Milloin vanhemmat alkoi käydä lasten koulua?

Sun vanhemmat on vaan laiminlyöny yhteistyön koulun kanssa.

Kyllä minä kävin lasteni koulua jo 90-luvulla. Aina olen päällystänyt kirjat ja täytellyt laput, käynyt vanhempainilloissa ja koulun tapahtumissa. Osallistunut luokkatoimikuntiin ja vanhempainyhdistyksiin, johtokunnassa olen ollut jo kaksi kautta. Minua ainakin kiinnostaa keiden kanssa lapseni viettää ison osan ajastaan ja missä ilmapiirissä. Ja näin voi myös vaikuttaa, me saimme uuden koulurakennuksen sisäilmaongelmien takia ja osallistuin myös uuden opetussuunnitelman tekoon.

 Ala-asteella ei edes ollut vanhempainiltoja. Yläasteella oli kerran 7. luokalla. Ei olleet vanhemmat terkkaritarkastuksissa mukana eikä vanhemmilta vaadittu mitään leipomista. Seiskalla alettiin keräämään luokkaretkirahaa ja sovittiin, että jokainen leipoo itse eikä vanhemmat. Diskot järjestettiin itse opettajien avulla. Ei vanhemmilta vaadittu  mitään. Kirjat toki piti päällystää ja äiti sen teki, kun en itse onnistunut. Ei vanhempien tarvinnut osallistua, kun laittamalla nimet kokeisiin ja todistuksiin.  Olen päässyt peruskoulusta v. 1995.

Minusta noin oli hyvä. Nyt vaaditaan kodin ja koulun yhteistyötä, mutta eihän sellainen onnistu. Koulussa on koulun säännöt ja toimitaan niiden mukaan. Mikä yhteistyö tuohon passaa ja mitä se oikeastaan tarkoittaa. Koulussa on kouluhommat ja jutut ja ne hoidetaan, kotona on kotihommat ja ne hoidetaan. Ei pidä sekoittaa kuten ei työelämässäkään työtä ja kotia sekoiteta keskenään.

Meillä on juuri rempattu puhdas koulu.

Minusta koulun omaisuuden päällystämisen voisi hoitaa se opetusviraston joutilas aluepäällikkö ja leirikoulun pitäisi voida vain maksaa.

Terkan liput om totaalisen turhia.

Ja kielten opetus on kyllä sen opettajan asia.

Ap

Mä muistan ne kirjanpäälystystalkoot jo 70-luvulta. Silloin ei ollut näitä käteviä kontaktimuoveja vaan ihan tavallista muovikalvoa joka teipattiin kirjoihin kiinni. Muistan myös isäni käyneen jossain nykyista vanhempain varttia muistuttavassa tapahtumassa.

Minustakin kaikenlaista hommaa on yllättävän paljon. Vanhempainillat ja -vartit ymmärrän mutta olen kroonisesti sairas työssäkäyvä äiti ja on oikeasti mahdotonta osallistua niin paljon kuin koulu tuntuu vaativan. On myyjäisiä, teatteriesityksiä, koko perheen halloween-juhla, hammaslääkäri, terveydenhoitaja, äitienpäivänaamu, liikennelauantai, opetussuunnitelmatilaisuus. En pysty olemaan koko ajan töistä pois, lisäksi ovat vielä pikkusisaren päiväkotiriennot. Tottakai minuakin kiinnostaa lapseni koulunkäynti mutta en nyt kuitenkaan työpaikkaani halua sen takia menettää. Kirjat päällystän ja läksyt tarkistan tottakai.

Meillä me vanhemmat kuskaamme jo kuopuksen kouluun keskustaan. Pari tuntia joka päivä menee tähän. Ei hirveästi kiinnosta vielä illalla ajella sinne taas uudestaan tai päivällä kesken päivän käydä vartti terkan luona keskutelemassa totaalidiipadaapaa.

Vanhemmille tulee yllätyksenä, kun päiväkotivuosien jälkeen joutuukin osallistumaan koulun juttuihin: kasvatukseen ja ns. "kodin ja koulun yhteistyöhön".

Muistakaa vanhemmat: meidän velvollisuutemme eli työmme on huolehtia lasten koulunkäynnistä. Ja siihen kuuluu kaikenlaista puuhaa. Osallistumista. Läksyjen seuraamista, koealueen kuulustelua, jne. Sitkeässä elää käsitys, että lapsi on itsenäinen, joka hoitaa hommansa vanhempia vaivaamatta. Että lapsi ei saisi näkyä, kuulua eikä varsinkaan aiheuttaa lisätyötä millään tavoin. Vielä sitkeämpänä elää käsitys, että "nyt ne kersat ovat opettajien hoteissa, miksi siis vaivata äiskää/iskää". Vastuu siis halutaan sysätä muille, etenkin ammattikasvattajille.

Vanhemmilla on kuitenkin viimekätinen vastuu lapsen koulunkäynnistä, alkaen aamuherätyksistä, aamupaloista, jne.

Jos vanhemmat ovat koulu- ja koulutusmyönteisiä, niin yleensä se siirtyy lapsiin. Ai niin - mikä ihme siinä on, että lapsen koulujutut pääsääntöisesti ovat äitien hoitamia, ts. miksi isät eivät osallistu?

Koulunkäynti ei ole sama asia kuin aikuisten työssäkäynti. Lapsen ei tule yksin kantaa vastuuta koulunkäynnistään, vaan vanhempien tulee tukea sitä kaikin tavoin. Muissa maissa, esim. Yhdysvalloissa, vanhempien osallistuminen koulun toimintaan on huomattavasti yleisempää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on juuri rempattu puhdas koulu.

Minusta koulun omaisuuden päällystämisen voisi hoitaa se opetusviraston joutilas aluepäällikkö ja leirikoulun pitäisi voida vain maksaa.

Terkan liput om totaalisen turhia.

Ja kielten opetus on kyllä sen opettajan asia.

Ap

Sitä vaihtoehtoa että vain maksaa leirikoulun minusta kannattaa ehdottomasti kysyä.

Terkan liput on vapaaehtoisia ja harvoin tarpeellisia siinä mielessä hyödyttömiä että ne voi myös ohittaa sillä että vastaa tyyliin "ei ongelmaa".

Siitä että opetus on opettajan vastuulla itselläni on onneksi myös neurologin lausunto, mutta lapsi tarvitsee silti tukea oppimiseen myös vanhemmilta.

Kuulkaas mammat. Mulla on viisi lasta. Nyt jo pari vanhinta lukiostakin päässeitä. Ekan kanssa yritin vääntää kouluasioita. Ne menivät ihan kummaan solmuun ja koko peruskoulu menikin sitten alisuoriutuessa. Onneksi pääsi sitten jaloilleen, kirjoitti eximian paperit ja nyt opiskelee yliopistossa.

Muitten lasten suhteen sanoin heti suoraan opettajille että en jaksa enkä aio osallistua mitenkään lapseni koulunkäyntiin. Kaikki ovat pärjänneet erinomaisesti. Myöskään harrastuksiin en vanhempana osallistu, muuta kuin kuskaamalla sinne.

Meillä kaksikielinen perhe. Ruotsinkielinen mies halusi lapset ruotsinkieliseen kouluun, joten saa hoitaa kaikki koulujutut, koska minä en sinne mene änkyttämään. 

Vähän ovat tavat muuttuneet siitä, kun kävin kouluni todella monta vuosikymmentä sitten. Vanhempani osallistuivat tasan kaksi kertaa: äitini oli mukana, kun olin ilmoittautumassa oppikouluun, ja isäni oli paikalla, kun pääsin ylioppilaaksi (äitini oli silloin jo kuollut).

Molemmissa lasteni perheissä ollaan kyllä joskus helisemässä kaikkien vaatimusten kanssa, kun lapsia on kaikkiaan kuusi. Osaltani autan toimimalla ainakin muutamana päivänä viikosta "iltapäiväkerhona" alakoululaisille, päällystämällä kirjoja kontaktimuovilla, huolehtimalla, että läksyt tehdään  jne.

Kyllä jo 70-80-luvulla äiti päällysti koulukirjani ja koulussa oli ala-asteellakin vanhempainiltoja ja kaikenlaisia perheiden iltamia. Mutta kävin kylläkin yksityiskoulua.

No mikä ihmeen vaiva siinä kirjojen pällystämisessä on? Siinä menee noin 2 min / kirja. Ja pari hassua lappua on pitänyt täyttää. Läksyihin yritän olla puuttumatta, tarkistan vain aina, että on tullut tehtyä. Ja autan vain, jos on tarvis. Muuten yritän opettaa, että läksyt hoitaa itse. Vanhempainiltoja on ehkä pari kertaa vuodessa?

Olen aloittanut koulun 1976 ja kyllä vanhempani

- päällystivät koulukirjani

- kävivät vanhempainilloissa ja koulun juhlissa

- kuulustelivat koealuetta ennen kokeita

- ja varmaan täyttivät tarvittaessa erilaisia taustatietopapereita tms.

Lisäksi isäni kertoman mukaan matematiikan uudistusten myötä järjestettiin vanhemmille myös "uuden matematiikan ilta", jotta osasivat tarvittaessa neuvoa laskuissa kotona ja taksvärkkipäivinä pääsimme vanhempiemme työpaikoille töihin.

Vanhempainvarttia eikä wilmaa ollut, kun minä kävin peruskoulua, muutoin on samanmoista ollut omien lasten kohdalla. -71

Hammaslääkärikäynnit siirtyivät vanhemmille meidän kunnassa pari vuotta sitten. Samalla kunta pääsi kuljetuskustannuksista ja vastuusta. Harva edes hakee matkakorvauksia, vaikka sellaisia saisi tietyillä ehdoilla. Osittain ymmärrettävää, koska suurin osa vanhemmista haluaakin ja osan pitää olla mukana etenkin alakoululaisten hammaslääkärikäynnillä.

Itse olen "osallistunut" lasteni koulunkäyntiin 1990-luvulla vanhempainilloissa käymällä, vanhempaintoimikunnissa erilaisia juttuja järjestämällä, yhdessä leirikoulussa apuvalvojana, sekä toki seuraamalla lasteni koulunkäyntiä, päällystämällä kirjoja, kuskaamalla suksia kouluun jne. Se nyt vain kuuluu vanhemmuuteen.

Omat vanhempani "osallistuivat" minun ja veljeni koulunkäyntiin 1970-luvulla sellaisin keinoin mitä siihen aikaan oli.

Kummallakin vuosikymmenellä oli vanhempia joita ei kiinnostanut. Oli luokkakaverieni vanhempia, jotka antoivat penskansa koulun olla miten on, ja oli lasteni luokkakaverien vanhempia, joita ei koskaan näkynyt missään koulun tilaisuudessa, joiden lapsilla kirjat olivat huonossa kunnossa ja jotka joutuivat käyttämään koululla mahdollisesti ajelehtivia vanhoja lainaluistimia. Koulumenestyksessä se sitten usein toki näkyi myös, ja muussakin elämänhallinnassa.

Millainen vanhempi sinä haluat olla? Jos et halua olla vanhempi, miksi hankit lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmille tulee yllätyksenä, kun päiväkotivuosien jälkeen joutuukin osallistumaan koulun juttuihin: kasvatukseen ja ns. "kodin ja koulun yhteistyöhön".

Muistakaa vanhemmat: meidän velvollisuutemme eli työmme on huolehtia lasten koulunkäynnistä. Ja siihen kuuluu kaikenlaista puuhaa. Osallistumista. Läksyjen seuraamista, koealueen kuulustelua, jne. Sitkeässä elää käsitys, että lapsi on itsenäinen, joka hoitaa hommansa vanhempia vaivaamatta. Että lapsi ei saisi näkyä, kuulua eikä varsinkaan aiheuttaa lisätyötä millään tavoin. Vielä sitkeämpänä elää käsitys, että "nyt ne kersat ovat opettajien hoteissa, miksi siis vaivata äiskää/iskää". Vastuu siis halutaan sysätä muille, etenkin ammattikasvattajille.

Vanhemmilla on kuitenkin viimekätinen vastuu lapsen koulunkäynnistä, alkaen aamuherätyksistä, aamupaloista, jne.

Jos vanhemmat ovat koulu- ja koulutusmyönteisiä, niin yleensä se siirtyy lapsiin. Ai niin - mikä ihme siinä on, että lapsen koulujutut pääsääntöisesti ovat äitien hoitamia, ts. miksi isät eivät osallistu?

Koulunkäynti ei ole sama asia kuin aikuisten työssäkäynti. Lapsen ei tule yksin kantaa vastuuta koulunkäynnistään, vaan vanhempien tulee tukea sitä kaikin tavoin. Muissa maissa, esim. Yhdysvalloissa, vanhempien osallistuminen koulun toimintaan on huomattavasti yleisempää.

Jep, mutta se että pitää leipoa satoja mokkapaloja, käydä kesken työpäivän vartti löpisemässä hölmöjä terkan kanssa, päällystää opetusviraston omaisuutta, hoitaa opetusviraston ja opetushenkilöstön töitä jne. ei ole lapsen koulunkäynnin tukemista. Vaan se aika just on pois lapsilta.

Usa:ssa todella osallistutaan lapsen koulun käyntiin mutta siellä valta-osa äideistä on kotona. Opettajat tottakai pitävät omaa työtään tärkeänä ja niinhän se onkin mutta hoitakoot työnsä yksin niin muutkin tekevät.

Meillä lapset ( jo aikuisia) ovat aina hoitaneet koulunsa täysin yksin ja loistavasti ovat sen tehneetkin. En ole ikinä kuulustellut läksyjä,patistanut lukemaan kokeisiin ym. Olen käynyt vanheimpan vartissa ym.

Lapset osaavat kantaa itse vastuunsa koulun käynnistä ja mielestäni niin heidän pitääkin. Ei se äiti sinne armeijaankaan tule mukaan, eikä työelämään.