Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte vanhemmuuden paineita? Valtavassa määrässä asioita pitäisi onnistua täydellisesti
24.04.2024 |
Lapsen kasvattaminen tuntuu välillä ihan rakettitieteeltä, kun lapsi sattuu olemaan tulisella temperamentilla ja aistiyliherkkyyksillä varustettu. Silti kaikessa kasvattamisessa pitäisi onnistua lähes täydellisesti, siis tunnekasvatuksessa, hyvän käytöksen opettamisessa ja uusien taitojen opettamisessa ja ties missä muussa. Usein tulee yllättäen eteen tilanne, että eipä taas aavistustakaan miten tässä pitäisi äitinä toimia. Ja teit niin tai teit näin niin väärin menee. Silti pitää onnistua ja mennä oikein!
Lisäksi pitää onnistua huolehtimaan, että lapsi syö terveellisesti ja monipuolisesti, liikkuu riittävästi, nukkuu riittävästi, pysyy terveenä, pärjää koulussa, ei törttöile missään, oppii valtavan määrän asioita hiihtämisestä lähtien jne. Lista on loputon ja paineet valtavat. En osaa itsestänikään huolehtia niin, että söisin terveellisesti, liikkuisin ja nukkuisin riittävästi, pärjäisin hyvin työssäni jne. Tai osaan niin, että tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta käytännön elämä on sitten muuta. Niin miten sitten lapsen kohdalla voisin onnistua kaikessa missä pitää? Ja nykyään pitää, tai joku sossutantta kolkuttaa sormi ojossa ovella, päiväkoti ja koulu HUOLESTUU jne. Miten ihmeessä te muut kestätte näitä paineita? Itse selvästi en vaan olen ihan uupunut niiden alle.
Kommentit (68)
Et sitten ajatellut kaikkea tuota ennen kuin teit lapsen? Minä ajattelin, ja jätin tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikä tarvitse. Riittää ettei traumatisoi lasta vakavasti esim ryypiskelyllä, joka asiasta huutamisella, jatkuvalla puolison kanssa riitelyllä, seks hyväksikäyttämällä, lyömällä. Ja tietysti pitää puhua lapsensa kanssa päivittäin ja kysellä miten lapsella menee ja miltä hänestä tuntuu.
Miksi pitäisi onnistua täydellisesti? Eihän kukaan ole täydellinen. Voi yrittää parhaansa ja ottaa opiksi virheistään. Asiat on kuitenkin monimutkaisia.
Keskityn siihen, että jaksan itse. Vedän toisissa asioissa aika alas riman. Aina tekee jonkun mielestä väärin kuitenkin. Keskityn olennaiseen eli että lapsella on turvallista, hän tuntee rakkautta ja saa riittävästi ravintoa.
Lapseni on vasta 2 kk ja jo nyt minua on syyllistetty vaikka mistä. Jonkun mielestä liikaa on sylissä, toisen mielestä olen paajs äiti kun joskus annan korviketta lisäruokana... Ei voi kuin välillä nauraa. 😁
Ei tosta nyt kannata tehdä noin vaikeeta. Oikeastaan vanhemmuus on tosi helppoa. Ei tarvii onnistua kuin yhdessä asiassa: kasvatus.
Silti niin monella menee pieleen. Missä lienee syy? AP:n kaltaisissa hukassa olevissa? Lapsiaineksessa itsessään (epäilen)? Ympäröivässä maailmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskityn siihen, että jaksan itse. Vedän toisissa asioissa aika alas riman. Aina tekee jonkun mielestä väärin kuitenkin. Keskityn olennaiseen eli että lapsella on turvallista, hän tuntee rakkautta ja saa riittävästi ravintoa.
Lapseni on vasta 2 kk ja jo nyt minua on syyllistetty vaikka mistä. Jonkun mielestä liikaa on sylissä, toisen mielestä olen paajs äiti kun joskus annan korviketta lisäruokana... Ei voi kuin välillä nauraa. 😁
*Paska äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lähti liikkeelle jo heti synnärillä. Sektion jälkeen maito ei noussut ja hoitaja toisensa jälkeen kävi pitämässä minulle saarnan imetyksen tärkeydestä. Että miten tärkeää on ONNISTUA imetyksessä, jotta vauva saa kaikki hyödyt äidinmaidosta. Lopulta jo ärähdin siellä kahdelle heistä, että enhän minä imetyksen tärkeyttä kyseenalaista, mutta kun maito ei nouse niin ei nouse, en minä tässä tahallani epäonnistu. Kotiutumisen jälkeen sama painostus jatkui neuvolassa, tein aivan kaikkeni mitä ihminen voi onnistuakseni imettämisessä, mutta maitoa ei vain koskaan tullut riittävästi. Syytä en tiedä. Erilaiset lääkärit, neuvolan työntekijät, sukulaiset, päiväkodin työntekijät ym ym ovat kritisoineet minua etten tee riittävän hyvin, etten onnistu riittävän hyvin mitä erilaisimmissa lapsen asioissa missä pitäisi onnistua, olen saanut kritiikkiä neuvolasta jopa siitä miten lapsi oli puettu, vaikka oli puettu puhtaisiin, uusiin, sään mukaisiin vaatteisiin. Ja olen sentään ihan asiallinen ja fiksu, koulutettu ihminen en mikään pudokas. Ap
Jotta lapselle muodostuu turvallinen kiintymys suhde, tulisi huoltajan huomioida hänen tarpeistaan ja tunteistaan noin 30 %.
Joten ei hätää, rima on valmiiksi melko alhaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen kappale. LISÄKSI. Minkä lisäksi? Mitä tuo ensimmäinen vuodatus sisältää lisäksi, kun toisessa mainitset kaikki perusasiat? Relaa vähän. Toki esim. ihanteellisesta ruokamallista pitää kertoa, mutta se on toinen asia miten sitä noudattaa. Riittää kun miettii syömisiä ja painottaa terveelliseen, mutta ei tarvitse olla täydellinen. Ulkoillakin toki pitää, yms, mutta ei millään aikataulutetulla systeemillä joka päivä. Tunnetaidot yms pitäisi tulla ihan luonnostaan arjen keskellä, älä niistä stressaa.
En ymmärrä miksi nyky-yhteiskunnassa lasten kasvattaminen koetaan tällä tavalla. Ehkä juuri siksi on niin paljon erityisherkkiä ja keskittymishäiriöisiä, kun vanhemmat paapovat ja stressaavat melkein hengiltä itsensä lasten takia.
Kyllä ne kakarat ennenkin on pärjätty. Kunnon rajat ja vähän rakkautta päälle niin hyvin se menee. Älkää myöskään alistuko palvelemaan lapsianne. Antakaa heidän tehdä itse, vaikka meneekin päin honkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen kappale. LISÄKSI. Minkä lisäksi? Mitä tuo ensimmäinen vuodatus sisältää lisäksi, kun toisessa mainitset kaikki perusasiat? Relaa vähän. Toki esim. ihanteellisesta ruokamallista pitää kertoa, mutta se on toinen asia miten sitä noudattaa. Riittää kun miettii syömisiä ja painottaa terveelliseen, mutta ei tarvitse olla täydellinen. Ulkoillakin toki pitää, yms, mutta ei millään aikataulutetulla systeemillä joka päivä. Tunnetaidot yms pitäisi tulla ihan luonnostaan arjen keskellä, älä niistä stressaa.
Kun lapsella on syntyjään tulinen temperamentti ja aistiyliherkkyyksiä, niin tunnetaidot ei tule siinä sivussa, luonnostaan arjen keskellä. Vaan ne on Työmaa, isolla alkukirjaimella. Työmaa, jossa työnjohtajalla (minä!) ei usein ole aavistustakaan mitä pitäisi edes tehdä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä lähti liikkeelle jo heti synnärillä. Sektion jälkeen maito ei noussut ja hoitaja toisensa jälkeen kävi pitämässä minulle saarnan imetyksen tärkeydestä. Että miten tärkeää on ONNISTUA imetyksessä, jotta vauva saa kaikki hyödyt äidinmaidosta. Lopulta jo ärähdin siellä kahdelle heistä, että enhän minä imetyksen tärkeyttä kyseenalaista, mutta kun maito ei nouse niin ei nouse, en minä tässä tahallani epäonnistu. Kotiutumisen jälkeen sama painostus jatkui neuvolassa, tein aivan kaikkeni mitä ihminen voi onnistuakseni imettämisessä, mutta maitoa ei vain koskaan tullut riittävästi. Syytä en tiedä. Erilaiset lääkärit, neuvolan työntekijät, sukulaiset, päiväkodin työntekijät ym ym ovat kritisoineet minua etten tee riittävän hyvin, etten onnistu riittävän hyvin mitä erilaisimmissa lapsen asioissa missä pitäisi onnistua, olen saanut kritiikkiä neuvolasta jopa siitä miten lapsi oli puettu, vaikka oli puettu puhtaisiin, uusiin, sää
Oot ihan liian herkillä nyt. Kyllä se ohi menee. Kätilöt ja muut tekee vain työtänsä. Jos olet itse tehnyt työtä, mitä tahansa, niin tiedät, että siellä toimitaan sen työnkuvan mukaan. Ei ne voi synnärillä muuta kuin kannustaa imetykseen. Turha tuosta on kuitenkaan pitkäksi ajaksi loukkaantus. Mistä hitosta ne voi tietää mitä sanoja just sä haluat kuulla? Itse olisin loukkaantunut jos heti kun maito ei nouse olisin ollut epäonnistujan ja olisi alettu puhua korvikkeista. Pukemisesta olen myös kuullut, en tosin pienen vauvan kanssa (mitä ihmettä se edes voi olls vauvan kanssa?), mut en jaksanut jumittaa semmoiseen, kun oli vaan jotain yksittäisiä sanoja mitkä silloin tuntui erikoisilla (eikä muuta sitten ollutkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi nyky-yhteiskunnassa lasten kasvattaminen koetaan tällä tavalla. Ehkä juuri siksi on niin paljon erityisherkkiä ja keskittymishäiriöisiä, kun vanhemmat paapovat ja stressaavat melkein hengiltä itsensä lasten takia.
Kyllä ne kakarat ennenkin on pärjätty. Kunnon rajat ja vähän rakkautta päälle niin hyvin se menee. Älkää myöskään alistuko palvelemaan lapsianne. Antakaa heidän tehdä itse, vaikka meneekin päin honkia.
En varmastikaan ole ainoa, joka kokee näin kuin koen. Enkä minä paapo lastani liikaa, meillä on aika tiukat pelisäännöt ja rajat. Ap
Jokaisena päivänä tulee tehtyä virheitä ja jokaisena päivänä tulee onnistumisia. Ei kannata miettiä koko matkaa, kannattaa pohtia pieniä etappeja, rupeaa muuten vain hirvittämään. Hoidetaan yksi kakkavaippa ja yksi itkunpuuska kerrallaan. Kysyin tuossa aikuiselta pojaltani yhtenä päivänä, että koetko olevasi rakastettu. Poika nyökkäsi huvittuneena ja ajattelin, että näin on hyvä.
Eikös tästä ollut äsken joku tutkimuskin, että äidit uupuvat juuri tuollaisten paineiden alle. Yritän etsiä sen.
Ei ole mitään paineita. Elämä ei ole täydellistä oli lapsia tai ei.
Tässä se tutkimus on https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/miksi-suomalaisaidit-ovat-niin-uupu…
tuossa lukee, että nykyään äidit ei saa tehdä missään yhtään virhettä, ja siksi uupuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen kappale. LISÄKSI. Minkä lisäksi? Mitä tuo ensimmäinen vuodatus sisältää lisäksi, kun toisessa mainitset kaikki perusasiat? Relaa vähän. Toki esim. ihanteellisesta ruokamallista pitää kertoa, mutta se on toinen asia miten sitä noudattaa. Riittää kun miettii syömisiä ja painottaa terveelliseen, mutta ei tarvitse olla täydellinen. Ulkoillakin toki pitää, yms, mutta ei millään aikataulutetulla systeemillä joka päivä. Tunnetaidot yms pitäisi tulla ihan luonnostaan arjen keskellä, älä niistä stressaa.
Kun lapsella on syntyjään tulinen temperamentti ja aistiyliherkkyyksiä, niin tunnetaidot ei tule siinä sivussa, luonnostaan arjen keskellä. Vaan ne on Työmaa, isolla alkukirjaimella. Työmaa, jossa työnjohtajalla (minä!) ei usein ole aavistustakaan mitä pitäisi edes tehdä. Ap
Mitenkähön sitä selvittiin silloin, kun ei edes tunnettu termejä aistiyliherkkyys ja tunnetaidot, vaan käytettiin ihan vain maalaisjärkeä.
Höpö höpö.