Lue keskustelun säännöt.
Kun isoäiti on hankala
23.08.2016 |
70-vuotias. Äitini kanssa ei ole enää ollenkaan tekemisissä, koska äidin lapsuus oli kuulemma aika rujo ja aikuisiälläkin suhde äitiinsä ollut hyvin hankala. Kaksi sisartani ei myöskään enää ole tekemisissä, koska mummo on laukonut heillekin kaikenlaista asiatonta. Minä ainoana olen siellä lapsineni vielä käynyt ja välit on olleet ok. Mutta mummo on nyt viime vuosina pahasti uhriintunut, itkee että hänet on unohdettu ja lapsensa ovat niin kylmiä. Pari vuotta sitten julisti suureen ääneen että ei halua enää juhlia esim syntymäpäiviään. Ja mitään lahjoja ei saa koskaan tuoda koska nurkat on täynnä "roinaa". Kutsuja ei ole tullut. Sitten jälkeenpäin valittaa ja laittaa viestejä kun kukaan ei muistanut eikä tullut käymään. Valittaa että tarvitsee apua esim siivouksen suhteen, kun ei jaksa siivota. Kun sitten järjestin sinne apua niin se ei kuitenkaan ollut hyvä. Mitään ei saatu tehtyä.
Alan itsekkin olla jo aika loppu kuuntelemaan sitä ainaista valitusta. Toisaalta koen velvollisuutta siellä käydä ym, mummo on myös jo tosi huonossa kunnossa (esim liikkuminen). Muisti kyllä pelaa, liiankin hyvin katkeruuden suhteen....
Onko muilla perheessä tälläisiä hankalia ikäihmisiä?
Kommentit (2)
On. Lähinnä tuota että "kukaan ei täällä koskaan käy" ja "mitään juhlia/muistamisia ei tarvitse" jne. Todellisuudessa ihmiset käyvät ja soittelevat, auttavat pihan laitossa ja muissakin kotitöissä.
Kyseessä miehen isoisä. Olen nätisti sanonut hänelle että ymmärrän kun hän leskeksi jäi (8v sitten) että arki on yksinäisempää kuin ennen. Myös iän tuomia fyysisiä vaivoja on. Mutta sukulaiset tulevat ihan omasta halustaan häntä tervehtimään ja auttelemaan. Kukaan ei siitä kiitosta kaipaa mutta ei myöskään nurinoita.
Isoisä ei ole sen jälkeen minulle valittanut kuinka harvoin käydään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On.