Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin vanhemmat alkoi käydä lasten koulua?
22.08.2016 |
Milloin tämä on tällaiselsi mennyt? Nytkin kahdelle lapselle pitää kerätä leirikoulurahoja, opelta erikseen viesti että vanhempien pitää päällystää koulun kirjat, terkalle pitää täyttää lippua ja lappua ja ravata tarkastuksissa, kielen opelta tuli viesti että käykää lasten tehtävät koneelta yhdessä läpi...
Itse en muista koko kouluajalta että vanhemmat ois edes käyneet koululla kuin ihan alaluokkien juhlissa.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin kiinnostaa lapseni kouluasiat. Haluan tietää ja olla vaikuttamassa asioihin sekä näyttää esimerkkiä lapselle mallia asioiden hoitamisesta ja vapaaehtoistöistä. Asenne ratkaisee näisäkin asioissa.
Oletko kotiäiti, lompakkoloinen, työtön vai joku muu kaikki päivät kotona oleva, joka voi koska tahansa lyhyellä varoitusajalla hypätä koulussa milloni mitäkin kuulemassa?
Ymmärrätkös sen, että minä olen myynyt vapaa-aikaani työnantajalle hintaan 10,50e/h ja suostunut siihen, että hän saa suunnitella ajankäyttöni neljän viikon kokonaisuuksissa siten, että jokainen neljä viikkoa sisältää yhteensä 140 tuntia TÖITÄ! Jos haluan rikkoa tätä sopimusta, minun on tehtävä se palkattomana. Yksi käynti koulussa maksaa siis minulle koko päivän palkan, eli karkeasti sanottuna 80e!
Kyllä minua kiinnostaa lapsen kouluasiat, mutta en halua siellä rampata alvariinsa oman työnantajani kiusaksi! Yhteydenpitoa varten on wilma, käyttäkäämme sitä.
No käytä sitä wilmaa. En usko alkuunkaan, että kenenkään tarvii rampata koululla työpäivän aikana alvariinsa. Mä en edes voi poistua työpaikalta kesken työpäivän ilman että potilasturvallisuus vaarantuu. Vai onko lapsellasi ongelmia koulussa, että siellä pitää jatkuvasti käydä? Jos, niin sitä isommalla syyllä koita muuttaa asennetta ja järjestää aikaa yhteistyölle tavalla tai toisella. Kyllä se ihan varmasti onnistuu muutenkin kuin kesken työpäivän!
Vanhempainvartti, terveydenhoitajan tarkastus, koululääkärin tarkastus, koko koulun vanhempainilta, luokan vanhempainilta, vanhempainyhdistyksen vanhempainilta, äitienpäiväkahvi, joulujuhla, urheilupäivä, lauantaityöpäivä, myyjäiset. Ai ei tarvitse hypätä koululla? Näistä jos jäät pois, pahat kielet juoruaa, kuinka sitä ei koskaan näissä näy.
Siis kaikki työpäivän aikana? On paljon vanhempia, jotka eivät voi poistua työpaikalta kesken kaiken. Miten heidän lapsensa voivat käydä koulua???
Noista ainoa pakollinen paikalla olo on terkkari ja lääkäri. Viimeisestä lauseesta tuon listan kirjoittajalla selkeästi näkyy ettei sinne ole pakko mennä mutta kulissit on pakko pitää ylhäällä kun hui kauhistus joku saattaa vielä luulla jotain pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ei todellakaan tarvitse alakoululaisen vanhemman tehdä tietokoneelle lapsen tehtäviä.
Ap
Ei kai vanhemman saakaan niitä tehtäviä tehdä vaan oppilaan, jotta oppii. Ei se opi, jos teet ne sen puolesta.
Ei kun meidän pitäisi tehdä ne myös! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka luovat lapsille eroja myöhemmin opiskelumenestyksessä ja miksi sosiaaliluokat periytyvät maailman parhaasta peruskoulusta ja tasaavasta verotuksesta ja hyvinvointivaltiota huolimatta.
Osa kodeista arvostaa koulutusta ja tukee lasten koulunkäyntiä henkisesti ja konkreettisestikin. Ovat kiinnostuneita ja lapselle periytyy se asenne. Ne menestyjävanhemmat ovat aktiivisimpia vanhempainilloissa ja toimikunnissa jne. Selkeä ero. Ikävä että kaikkia vanhempia ei kiinnosta, koska kiinnostus ja osallistuminen ei edes maksa mitään vaan on asennekysymys.
Minun lapsillani keskiarvot on luokkaa 9,5-10. Me vanhemmat olemme molemmat korkeakoulutettuja.
En silti näe mitään järkeä siinä että minun pitää kesken yrittäjän työpäivän mennä vartiksi kuuntelemaan parikymppisen terkan selityksiä lautasmallista. Tai mimsi minun pitää päällystää niitä kirjoja kun jo maksamme monta tonnia kuussa veroja siitä että kaupunki antaisi verovaroilla oppilaille oppimateriaalit sen sijaan että minä yösydännä muovilla kokoan jotain 20 vuotta vanhoja repaleita.
Kun jo muutenkin ajan kahteen kertaan sen lapseni koululle joka päivä, en jaksa mennä ainne vielä kolmatta kertaa kuuntelemaan kuinka purjopetterin perheellä ei ole kolmea euroa leiripäivään.
Ei sielä mitään vanhoja kirjoja päällystetä vaan uusia. Eli ole kiitollinen. Lisäksi niin suurella osalla vanhemmista on lautasmallit ja muut terveys seikat hukassa että parempi opettaa ne kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin kiinnostaa lapseni kouluasiat. Haluan tietää ja olla vaikuttamassa asioihin sekä näyttää esimerkkiä lapselle mallia asioiden hoitamisesta ja vapaaehtoistöistä. Asenne ratkaisee näisäkin asioissa.
Oletko kotiäiti, lompakkoloinen, työtön vai joku muu kaikki päivät kotona oleva, joka voi koska tahansa lyhyellä varoitusajalla hypätä koulussa milloni mitäkin kuulemassa?
Ymmärrätkös sen, että minä olen myynyt vapaa-aikaani työnantajalle hintaan 10,50e/h ja suostunut siihen, että hän saa suunnitella ajankäyttöni neljän viikon kokonaisuuksissa siten, että jokainen neljä viikkoa sisältää yhteensä 140 tuntia TÖITÄ! Jos haluan rikkoa tätä sopimusta, minun on tehtävä se palkattomana. Yksi käynti koulussa maksaa siis minulle koko päivän palkan, eli karkeasti sanottuna 80e!
Kyllä minua kiinnostaa lapsen kouluasiat, mutta en halua siellä rampata alvariinsa oman työnantajani kiusaksi! Yhteydenpitoa varten on wilma, käyttäkäämme sitä.
No käytä sitä wilmaa. En usko alkuunkaan, että kenenkään tarvii rampata koululla työpäivän aikana alvariinsa. Mä en edes voi poistua työpaikalta kesken työpäivän ilman että potilasturvallisuus vaarantuu. Vai onko lapsellasi ongelmia koulussa, että siellä pitää jatkuvasti käydä? Jos, niin sitä isommalla syyllä koita muuttaa asennetta ja järjestää aikaa yhteistyölle tavalla tai toisella. Kyllä se ihan varmasti onnistuu muutenkin kuin kesken työpäivän!
Vanhempainvartti, terveydenhoitajan tarkastus, koululääkärin tarkastus, koko koulun vanhempainilta, luokan vanhempainilta, vanhempainyhdistyksen vanhempainilta, äitienpäiväkahvi, joulujuhla, urheilupäivä, lauantaityöpäivä, myyjäiset. Ai ei tarvitse hypätä koululla? Näistä jos jäät pois, pahat kielet juoruaa, kuinka sitä ei koskaan näissä näy.
Siis kaikki työpäivän aikana? On paljon vanhempia, jotka eivät voi poistua työpaikalta kesken kaiken. Miten heidän lapsensa voivat käydä koulua???
No niinpä. Tadaa. On myös vanhempia jotka on lauantaisin töissä.
Niin. Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka luovat lapsille eroja myöhemmin opiskelumenestyksessä ja miksi sosiaaliluokat periytyvät maailman parhaasta peruskoulusta ja tasaavasta verotuksesta ja hyvinvointivaltiota huolimatta.
Osa kodeista arvostaa koulutusta ja tukee lasten koulunkäyntiä henkisesti ja konkreettisestikin. Ovat kiinnostuneita ja lapselle periytyy se asenne. Ne menestyjävanhemmat ovat aktiivisimpia vanhempainilloissa ja toimikunnissa jne. Selkeä ero. Ikävä että kaikkia vanhempia ei kiinnosta, koska kiinnostus ja osallistuminen ei edes maksa mitään vaan on asennekysymys.
Minun lapsillani keskiarvot on luokkaa 9,5-10. Me vanhemmat olemme molemmat korkeakoulutettuja.
En silti näe mitään järkeä siinä että minun pitää kesken yrittäjän työpäivän mennä vartiksi kuuntelemaan parikymppisen terkan selityksiä lautasmallista. Tai mimsi minun pitää päällystää niitä kirjoja kun jo maksamme monta tonnia kuussa veroja siitä että kaupunki antaisi verovaroilla oppilaille oppimateriaalit sen sijaan että minä yösydännä muovilla kokoan jotain 20 vuotta vanhoja repaleita.
Kun jo muutenkin ajan kahteen kertaan sen lapseni koululle joka päivä, en jaksa mennä ainne vielä kolmatta kertaa kuuntelemaan kuinka purjopetterin perheellä ei ole kolmea euroa leiripäivään.
Ei sielä mitään vanhoja kirjoja päällystetä vaan uusia. Eli ole kiitollinen. Lisäksi niin suurella osalla vanhemmista on lautasmallit ja muut terveys seikat hukassa että parempi opettaa ne kaikille.
Minä olen klipp och klistrannut mm ruotsin oppikirjoja joissa prinssi Carl Philip on 16. Ja mitä vittua se minulle kuuluu jos joku ei osaa lautasmallia? Minä osaan! Miksi minun pitää sinne mennä kello 11.30 keskiviikkona siitä kuulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöiset aloitukset ovat surullisia.
Kuinka vaikeaa muutamille vanhemmille onkaan osallistuminen lapsensa elämään?
Kyllä niitä kirjoja päällystettiin jo kasarin alussa. Oli vanhempainilta, yksi tapaaminen opettajan kanssa per kouluvuosi, joulu- ja kevätjuhlat, leirikouluakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka luovat lapsille eroja myöhemmin opiskelumenestyksessä ja miksi sosiaaliluokat periytyvät maailman parhaasta peruskoulusta ja tasaavasta verotuksesta ja hyvinvointivaltiota huolimatta.
Osa kodeista arvostaa koulutusta ja tukee lasten koulunkäyntiä henkisesti ja konkreettisestikin. Ovat kiinnostuneita ja lapselle periytyy se asenne. Ne menestyjävanhemmat ovat aktiivisimpia vanhempainilloissa ja toimikunnissa jne. Selkeä ero. Ikävä että kaikkia vanhempia ei kiinnosta, koska kiinnostus ja osallistuminen ei edes maksa mitään vaan on asennekysymys.
Minun lapsillani keskiarvot on luokkaa 9,5-10. Me vanhemmat olemme molemmat korkeakoulutettuja.
En silti näe mitään järkeä siinä että minun pitää kesken yrittäjän työpäivän mennä vartiksi kuuntelemaan parikymppisen terkan selityksiä lautasmallista. Tai mimsi minun pitää päällystää niitä kirjoja kun jo maksamme monta tonnia kuussa veroja siitä että kaupunki antaisi verovaroilla oppilaille oppimateriaalit sen sijaan että minä yösydännä muovilla kokoan jotain 20 vuotta vanhoja repaleita.
Kun jo muutenkin ajan kahteen kertaan sen lapseni koululle joka päivä, en jaksa mennä ainne vielä kolmatta kertaa kuuntelemaan kuinka purjopetterin perheellä ei ole kolmea euroa leiripäivään.
Ei sielä mitään vanhoja kirjoja päällystetä vaan uusia. Eli ole kiitollinen. Lisäksi niin suurella osalla vanhemmista on lautasmallit ja muut terveys seikat hukassa että parempi opettaa ne kaikille.
Minä olen klipp och klistrannut mm ruotsin oppikirjoja joissa prinssi Carl Philip on 16. Ja mitä vittua se minulle kuuluu jos joku ei osaa lautasmallia? Minä osaan! Miksi minun pitää sinne mennä kello 11.30 keskiviikkona siitä kuulemaan.
Koska koulu ei tiedä osaatteko te vai ette ja turha edes kysyä kun kaikki vastaisi että osataan osataan tottakai vaikka ei olisi hajuakaan. Hankit lapsia joten kannattaa niistä vastuusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämmöiset aloitukset ovat surullisia.
Kuinka vaikeaa muutamille vanhemmille onkaan osallistuminen lapsensa elämään?
Kyllä niitä kirjoja päällystettiin jo kasarin alussa. Oli vanhempainilta, yksi tapaaminen opettajan kanssa per kouluvuosi, joulu- ja kevätjuhlat, leirikouluakin.
Minä osallistun lasteni elämään. Koulumenestys jo kertoo sen. Laitan viisi kunnollista ateriaa viikonloppuna, kolme joka ikinen päivä. Lapsillani on yksityiset sairauskuluvakuutukset ja oma nimikkohuippulääkäri, he harrastavat, heillä on omat koirat. He eivät ole koskaan joutuneet olemaan yksin kotona, ei aamulla eikä iltapäivällä, aina on ollyt vanhempi lähellä. Maksan molemmille vuosien siedätyshoidot, oiontahoidot, kestitsen ja kyyditsen kaverit, huollan vaatteet ha varusteet.
Minä maksan veroja, jolla se koulu ja terveydebhuolto kustannetaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka luovat lapsille eroja myöhemmin opiskelumenestyksessä ja miksi sosiaaliluokat periytyvät maailman parhaasta peruskoulusta ja tasaavasta verotuksesta ja hyvinvointivaltiota huolimatta.
Osa kodeista arvostaa koulutusta ja tukee lasten koulunkäyntiä henkisesti ja konkreettisestikin. Ovat kiinnostuneita ja lapselle periytyy se asenne. Ne menestyjävanhemmat ovat aktiivisimpia vanhempainilloissa ja toimikunnissa jne. Selkeä ero. Ikävä että kaikkia vanhempia ei kiinnosta, koska kiinnostus ja osallistuminen ei edes maksa mitään vaan on asennekysymys.
Minun lapsillani keskiarvot on luokkaa 9,5-10. Me vanhemmat olemme molemmat korkeakoulutettuja.
En silti näe mitään järkeä siinä että minun pitää kesken yrittäjän työpäivän mennä vartiksi kuuntelemaan parikymppisen terkan selityksiä lautasmallista. Tai mimsi minun pitää päällystää niitä kirjoja kun jo maksamme monta tonnia kuussa veroja siitä että kaupunki antaisi verovaroilla oppilaille oppimateriaalit sen sijaan että minä yösydännä muovilla kokoan jotain 20 vuotta vanhoja repaleita.
Kun jo muutenkin ajan kahteen kertaan sen lapseni koululle joka päivä, en jaksa mennä ainne vielä kolmatta kertaa kuuntelemaan kuinka purjopetterin perheellä ei ole kolmea euroa leiripäivään.
Ei sielä mitään vanhoja kirjoja päällystetä vaan uusia. Eli ole kiitollinen. Lisäksi niin suurella osalla vanhemmista on lautasmallit ja muut terveys seikat hukassa että parempi opettaa ne kaikille.
Minä olen klipp och klistrannut mm ruotsin oppikirjoja joissa prinssi Carl Philip on 16. Ja mitä vittua se minulle kuuluu jos joku ei osaa lautasmallia? Minä osaan! Miksi minun pitää sinne mennä kello 11.30 keskiviikkona siitä kuulemaan.
Koska koulu ei tiedä osaatteko te vai ette ja turha edes kysyä kun kaikki vastaisi että osataan osataan tottakai vaikka ei olisi hajuakaan. Hankit lapsia joten kannattaa niistä vastuusi.
Eli kun joku muu ei hoida ja joku muu valehtelee, minun pitää käyttää työsikaani siihen että käyn kuuntelemassa siellä sen asian jonka osaan jo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti taisi 1. luokan kirjat päällystää, 2. luokasta eteenpäin päällystin jo itse. Yhtään vanhempainiltaa en muista kouluaikana olleen, eikä vanhemmat ikinä olleet mukana terveystarkastuksissa, hammaslääkärissä tms. Kevät- ja joulujuhlissa olivat. Itse leivottiin ja hommattiin ongintapalkinnot ja juotavat lastenjuhliin, jotka järjestimme viidennellä tai kuudennella luokalla.
Yksi ainoa kerta tulee mieleen, jolloin olisi ollut hyvä olla vanhempi mukana. Se oli 5. luokan hammastarkastuksessa, kun lääkäri kysyi, haittaako etupurentani minua. Jos olisin uskaltanut vastata myöntävästi, olisin luultavasti päässyt oikomishoitoon, enkä kärsisi nykyään kuluneista leukanivelistä. Oikeasti, kuka luottaa hammaslääkäripelkoisen 11-vuotiaan sanaan tuollaisessa?
Vierailija kirjoitti:
Sun vanhemmat on vaan laiminlyöny yhteistyön koulun kanssa.
Ei tule mieleenn, että osa lapsista on kykenevämpiä huolehtimaan itse asioistaan ja läksyistään. Suuri osa tietenkään ei, koska eihän huippuälykkyyskään jakaudu aivan tasan puoliksi väestölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöiset aloitukset ovat surullisia.
Kuinka vaikeaa muutamille vanhemmille onkaan osallistuminen lapsensa elämään?
Kyllä niitä kirjoja päällystettiin jo kasarin alussa. Oli vanhempainilta, yksi tapaaminen opettajan kanssa per kouluvuosi, joulu- ja kevätjuhlat, leirikouluakin.
Minä osallistun lasteni elämään. Koulumenestys jo kertoo sen. Laitan viisi kunnollista ateriaa viikonloppuna, kolme joka ikinen päivä. Lapsillani on yksityiset sairauskuluvakuutukset ja oma nimikkohuippulääkäri, he harrastavat, heillä on omat koirat. He eivät ole koskaan joutuneet olemaan yksin kotona, ei aamulla eikä iltapäivällä, aina on ollyt vanhempi lähellä. Maksan molemmille vuosien siedätyshoidot, oiontahoidot, kestitsen ja kyyditsen kaverit, huollan vaatteet ha varusteet.
Minä maksan veroja, jolla se koulu ja terveydebhuolto kustannetaan.
Ap
No. Emme voi sinua auttaa. Voimia, että jaksat vielä tämän lastesi kouluajan.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella ei edes ollut vanhempainiltoja. Yläasteella oli kerran 7. luokalla. Ei olleet vanhemmat terkkaritarkastuksissa mukana eikä vanhemmilta vaadittu mitään leipomista. Seiskalla alettiin keräämään luokkaretkirahaa ja sovittiin, että jokainen leipoo itse eikä vanhemmat. Diskot järjestettiin itse opettajien avulla. Ei vanhemmilta vaadittu mitään. Kirjat toki piti päällystää ja äiti sen teki, kun en itse onnistunut. Ei vanhempien tarvinnut osallistua, kun laittamalla nimet kokeisiin ja todistuksiin. Olen päässyt peruskoulusta v. 1995.
Minusta noin oli hyvä. Nyt vaaditaan kodin ja koulun yhteistyötä, mutta eihän sellainen onnistu. Koulussa on koulun säännöt ja toimitaan niiden mukaan. Mikä yhteistyö tuohon passaa ja mitä se oikeastaan tarkoittaa. Koulussa on kouluhommat ja jutut ja ne hoidetaan, kotona on kotihommat ja ne hoidetaan. Ei pidä sekoittaa kuten ei työelämässäkään työtä ja kotia sekoiteta keskenään.
En tiedä muista, muuta aikoinaan kyllä ihan itse koulukirjatkin päällystin. Ja ihan hyvin se sujui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka luovat lapsille eroja myöhemmin opiskelumenestyksessä ja miksi sosiaaliluokat periytyvät maailman parhaasta peruskoulusta ja tasaavasta verotuksesta ja hyvinvointivaltiota huolimatta.
Osa kodeista arvostaa koulutusta ja tukee lasten koulunkäyntiä henkisesti ja konkreettisestikin. Ovat kiinnostuneita ja lapselle periytyy se asenne. Ne menestyjävanhemmat ovat aktiivisimpia vanhempainilloissa ja toimikunnissa jne. Selkeä ero. Ikävä että kaikkia vanhempia ei kiinnosta, koska kiinnostus ja osallistuminen ei edes maksa mitään vaan on asennekysymys.
Minun lapsillani keskiarvot on luokkaa 9,5-10. Me vanhemmat olemme molemmat korkeakoulutettuja.
En silti näe mitään järkeä siinä että minun pitää kesken yrittäjän työpäivän mennä vartiksi kuuntelemaan parikymppisen terkan selityksiä lautasmallista. Tai mimsi minun pitää päällystää niitä kirjoja kun jo maksamme monta tonnia kuussa veroja siitä että kaupunki antaisi verovaroilla oppilaille oppimateriaalit sen sijaan että minä yösydännä muovilla kokoan jotain 20 vuotta vanhoja repaleita.
Kun jo muutenkin ajan kahteen kertaan sen lapseni koululle joka päivä, en jaksa mennä ainne vielä kolmatta kertaa kuuntelemaan kuinka purjopetterin perheellä ei ole kolmea euroa leiripäivään.
Ei sielä mitään vanhoja kirjoja päällystetä vaan uusia. Eli ole kiitollinen. Lisäksi niin suurella osalla vanhemmista on lautasmallit ja muut terveys seikat hukassa että parempi opettaa ne kaikille.
Minä olen klipp och klistrannut mm ruotsin oppikirjoja joissa prinssi Carl Philip on 16. Ja mitä vittua se minulle kuuluu jos joku ei osaa lautasmallia? Minä osaan! Miksi minun pitää sinne mennä kello 11.30 keskiviikkona siitä kuulemaan.
Koska koulu ei tiedä osaatteko te vai ette ja turha edes kysyä kun kaikki vastaisi että osataan osataan tottakai vaikka ei olisi hajuakaan. Hankit lapsia joten kannattaa niistä vastuusi.
Eli kun joku muu ei hoida ja joku muu valehtelee, minun pitää käyttää työsikaani siihen että käyn kuuntelemassa siellä sen asian jonka osaan jo?
Koulun tehtävä on tarjota kaikille lapsille sama ponnahduslauta joten kaikki vanhemmat menevät. Olisit jättänyt lapset hankkimatta jos se on sinulle niin ylivoimaista olla mukana heidän kasvatuksessaan. Minua ainakin kiinnostaa lapseni terveys ja se miten hyvin hän suoriutuu tunneista. Lisäksi olen valmis auttamaan pienempiä lapsia keräämään luokkaretken rahoja jotta saavat kivoja koulumuistoja. Näitä ei kuitenkaan niin montaa vuoteen keräänny ettenkö voisi sen verran vapaata ottaa.
Muistelisin, että syyskuussa 1989.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikken järkyttävin "keksintö" on lauantai-koulupäivät, joilla paikataan pidennettyjä lomia. Eikä riitä, että sinne menee vain lapsi, vaan yleensä koulu keksii siihen päivään jotain toimintaa johon vanhempienkin pitää osallistua. Vapaa-aikani on minulle pyhä!
Jep. Ja sitten kun kolme lasta eri kouluissa ja ne lauantait on kaikkialla eri lauantait, niitä lauantaikpuluja kertyykin jo aikamoinen määrä.
Voihan sitä aina ilmoittaa, että meillä sairastetaan/ollaan matkoilla, mutta se ei ole kasvatuksellisesti hyvä toimintatapa. Jotkut ennakoivat ja varaavat jonkun oikean viikonloppureissun.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille tulee yllätyksenä, kun päiväkotivuosien jälkeen joutuukin osallistumaan koulun juttuihin: kasvatukseen ja ns. "kodin ja koulun yhteistyöhön".
Muistakaa vanhemmat: meidän velvollisuutemme eli työmme on huolehtia lasten koulunkäynnistä. Ja siihen kuuluu kaikenlaista puuhaa. Osallistumista. Läksyjen seuraamista, koealueen kuulustelua, jne. Sitkeässä elää käsitys, että lapsi on itsenäinen, joka hoitaa hommansa vanhempia vaivaamatta. Että lapsi ei saisi näkyä, kuulua eikä varsinkaan aiheuttaa lisätyötä millään tavoin. Vielä sitkeämpänä elää käsitys, että "nyt ne kersat ovat opettajien hoteissa, miksi siis vaivata äiskää/iskää". Vastuu siis halutaan sysätä muille, etenkin ammattikasvattajille.
Vanhemmilla on kuitenkin viimekätinen vastuu lapsen koulunkäynnistä, alkaen aamuherätyksistä, aamupaloista, jne.
Jos vanhemmat ovat koulu- ja koulutusmyönteisiä, niin yleensä se siirtyy lapsiin. Ai niin - mikä ihme siinä on, että lapsen koulujutut pääsääntöisesti ovat äitien hoitamia, ts. miksi isät eivät osallistu?
Koulunkäynti ei ole sama asia kuin aikuisten työssäkäynti. Lapsen ei tule yksin kantaa vastuuta koulunkäynnistään, vaan vanhempien tulee tukea sitä kaikin tavoin. Muissa maissa, esim. Yhdysvalloissa, vanhempien osallistuminen koulun toimintaan on huomattavasti yleisempää.
Tässä unohtuu täysin se, että ainakin ns. paremmat oppilaat pärjäsivät ennen ilman vanhempien häsläystä läksyjen ja tehtävien ympärillä. Luokan priimuksina loistivat ja asiat tuli tehtyä. Ne jotka eivät olleet niin välkkyjä, saattoivat tarvita vanhempien apua ja ohjausta läksyjen teossa ja muissa asioiden hoidoissa kirjojen päällystämisiä unohtamatta. Tänä päivänä vanhemmilla on silti paljon pientä ja suurtä huolehdittavaa kouluasioiden ympäriltä, mutta toki lapsen oma pärjäämisen aste vaikuttaa pljonkin työmäärään.
Toisilla on enemmän osaamista ja terävä ajatuksenjuoksu jo pieninä, toisilla myöhemmin sekin kehittyy hieman ja toisilla ei koskaan ;)
Oudolta kuulostaa. Olen käynyt peruskoulua suomessa 80-luvulla. Vanhempani eivät käyneet koulussa milloinkaan. Mitään lappuja ei ollut täytettävänä. Kaikki sujui hyvin. Terveystarkastus oli nimensä mukainen toimenpide kerran vuodessa. Katsottiin että selkäranka suorassa, kuulo ja näkö pelaa, rokotukset kunnossa...
Olen 5 laudaturin kirjoittanut, korkeakoulutettu ja asun nykyisin ulkomailla. En voisi kuvitellakaan laittavani lastani nykyisen kaltaiseen peruskouluun suomessa. Koko järjestelmä on totaalisesti pilattu. Totaalisesti.
Oppivelvolliset ovat siellä läsnä opetusta varten, että ne jotka voivat, ja kykenevät, jotain oppisivat. Kaikki muu on pois varsinaisesta tarkoituksesta, eli opetuksesta.
Vaarana kaikenmoisissa vanhempien täytettävissä olevissa kaavakkeissa on, että oppilaiden tasavertainen kohtelu itsenään vaarantuu. Ja leimaaminen alkaa...
Tässä on tämä ortopedi isän ja sisätautilääkärin poika ja ahaa, tässä tämä toinen, yh ex-siivoojan, nykyisen työttömän poika. Kummankohan riehuminen ja käytöshäiriöt koulussa aiheuttaa toimenpiteitä? Oikeasti? Kyllä vaarana on , että ADHD tai vastaava diagnoosi rapsahtaa yh:n lapselle helpommin ja aivan eri perustein kuin lääkärin muksulle.
Kävin kouluni 90-luvulla ja kyllä silloinkin äiti päällysti kirjat, leipoi myyjäisiin, kävi vanhempainilloissa, oli valvojana koulun diskossa, jutteli tarvittaessa open kanssa sähköpostitse tai puhelimitse, auttoi matikan tehtävien ymmärtämisessä... En näe tässä mitään kummallista.
Alue: Aihe vapaa
No niinpä. Tadaa. On myös vanhempia jotka on lauantaisin töissä.