Lue keskustelun säännöt.
Miten olisi hyvä tapa tulla ns. "kaapista"?
21.08.2016 |
Onko täällä muita kohtalon tovereita? Olen nuorella aikuisiällä ja tiennyt jo jonkin aikaa etten ole hetero. Mikä olisi oikea tapa kertoa tästä muille? Pelottaa ja jännittää.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä tarvitse erikseen mitään kertoa. Olen bi-seksuaali ja kun seurustelin naisen kanssa, niin esittelin hänet tyttöystävänäni ja jos joku asiasta kysyi niin sitten kerroin. Meni varsin vaivattomasti noin.
Vau. Eikö kukaa ihmetellyt tai jouduitko selittämään teidän suhdetta muille?
Ei siitä tarvitse mitään numeroa tehdä. Meillä jossain sukujuhlissa veli sanoi että kaikki homot pitäisi ampua niin sanoin vaan että voit aloittaa minusta. Tuli kätevästi kerralla selväksi kaikille eikä siitä sen kummempaa sitten.
Riippuu vähän minkälainen suhtautuminen lähipiirilläsi ylipäätään on homoihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä tarvitse mitään numeroa tehdä. Meillä jossain sukujuhlissa veli sanoi että kaikki homot pitäisi ampua niin sanoin vaan että voit aloittaa minusta. Tuli kätevästi kerralla selväksi kaikille eikä siitä sen kummempaa sitten.
Itse ole kuullut myös lähipiirissäni vähän vastaavia kommentteja. Sen vuoksi pelkäänkin, että menetän jonkun ystävän tai perheenjäsenen siksi, että en täytäkään heidän odotuksiaan.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän minkälainen suhtautuminen lähipiirilläsi ylipäätään on homoihin.
Uskoisi, että perheeni ymmärtäisi mutta ystäväpiiriini kuuluu muutama, jotka puhuneet seksuaalivähemmistöistä hyvin törkeästi. Tosin perheenjäsenenikään eivät ainakaan minun tietojeni mukaan tunne ketään ei-heteroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän minkälainen suhtautuminen lähipiirilläsi ylipäätään on homoihin.
Uskoisi, että perheeni ymmärtäisi mutta ystäväpiiriini kuuluu muutama, jotka puhuneet seksuaalivähemmistöistä hyvin törkeästi. Tosin perheenjäsenenikään eivät ainakaan minun tietojeni mukaan tunne ketään ei-heteroa.
Mitä tuollaisilla ystävillä siinä tapauksessa edes tekee? Rohkeasti vain sanot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan sinällään tullut 'ulos' kaapista, eli en siis mainostanut sitä. Saatoin tyyliin sanoa että "Hey, ompa pantavan näkönen kaveri" tyylillä, en siis ole suoraan noin sanonut. :D Ja jos joku on kysynyt että hei, ootko homo vai bi jne.. Niin oon vastannut rehellisesti että mikä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä tarvitse mitään numeroa tehdä. Meillä jossain sukujuhlissa veli sanoi että kaikki homot pitäisi ampua niin sanoin vaan että voit aloittaa minusta. Tuli kätevästi kerralla selväksi kaikille eikä siitä sen kummempaa sitten.
Itse ole kuullut myös lähipiirissäni vähän vastaavia kommentteja. Sen vuoksi pelkäänkin, että menetän jonkun ystävän tai perheenjäsenen siksi, että en täytäkään heidän odotuksiaan.
Ap.
Silloin he eivät täytä sinun odotuksiasi. Miksi sinun odotuksesi olisivat arvottomampia kuin heidän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelin aikoinaan niin, että jos joku ystävä tai sukulainen ei minua ja homouttani hyväksy, on parempi ettei hän kuulu elämääni. Kun puhun tyttöystävästäni, sanon häntä tyttöystäväksi. Yleensä kukaan ei kysele enempiä, mutta ei siinä toisaalta mitään kysyttävää olekaan.
Olen hetero M37, mutta jos huomaisin itsessäni yhtäkkiä heränneen biseksuaalin niin en varmaankaan kertoisi kenellekään, jota asia ei suoranaisesti koske. Jos puolestani olisin 25-v enkä vielä kertaakaan esitellyt vanhemmilleni yhtään tyttöystävää, voisin ehkä kuvitella kertovani heille jossain vaiheessa mikä siihen on ollut syynä. Meidän perheessä kaikki saavat olla sellaisia kuin haluavat, tosin kaikki sisarukset ovat toistaiseksi olleet vain heterosuhteissa, joten vaikea sanoa kuinka vaikeaksi olisivat kokeneet kaapista tulon. Vanhemmat ja kaikki lapset ovat korkeasti koulutettuja, joten epäilen suvaitsevaisuuden tulevan luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä tarvitse mitään numeroa tehdä. Meillä jossain sukujuhlissa veli sanoi että kaikki homot pitäisi ampua niin sanoin vaan että voit aloittaa minusta. Tuli kätevästi kerralla selväksi kaikille eikä siitä sen kummempaa sitten.
Itse ole kuullut myös lähipiirissäni vähän vastaavia kommentteja. Sen vuoksi pelkäänkin, että menetän jonkun ystävän tai perheenjäsenen siksi, että en täytäkään heidän odotuksiaan.
Ap.
Jos joku tuosta syystä tuttavapiiristä lähtee niin lähteköön. Olen vanhanaikainen kohta 50-v hetero mies. Myönnän että kyllästyttää pakkopullahomostelu kaikissa telkkariohjelmissa mutta sitä mukaa kun kaverit, työtoverit ja sukulaiset on kaapista tulleet niin olen tyytynyt nyökkäämään asialle ja sitten on jatkettu entiseen malliin.
Paras tapa mielestäni tulla kaapista on ollut kertoa että kävin tyttö/poikakaverini kanssa Naantalissa/Napolissa ja kivaa oli. Jos on jollekin liikaa niin en jäisi perään itkemään. Jos joku on pitänyt sinusta tähän saakka niin luulisi pitävän jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä tarvitse mitään numeroa tehdä. Meillä jossain sukujuhlissa veli sanoi että kaikki homot pitäisi ampua niin sanoin vaan että voit aloittaa minusta. Tuli kätevästi kerralla selväksi kaikille eikä siitä sen kummempaa sitten.
Itse ole kuullut myös lähipiirissäni vähän vastaavia kommentteja. Sen vuoksi pelkäänkin, että menetän jonkun ystävän tai perheenjäsenen siksi, että en täytäkään heidän odotuksiaan.
Ap.
Mitä aiemmin kerrot, sitä nopeammin he ehtivät sopeutua asiaan. Voi olla että he eivät henkilökohtaisesti tunne yhtäkään homoa/lesboa, ja siksi heidän on helppo tuomita. Kun he tuntevat sinut entuudestaan, ethän sinä muutu siinä miksikään, ehkä he tajuavat lopulta muuttaa näkemyksiään. Jos pelkäät etteivät he hyväksy sinua, onko heidän pitämisensä elämässäsi asiaa salaten sen arvoista, että et voisi elää vapautuneesti omana itsenäsi?
Kamalin mitä voisi tapahtua, olisi että menetät tuollaiset ihmiset (olisihan se ikävää), mutta löytäisit uusia ystäviä, jotka hyväksyvät sinut täysin. Välttämättä näinkään ei välttämättä käy.
Mutta että miten kertoisit? Hah, en tiedä. En tiedä, pitäisikö se ilmoittaa jotenkin vakavasti tai juhlallisesti tehden asiasta numero, vai ilmoittaa jonkin toisen asian yhteydessä, esim. jos muut puhuvat homoudesta, voisit mainita, että itse olet sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin aikoinaan niin, että jos joku ystävä tai sukulainen ei minua ja homouttani hyväksy, on parempi ettei hän kuulu elämääni. Kun puhun tyttöystävästäni, sanon häntä tyttöystäväksi. Yleensä kukaan ei kysele enempiä, mutta ei siinä toisaalta mitään kysyttävää olekaan.
Itselläni ei ole vielä kumppania joten en voi tämän kautta lähestyä asiaa. Toisaalta joskus mietin, että jos vain sanoisin asian kerralla suoraan, niin kuin repäisi laatarin irti. Mutta kaikkina näinä vuosina en ole saanut asiaa suustani ulos ja pelkään että jään kaappiin ikuisesti koska olen tälläinen vässykkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän minkälainen suhtautuminen lähipiirilläsi ylipäätään on homoihin.
Uskoisi, että perheeni ymmärtäisi mutta ystäväpiiriini kuuluu muutama, jotka puhuneet seksuaalivähemmistöistä hyvin törkeästi. Tosin perheenjäsenenikään eivät ainakaan minun tietojeni mukaan tunne ketään ei-heteroa.
Jos joku lähipiiristäsi ei hyväksy sinua seksuaalisuutesi vuoksi, niin he eivät ansaitse sinua elämäänsä. Välien rikkoutuminen voi joskus jäädä harmittamaan, mutta itsellesi teet hallaa, jos ympäriltäsi huokuu negatiivisuutta sinua kohtaan.
Usein käy niinkin positiivisesti, että ihmisten maailmankuva avartuu samalla, kun ystävä tulee kaapista, sillä olet edelleen se sama hyvä tyyppi.
Muista ettei sinun tarvitse täyttää kenenkään toisen odotuksia, vaan elää itsesi näköistä elämää.
Kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista. Saitte minulle paljon paremman mielen. Luulen, että pystyn olemaan avoin asian suhteen myös ihan live-elämässä teidän ansiostanne.
Tunnen sellaisenkin ystävän,joka selvinpäin ymmärtää ja hyväksyy jne, mutta heti kun tyyppi on ottanut viinaa,niin sitten ollaankin linjalla 'suorat sanat'...
Oikeastaan kadun että koskaan luotin tai uskoin hänen 'hyväksyntäänsä'.
Kännissä ollessaan kaveri päinvastoin käytti kaikkea mitä olin hänelle kertonut avoimesti itsestäni,silloin kun hän oli selvinpäin, miltei aseena minua vastaan ja henkisinä ' kidutusvälineinä' minua kohtaan.
(Itse en muuten käytä alkoholia ollenkaan niin paljon,enkä myöskään niin usein kuin hän.)
Seuraavana päivänä hän sitten sanoo tyyliin ,että "se nyt on vaan kaikenlaista mitä sitä tulee sanottua kun on kännissä ja sillä siisti,unohda,äläkä nyt jauha enää niitä,Aina sä elät tossa menneessä ja mietit niitä,elä tätä hetkeä..."
En nyt kuitenkaan aio jatkossa antaa hänen viedä mieltäni pohjalukemiin,joista kohoaminen jälleen pinnalle ja esim. vierailusta henkisesti toipuminen saattaakin viedä melkein koko seuraavan viikon (ennenkuin pystyy taas kunnolla unohtamaan hänen sillä kertaa taas tapahtuneen ryöpytyksensä ja elämäni arvostelun.)
On siis olemassa sekä hyväksymistä ,että "hyväksymistä", arvostusta ja "arvostusta", kunnioitusta ja "kunnioitusta" ...
...ystävää kohtaan.
(On tietystikin ja myös: sekä ystäviä,että "ystäviä"...)
Saman henkilönkin kanssa aina samanlaisella kaavalla toistuvat kokemukset opettavat tarkkuutta näiden kahden kriittisessä erottamisessa toisistaan.
Tätä kaksinaamaista hyväksyntäpeliä ja leikkiä (hänen taholtaan) ei kyllä viitsi montaa kertaa ottaa,kun se koko ystävyyskn on jo syytä noteerata ja arvioida yksipuolisesti uudestaan sen kokemuksen pohjalta mitä ko. henkilöstä todellisuudessa on.
Ei siitä tarvitse erikseen mitään kertoa. Olen bi-seksuaali ja kun seurustelin naisen kanssa, niin esittelin hänet tyttöystävänäni ja jos joku asiasta kysyi niin sitten kerroin. Meni varsin vaivattomasti noin.