytyisi muualta.

Nyt kuitenkin tiedän miltä tuntuu kun ei tarvitse olla epävarma omista tai toisen tunteista. Silloin asiat vain tapahtuvat kuin luonnonvoima, eikä niitä voi estää.

Up

Ei sellaista oikeasti ole - se on vain Harlekiini-sarjojen imaginoitua fantasiahöttöä! Nykymiehet haluaa heittää muutaman sanan ja päästä heti perään reisien väliin!

Niin, liekö se sitten pelkkää biologiaa, mutta kenestäkään toisesta miehestä en ole saanut lähimainkaan samanlaista tunnetta kuin tästä yhdestä. Tällä hetkellä tapailen uutta ihmistä, joka on kiinnostava, fiksu, samanhenkinen ihminen. Viehättävä, sporttinen ja hauska. Mutta sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta en saa sellaista täydellistä hullaantumisen tunnetta, ikään kuin sulautuisimme yhteen ja millään muulla ei ole mitään väliä. Tunnen jonkinlaista vetoa häneen ja pystyn kuvittelemaan seksiä hänen kanssaan (emme ole vielä niin pitkällä), mutta tähän yhteen erityiseen verrattuna kaikki on väkinäistä ja vähän yhdentekevää.

3

Mä olen tullut vuosien myötä siihen tulokseen että itselälni se on mielenhäiriö. Olen tuntenut pari kertaa sellaista huumaa, ja se ei ole johtanut hyviin lopputuloksiin. Esim. olen lyönyt laimin koiraani tavalla, jota täysissä järjissäni en ikinä moraalisesti hyväksyisi, vain koska intohimoinen rakkaus on ollut niin kaikennielevää, etten ole pystynyt välittämään mistään muusta kuin että saan olla sen kohteen kanssa yhdessä. Sama se jos koiran täytyy olla yksin kohtuuttomia aikoja, mutta MINUN on pakko saada olla miehen kanssa, mennä tämän kanssa jne. Muutenkin olen laiminlyönyt rakastuneena ystäviäni ja joskus jopa työvelvollisuuksiani pakkomielteen omaisen haaveilemisen takia. 

Up

Kyllä sen tietää kun kohdalle sattuu. Se on hormonimyrsky, jota ei voi järjellä hallita.

Kiihkeä rakastuminen on tunne, jota ei voi juuri mihinkään verrata. Lähinnä on ehkä äidinrakkaus hyvinä hetkinä, kun on hurmaantunut omasta vauvastaan, joka on maailman ihanin ja josta ei raaski olla erossa. Rakastumisessa on lisäksi tietenkin eroottinen ja romanttinen aspekti. Molempiin tunnemyrskyihin liittyy kokemus siitä, että jotain on jollain hyvin oleellisella tasolla muuttunut itsessä ja maailmassa, eikä mikään palaa enää ihan ennalleen. Rakastumisen tai äidiksi tulon jälkeen näkee ja tuntee toisin, maailma näyttää erilaiselta.

Rakastumisen selittäminen ihmiselle, joka ei ole ollut rakastunut, on sama kuin yrittäisi selittää syntymäsokealle, miltä näyttää punainen väri. Voi toki luetella oireita: ajattelet rakastettuasi pakkomielteisesti, aluksi saatat menettää ruokahalusi, koet häneen jopa mystistä yhteyttä, haluat olla toisen kanssa koko ajan ja jakaa hänen kanssaan kaiken, koet löytäneesi toisen puolikkaasi, jota ilman et enää halua tai osaa elämääsi kuvitella.

Vaikka nämä oireet muka ymmärtääkin, ei niitä voi käsittää kokematta. Moni sanoo, että vasta kunnolla rakastuttuaan käsitti, mistä rakkauslaulut kertovat; siihen asti ne olivat olleet vain kliseistä sanahelinää, jonka merkitys ei ollut auennut.

Jotkut pitävät rakastumista kuvitelmana. Se on kuitenkin ihan fysiologisesti todennettava ilmiö. Ihmisen hormonitoiminta muuttuu ja aivojen toimintaa kuvannettaessa rakastumisreaktiot näkyvät selvästi. Juuri hormonimyrsky aiheuttaa fyysiset oireet kuten unettomuuden, levottomuuden, ruokahaluttomuuden. Miehen testosteronitasot laskevat, naisen nousevat, mikä vaikuttaa mielialaan ja reagointiin. Kortisoli- eli stressihormonipitoisuudet nousevat. Aivotoiminta muistuttaa pakko-oireisen ja pakkoajatuksista kärsivän aivotoimintaa.

Jalat alta vievä rakastuminen on mieletön kokemus. Jos et ole varma, oletko ollut rakastunut, et ole ollut rakastunut. Rakastuminen on ihanaa mutta myös kuluttavaa, eikä kiihkeä vaihe voi kestää loputtomiin. Se voi kuitenkin muuntua rakkaudeksi ja kumppanuudeksi.

Se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Taistelin jopa tunteitani vastaan. Mies oli päinvastainen mitä olin koskaan ihannemieheni ajatellut olevan. Tunsin heti pientä kirpaisevaa mustasukkaisuutta. 

Kyllä tunteita tulee, eri asia toimiiko niiden mukaan.

Nuorena näin miehen kotitalonsa portailla, jonne olin kesällä menossa auttamaan talon töissä ja viettämään kesälomaa. Kun hän katsoi minuun, oli kuin salaman isku olisi käynyt lävitseni. En ole koskaan sen jälkeen kokenut vastaavaa. 

Tärisin kauttaaltaan, enkä pystynyt liikkumaan ennen kuin hän kääntyi taloon päin.

Mitään muuta ei tapahtunut koskaan, mutta huolehdimme toisistamme ilman sanoja, koko sen ajan kun olimme tekemisissä, vuosikausia siis.

Lopulta en kestänyt tilannetta, vaan erosin niistä tekijöistä, jotka olivat linkkinä välillämme. En halunnut satuttaa niitä muita henkilöitä, jotka asiaan liittyivät.