9-vuotiaan raivarit

Missä tilanteissa näitä raivoraitis tulee? Nälkäisenä? Väsyneenä? Aamuisin?

Onko raivatessa ollut aina vai milloin alkaneet?

Voisiko purkaa näin jotain vaikeaa mieltä painavaa asiaa esim koulukiusaaminen, kavereiden puute, muutos perheen suhteissa?

Meillä yhdellä lapsista oli järkkyä raivareita jotka oli seurausta ruoka-aine allergioista. Kaksituntia sopimattoman ruuan syönnistä alkoi tajuton raivoaminen.

Voihan tuohon olla vaikka kuinka paljon syitä, mutta voisiko tuollainen holhoaminen ja lapsen kohteleminen pienenä lapsena olla yksi mahdollinen? Ei 9-vuotiaalle tarvitse enää mitään aamupaloja tehdä saatika lapuilla kirjoitella ohjeita että mitä sämpylöille täytyy tehdä ja soitella perään että onnistuiko. Anna lapselle vastuuta ja luota että ottaa itskin sen aamupalansa.

...holhoaminen?

Just mietin että ite söin koko kouluajan aamiaista yhdessä veljen ja vanhempien kanssa, aina kotoa muuttoon asti. Oletin sen olevan ihan normaalia.

Eli mitä mieltä lapsi on siitä että syö aamupalaa yksin? Ja tykkääkö se edes sämpylöistä?

Mikä tässä nyt oli se asia, josta lapsi raivostui? Siitäkö, että olisi pitänyt syödä aamupalaa?

Saman ikäinen tyttö saa välillä tolkuttomia raivareita. Yleensä syynä on nälkä tai väsymys, ja perimmäisenä syynä riita kavereiden kanssa tai joku pelottava juttu. Jossain vaiheessa sitten rauhoittuu ja päästään juttelemaan siitä mitä pahan olon taustalla on. Toki aina teen selväksi, että sellainen käytös ei ole sallittua, mutta jos lapsi pääsee liian nälkäiseksi tai väsyneeksi, niin yleensä se on peiliin katsomisen paikka meillä vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Missä tilanteissa näitä raivoraitis tulee? Nälkäisenä? Väsyneenä? Aamuisin?

Onko raivatessa ollut aina vai milloin alkaneet?

Voisiko purkaa näin jotain vaikeaa mieltä painavaa asiaa esim koulukiusaaminen, kavereiden puute, muutos perheen suhteissa?

Meillä yhdellä lapsista oli järkkyä raivareita jotka oli seurausta ruoka-aine allergioista. Kaksituntia sopimattoman ruuan syönnistä alkoi tajuton raivoaminen.

Raivareita alkoi tulla kun aloitti koulun.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä nyt oli se asia, josta lapsi raivostui? Siitäkö, että olisi pitänyt syödä aamupalaa?

Ei selvinnyt minulle puhelimessa mutta olin kuulemma soittanut kesken kännykkäpelin ja peli meni pieleen.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Voihan tuohon olla vaikka kuinka paljon syitä, mutta voisiko tuollainen holhoaminen ja lapsen kohteleminen pienenä lapsena olla yksi mahdollinen? Ei 9-vuotiaalle tarvitse enää mitään aamupaloja tehdä saatika lapuilla kirjoitella ohjeita että mitä sämpylöille täytyy tehdä ja soitella perään että onnistuiko. Anna lapselle vastuuta ja luota että ottaa itskin sen aamupalansa.

Kiitos mielipiteestä, täytyy miettiä tätä. Onko sitten ok että lapsi ei syö mitään aamulla? Ei nimittäin syö jos en perään soita ja varmista tai jos en ole sitä kotona tarjoamassa.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

...holhoaminen?

Just mietin että ite söin koko kouluajan aamiaista yhdessä veljen ja vanhempien kanssa, aina kotoa muuttoon asti. Oletin sen olevan ihan normaalia.

Eli mitä mieltä lapsi on siitä että syö aamupalaa yksin? Ja tykkääkö se edes sämpylöistä?

Tarjotaan meillä muutakin, mutta tänään oli sämpylöitä. Voi olla että haluaisi että olen kotona aina. Tosin kiukkua tulee silloinkin milloin mistäkin. Teen vain osa-aikatyötä joten ei ole aina yksin.

Ap.

Raivarit alkoi tytöllä ekaluokan syksyllä ja ekaluokka oli helvetillinen.Raivarit tuli kaikesta,vaatteista,ulkoilusta,syömisestä nukkumaan menosta,heräämisestä,hampaidrn pesistä,suihkuun menosta,uimaan lähtemisedtä uimasta pois lähtemisedtä,leffaan menosta,leffasta pois lähtiessä,kaupassa käynnistä jne. Helpotti ja harveni tokaluokalla huomattavasti ja kolmosella oli enää satunnaisesti. Oli ikään liittyvää uhmaa ja itsenäistymistä. Parasta on,kun ei lähde mukaan niihin raivoamisiin. Jos itse hermostuu,niin se raivoaminen vaan pahenee. Antaa vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tytöllä ei ollut ennen ekaluokkaa mitään uhmaikää ja varmaan siksi tuli niin kauhea vaihe sitten ekalla.

Vierailija kirjoitti:

Raivarit alkoi tytöllä ekaluokan syksyllä ja ekaluokka oli helvetillinen.Raivarit tuli kaikesta,vaatteista,ulkoilusta,syömisestä nukkumaan menosta,heräämisestä,hampaidrn pesistä,suihkuun menosta,uimaan lähtemisedtä uimasta pois lähtemisedtä,leffaan menosta,leffasta pois lähtiessä,kaupassa käynnistä jne. Helpotti ja harveni tokaluokalla huomattavasti ja kolmosella oli enää satunnaisesti. Oli ikään liittyvää uhmaa ja itsenäistymistä. Parasta on,kun ei lähde mukaan niihin raivoamisiin. Jos itse hermostuu,niin se raivoaminen vaan pahenee. Antaa vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tytöllä ei ollut ennen ekaluokkaa mitään uhmaikää ja varmaan siksi tuli niin kauhea vaihe sitten ekalla.

Meillä vähän sama, mutta tokalla paheni ja nyt kolmas luokka ei hirveän hyvältä näytä tämäkään. En tiedä kultaako aika muistot, mutta en muista että poika olisi ollut mitenkään hankala tai uhmakas leikki-ikäisenä. Helppo lapsi kunnes nyt. Ehkä ensi vuonna on isompi.

Ap.