Työtön, miten olet varautunut loppuelämän työttömyyteen?

En ole työtön vielä, mutta työttömäksi jäämisen mahdollisuus on nyt olemassa. Uutta työtä tässä iässä tuskin enää saan. Mutta takana on 37 vuoden tauoton työputki (ei äitiyslomia tms.), joten jos niin käy, aion yksinkertaisesti vain nauttia vapaudesta.

Kun säästöt loppuvat myyn kämppäni Helsingistä ja muutan maalle pieneen kaksioon mökkini lähelle. Kämpän myynnistä jää käteen n. 200 000 tuhatta joten pärjään ihan mukavasti loppuikäni.

Saatan kyllä muuttaa jo ennen kuin säästö loppuvat, ehkä jo ensi keväänä.

M53

Minä olen nauttinut valtavasti tästä työttömyydestä. Olin ennen it-alalla, hyvä palkka mutta henkisesti erittäin raskas ja stressaava työ. Käytin liikaa alkoholia ja olin ahdistunut. Sitten jouduin yt-neuvotteluissa ulos pari vuotta sitten, enkä ole saanut uutta työtä koska alan tilanne on huono ja lisäksi olen yli nelikymppinen.

Mulla ei ole ollut mitään säästöjä, enkä kuulunut edes liittoon, eli ansiosidonnaisia ei ole ollut. Silti olen PALJON onnellisempi nyt työttömänä ja köyhänä kuin töissä käydessä. Mulla on kaikki mitä tarvitsen taloudellisesti eli saan ruokaa ja on lämmin asunto. En kaipaa yhtään lisää elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

Kun säästöt loppuvat myyn kämppäni Helsingistä ja muutan maalle pieneen kaksioon mökkini lähelle. Kämpän myynnistä jää käteen n. 200 000 tuhatta joten pärjään ihan mukavasti loppuikäni.

Saatan kyllä muuttaa jo ennen kuin säästö loppuvat, ehkä jo ensi keväänä.

M53

Melkoinen lukaali sinulla kun myymisen jälkeen käteen jää 200 000 tuhatta.

Tässä juuri mietin, että tää yhteiskunta on KIEROUTUNUT. Koko ajan puhutaan säästämisestä, mutta kukaan ei sano ääneen sitä isointa asiaa: eläkkeet on karanneet käsistä. Niistä maksaa työssäkäyvät eläkevakuutusmaksuina ja työnantajat sivukuluina. Tottakai meillä on paljon pientä eläkettä saavia ja muutama ansaitusti paheksuttu jättieläkeläinen, mutta välissä on iso massa, jotka ovat ajaneet etunsa hienosti ja riistävät nyt nuorempaa porukkaa. En voi mitenkään käsittää, miksi eläkkeellä oleva poliisi saa enemmän eläkettä kuin työssäoleva lastentarhanopettaja kaikilla kokemuslisillä. Tai miksi 50-vuotiaana eläköitynyt opistoupseeri hakkaa eläkkeellään luokanopettajan palkan? Miksi eläkkeellä oleva aineenopettaja saa enemmän eläkettä kuin virkaansa tilalle tullut nuori opettaja palkkaa? Tässä nyt vain muutamia esimerkkejä. Ihan tavallisistakin ammateista revitään eläkettä enemmän kuin monet työssäkäyvät, koulutetummat seuraajansa.

Puhutaan verotuksesta, työn tuottavuudesta jne. Kustannuksia saataisiin laskettua laskemalla työnantajan eläkemaksuja ja säästö voitaisiin mainiosti leikata työeläkkeistä. Ei eläkkeellä tarvitse haalia lisää omaisuutta ja kölliä rahassa. Ei ole munkaan tuttavapiirissä yksi tai kaksi perhettä, joissa eläkkeellä olevat vanhemmat saa melkein yhtä paljon eläkettä kuin koulutetut lapsensa puolisoineen. Ja näillä nuorilla on lainat, lapset ja kaikki. Toisaalta ne kyllä antaa sitä rahaa sitten lapsilleen, mutta entäs ne nuoret perheet, joiden vanhemmilla ei olekaan isoja eläkkeitä? Ne kelpaa maksumieheksi muiden eläkkeille, mutteivat pääse lahjojen ja perintöjen muodossa hyötymään niistä. Ja joku sanoo, että omaisuus käytetään sitten hoitomaksuihin. Milläs käyttää, kun muotia on siirtää rahat lapsille ja heittäytyä varattomana hoidettavaksi. Juuri mökkinaapuri mainosti siirtäneensä loputkin omaisuutensa lapselleen, jottei sitten viedä hoitomaksuihin, kun ikää on jo yli 80. Jes, jes.

Netflix!

Olen ollut nyt 7 vuotta työttömänä. Jouduin työttömäksi 40-vuotiaana. On aika selvää, että työttömyys jatkuu eläkeikään saakka. Onneksi on perintötalo maalla, jossa asun. Nyt on meneillään noin 3 viikon putki, joka pitää elää 150 eurolla: loput on mennyt laskuihin, työkaluihin & materiaaleihin ja välttämättömyyksiin. Jollei tarvitse ostaa mitään työkaluja tai maksaa suuria laskuja, niin kuukaudessa on tasaisemmin rahaa. Auto on pakollinen täällä maalla, mutta se on 25-v. Lisäksi on pakko osata tai opiskella auton korjaamista, putkimiehen hommia ja vähän muutakin.

Jopa 20 euron ostoksia pitää harkita vakavasti, varsinkin jos niitä sattuu tulemaan pari lyhyen ajan sisällä.

Tärkeää on kyllä joskus törsätä. Viinapullo tai elektroniikkaa, joskus ehkä vaatteita.

Netti on tärkeä asia. Siihen kannattaa panostaa, joskaan EI vauvaan!

Oon säästänyt rahaa siltä varalta jos tulee karenssia. Perinnöt saattais saada, jos niin, niin sitten sillä voisin varmaan elää joitakin vuosia ellen kymmeniä. Eipä siihen oikein mitenkään voi varautua. Pitää vaan toivoa että ei tarvitse turvautua rikollisuuteen tms henkinsäpitimiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun säästöt loppuvat myyn kämppäni Helsingistä ja muutan maalle pieneen kaksioon mökkini lähelle. Kämpän myynnistä jää käteen n. 200 000 tuhatta joten pärjään ihan mukavasti loppuikäni.

Saatan kyllä muuttaa jo ennen kuin säästö loppuvat, ehkä jo ensi keväänä.

M53

Melkoinen lukaali sinulla kun myymisen jälkeen käteen jää 200 000 tuhatta.

Juu näköjään ei olisi pitänyt toisella silmällä kurkkia telsua kun kirjoitin. Eli 200 000 jää. Kuhmoisiin muutan. Peruskämpässä asun mutta tsiigaa paljon kämpät maksaa siellä kirkonkylällä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä juuri mietin, että tää yhteiskunta on KIEROUTUNUT. Koko ajan puhutaan säästämisestä, mutta kukaan ei sano ääneen sitä isointa asiaa: eläkkeet on karanneet käsistä. Niistä maksaa työssäkäyvät eläkevakuutusmaksuina ja työnantajat sivukuluina. Tottakai meillä on paljon pientä eläkettä saavia ja muutama ansaitusti paheksuttu jättieläkeläinen, mutta välissä on iso massa, jotka ovat ajaneet etunsa hienosti ja riistävät nyt nuorempaa porukkaa. En voi mitenkään käsittää, miksi eläkkeellä oleva poliisi saa enemmän eläkettä kuin työssäoleva lastentarhanopettaja kaikilla kokemuslisillä. Tai miksi 50-vuotiaana eläköitynyt opistoupseeri hakkaa eläkkeellään luokanopettajan palkan? Miksi eläkkeellä oleva aineenopettaja saa enemmän eläkettä kuin virkaansa tilalle tullut nuori opettaja palkkaa? Tässä nyt vain muutamia esimerkkejä. Ihan tavallisistakin ammateista revitään eläkettä enemmän kuin monet työssäkäyvät, koulutetummat seuraajansa.

Puhutaan verotuksesta, työn tuottavuudesta jne. Kustannuksia saataisiin laskettua laskemalla työnantajan eläkemaksuja ja säästö voitaisiin mainiosti leikata työeläkkeistä. Ei eläkkeellä tarvitse haalia lisää omaisuutta ja kölliä rahassa. Ei ole munkaan tuttavapiirissä yksi tai kaksi perhettä, joissa eläkkeellä olevat vanhemmat saa melkein yhtä paljon eläkettä kuin koulutetut lapsensa puolisoineen. Ja näillä nuorilla on lainat, lapset ja kaikki. Toisaalta ne kyllä antaa sitä rahaa sitten lapsilleen, mutta entäs ne nuoret perheet, joiden vanhemmilla ei olekaan isoja eläkkeitä? Ne kelpaa maksumieheksi muiden eläkkeille, mutteivat pääse lahjojen ja perintöjen muodossa hyötymään niistä. Ja joku sanoo, että omaisuus käytetään sitten hoitomaksuihin. Milläs käyttää, kun muotia on siirtää rahat lapsille ja heittäytyä varattomana hoidettavaksi. Juuri mökkinaapuri mainosti siirtäneensä loputkin omaisuutensa lapselleen, jottei sitten viedä hoitomaksuihin, kun ikää on jo yli 80. Jes, jes.

Turhaan ei sanota, että suuret ikäluokat tyhjentävät pajatson, sillä juuri niin se on. Aina suu vaahdossa selittävät kuinka ovat eläkkeensä itse maksaneet, mutta se nyt vaan ei pidä paikkaansa. Ylimitoitetut eläkkeetkin vielä pystyisi ehkä sulattamaan, mutta kun erikoissairaanhoidossakin se on juuri tuo porukka joka saa valtaosan kalleimmista hoidoista nimellisellä kustannuksella. Siinä on Suomen historian ylivoimaisesti kallein sukupolvi niin taloudellisesti kuin ekologisestikin. Ja itsekkäin.

Mä olen ollut nyt 2.5vkoa työttömänä, en kauheasti ole vielä stressaillut. Kirjoittelen aiheesta blogia, se on aika terapeuttista. Jos en muuta keksi, niin palaan koulunpenkille, nyt on todella hyvä aika opiskella kun töitä on niin huonosti tarjolla.

Aattelin törkkäistä vanhemmat kalliolta alas, jos aikovat elää liian vanhaksi. He ovat sitä sukupolvea, että töitä riitti ja omaisuutta mukavasti. Sitten sijoitan perintöni ja saan siitä  pääomatuloa. Opettelen elämään pienellä.

En ymmärrä kysymystä. Miksi siihen tarvitsisi jotenkin varautua? Ei työ ole koskaan ollut minulle mikään elämää määrittävä tekijä.

Tekemällä pimeitä hommia. Kun on nuo lain vaatimat pätevyydet sähköhommiin niin pystyypi hyvin elättämään itsensä peruspäivärahan lisäksi.

Viime viikolla sain kaksi haastattelukutsua isoilta firmoilta, mutta ei vaan nappaa enää tehdä "muiden hyväksi" hommia. Sen verran tämä pitkä kesäloma on opettanut, eli katsomaan vain oman edun eteen.

Suunnittelen tässä mielessäni millä tavalla lähtisin vaikuttamaan, että kyseinen skenaario ei tulisi olemaan kovinkaan monen kohtalo, vaikka siltä tällä hetkellä näyttääkin.

En mitenkään. En jaksa ajatella. Olen rehellisesti sanottuna masentunut tästä tilanteesta. En ole koskaan ollut työnarkomaani, mutta olen sukuni ja tuttavapiirini ainoa työtön. Näen tulevaisuuteni synkkänä. Ja masennus on tasan tän työttömyyden aiheuttamaa. En ole käynyt lääkärissä, mutta päivä päivältä olen alakuloisempi, aloitekyvyttömämpi, en usko enää itseeni ja en näe valoa tunnellissa.

Olen lisännyt liikuntaa, mutta se tuntuu teennäiseltä tsemppaamiselta. Aion aloittaa pari uutta harrastusta kansanopistossa nyt syksyllä, mutta nekään ei oikeasti kiinnosta, kun ne on kaikki sellaista sijaistoimintaa työn sijasta. Haluan töitä. Piste.

Eipä taida viiskymppinen enää työllistyä. Tässä työttömyyden aikana olenkin hoksannut monta asiaa ja yksi on se, että mitä sillä työllä tekee, kunhan tulee toimeen. En tietenkään odota, että yhteiskunta mut elättää, vaan suunnittelen pientä yritystä ja toivon, että sillä tulen toimeen. En edes haaveile enää kokopäiväisestä työstä, nyt kun on ollut pitkään kotona, niin olen huomannut, että täähän onkin tosi kivaa. Olen opetellut viljelemään kasveja kasvimaalla ja poimimaan sieniä, leipomaan leipää ja kutomaan sukkia ja muutakin. Olen toteuttanut jo monta haavetta, jotka työssä käydessä jäi toteuttamatta. Olen alkanut patikoimaan, eväät vaan reppuun ja menoksi, ihan mahtavaa tällaisilla syyskeleillä! Vihdoinkin on aikaa lukea kirjoja, pari kirjaa viikossa menee. Ostin myös halvat akryylivärit ja opettelen maalaamaan, se on aivan ihanaa myös.

EI ole enää vähääkään ikävä töihin, siinähän menee elämä ihan hukkaan puurtaessa. Miehen kanssa ollaan puhuttu, että kunhan lapset ovat muuttaneet pois kotoa, myydään iso talomme ja ostetaan erään järven rannalta pieni talo, joka tulee lähivuosina myyntiin. Viljellään ruokaa, mies kalastaa, eletään nuukasti. Miehellä on aika varma työpaikka ja meillä kummallakin on myös eläkevakuutus.

Tää työttömyys on ollut mulle hyvä juttu, olen vihdoin oppinut nauttimaan elämästä, enkä kaipaa entiseen kuluttamiseen perustuvaan elämäntapaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä juuri mietin, että tää yhteiskunta on KIEROUTUNUT. Koko ajan puhutaan säästämisestä, mutta kukaan ei sano ääneen sitä isointa asiaa: eläkkeet on karanneet käsistä. Niistä maksaa työssäkäyvät eläkevakuutusmaksuina ja työnantajat sivukuluina. Tottakai meillä on paljon pientä eläkettä saavia ja muutama ansaitusti paheksuttu jättieläkeläinen, mutta välissä on iso massa, jotka ovat ajaneet etunsa hienosti ja riistävät nyt nuorempaa porukkaa. En voi mitenkään käsittää, miksi eläkkeellä oleva poliisi saa enemmän eläkettä kuin työssäoleva lastentarhanopettaja kaikilla kokemuslisillä. Tai miksi 50-vuotiaana eläköitynyt opistoupseeri hakkaa eläkkeellään luokanopettajan palkan? Miksi eläkkeellä oleva aineenopettaja saa enemmän eläkettä kuin virkaansa tilalle tullut nuori opettaja palkkaa? Tässä nyt vain muutamia esimerkkejä. Ihan tavallisistakin ammateista revitään eläkettä enemmän kuin monet työssäkäyvät, koulutetummat seuraajansa.

Puhutaan verotuksesta, työn tuottavuudesta jne. Kustannuksia saataisiin laskettua laskemalla työnantajan eläkemaksuja ja säästö voitaisiin mainiosti leikata työeläkkeistä. Ei eläkkeellä tarvitse haalia lisää omaisuutta ja kölliä rahassa. Ei ole munkaan tuttavapiirissä yksi tai kaksi perhettä, joissa eläkkeellä olevat vanhemmat saa melkein yhtä paljon eläkettä kuin koulutetut lapsensa puolisoineen. Ja näillä nuorilla on lainat, lapset ja kaikki. Toisaalta ne kyllä antaa sitä rahaa sitten lapsilleen, mutta entäs ne nuoret perheet, joiden vanhemmilla ei olekaan isoja eläkkeitä? Ne kelpaa maksumieheksi muiden eläkkeille, mutteivat pääse lahjojen ja perintöjen muodossa hyötymään niistä. Ja joku sanoo, että omaisuus käytetään sitten hoitomaksuihin. Milläs käyttää, kun muotia on siirtää rahat lapsille ja heittäytyä varattomana hoidettavaksi. Juuri mökkinaapuri mainosti siirtäneensä loputkin omaisuutensa lapselleen, jottei sitten viedä hoitomaksuihin, kun ikää on jo yli 80. Jes, jes.

Lukekaapa Osku Pajamäen kirja "Ahne sukupolvi". Kuvaa sitä kuinka suuret ikäluokat ovat ahnehtineet heitä edeltävän sukupolven, omien lapsiensa ja jopa lastenlastensa rahat. He mm. maksoivat ennätyksellisen pieniä eläkemaksuja koko työikänsä vaikka on tiedetty jo vuosikymmeniä että eläkepommi räjähtää jos siihen ei varauduta. Eivät välittäneet! Nyt makoilevat isojen eläkkeidensä varassa jotka maksattavat lapsillaan ja lapsenlapsillaan. 

Heidän ajattelussaan on yleistynyt ajatus etteivät jätä perintöä lapsilleen vaan polttavat kaiken itse. Tässä meillä on todelliset kermapersukset asialla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä juuri mietin, että tää yhteiskunta on KIEROUTUNUT. Koko ajan puhutaan säästämisestä, mutta kukaan ei sano ääneen sitä isointa asiaa: eläkkeet on karanneet käsistä. Niistä maksaa työssäkäyvät eläkevakuutusmaksuina ja työnantajat sivukuluina. Tottakai meillä on paljon pientä eläkettä saavia ja muutama ansaitusti paheksuttu jättieläkeläinen, mutta välissä on iso massa, jotka ovat ajaneet etunsa hienosti ja riistävät nyt nuorempaa porukkaa. En voi mitenkään käsittää, miksi eläkkeellä oleva poliisi saa enemmän eläkettä kuin työssäoleva lastentarhanopettaja kaikilla kokemuslisillä. Tai miksi 50-vuotiaana eläköitynyt opistoupseeri hakkaa eläkkeellään luokanopettajan palkan? Miksi eläkkeellä oleva aineenopettaja saa enemmän eläkettä kuin virkaansa tilalle tullut nuori opettaja palkkaa? Tässä nyt vain muutamia esimerkkejä. Ihan tavallisistakin ammateista revitään eläkettä enemmän kuin monet työssäkäyvät, koulutetummat seuraajansa.

Puhutaan verotuksesta, työn tuottavuudesta jne. Kustannuksia saataisiin laskettua laskemalla työnantajan eläkemaksuja ja säästö voitaisiin mainiosti leikata työeläkkeistä. Ei eläkkeellä tarvitse haalia lisää omaisuutta ja kölliä rahassa. Ei ole munkaan tuttavapiirissä yksi tai kaksi perhettä, joissa eläkkeellä olevat vanhemmat saa melkein yhtä paljon eläkettä kuin koulutetut lapsensa puolisoineen. Ja näillä nuorilla on lainat, lapset ja kaikki. Toisaalta ne kyllä antaa sitä rahaa sitten lapsilleen, mutta entäs ne nuoret perheet, joiden vanhemmilla ei olekaan isoja eläkkeitä? Ne kelpaa maksumieheksi muiden eläkkeille, mutteivat pääse lahjojen ja perintöjen muodossa hyötymään niistä. Ja joku sanoo, että omaisuus käytetään sitten hoitomaksuihin. Milläs käyttää, kun muotia on siirtää rahat lapsille ja heittäytyä varattomana hoidettavaksi. Juuri mökkinaapuri mainosti siirtäneensä loputkin omaisuutensa lapselleen, jottei sitten viedä hoitomaksuihin, kun ikää on jo yli 80. Jes, jes.

Turhaan ei sanota, että suuret ikäluokat tyhjentävät pajatson, sillä juuri niin se on. Aina suu vaahdossa selittävät kuinka ovat eläkkeensä itse maksaneet, mutta se nyt vaan ei pidä paikkaansa. Ylimitoitetut eläkkeetkin vielä pystyisi ehkä sulattamaan, mutta kun erikoissairaanhoidossakin se on juuri tuo porukka joka saa valtaosan kalleimmista hoidoista nimellisellä kustannuksella. Siinä on Suomen historian ylivoimaisesti kallein sukupolvi niin taloudellisesti kuin ekologisestikin. Ja itsekkäin.

Näin juuri se on! Paskat he mitään ole maksaneet, maksoivat historiallisen pieniä eläkemaksuja palkoistaan. Nyt maksattavat leveän elämänsä lapsillaan. Monet toteuttavat ET-lehden sanomaa: lapsenlapsia ei tarvitse hoitaa eikä perintöä jättää. Itsekeskeisyyden huippu!

Olen nyt ollut työttömänä vuoden. Jossain vaiheessa olisi varmaan pakko vaihtaa asuntoa. Onneksi ollaan jo aika kauan maksettu lainaa, niin että voitaisiin ostaa velattomasti 4 h ja keittiö, mutta ei näin isoa eikä tästä kaupunginosasta. Sydäntä särkee, kun miettii, että lapset joutuisi vaihtamaan koulua tai kulkemaan kaempaa. Mikään nopea ratkaisu asunnon vaihto ei ole. Tämän kokoista ja hintaista voi joutua myymään pitkään.

Miehellä on onneksi hyvä palkka, ja jos näyttää siltä, että minulle ei työpaikkaa löydy, panostan vielä enemmän miehen jaksamiseen ja hyvinvointiin. Teen jo nyt suurimman osan kotitöistä ja lasten jutuista, mutta keskityn omiin murheisiin ja itseni tsemppaamiseen. Jos jään työttömäksi, minulla ei ole varaa erota. On pakko roikkua avioliitossa kynsin hampain.

Tähän asti olen jatkanut elämää suurinpiirtein niin kuin aiemmin, jos luopuisin työnhausta, voisin käyttää aikaa ja energiaa esim. leipomiseen, vapaaehtoistöihin, tarjousten metsästämiseen, marjastamiseen jne. Nyt istun masentuneena koneella ja yritän saada tyhakemuksia matkaan. Alkaa vaan epätoivo iskeä. Olisi tosi kiva luovuttaa ja käyttää aikansa muuhun.