Yhteenmuuttoa..
Onko hullua haluta muuttaa yhteen? Ollaan seurusteltu reilu 4kk ja on alettu jo puhua yhteenmuutosta. Tosin puhutaan, että jos joulun jälkeen vielä menee näin hyvin, niin sitten pistetään hakemukset vetämään. Kolmiota meinataan, kun kummallakin on haave perheen laajenemisesta jossain vaiheessa.
Eipä tässä muuten mitään, tiedän rakastavani tuota miestä, mutta ollaan molemmat työttömiä. Mies on kouluttautunut tosi vaikeasti työllistyvälle alalle. Mulla ei edes ole lukiotoikkaria enempää. Pistin just kaksi työhakemusta menemään, mutta katsotaan. Kouluun taas haku heti, kun voi.
Onko tässä mitään järkeä? Olen niin pirun rakastunut..
Sekin pelottaa, kun kyseessä on mun elämän tähän asti pisin suhde. Siis olen aiemmin seurustellut lukiossa kolmisen kuukautta yhden tyypin kanssa.
Nyt on oltu 4½kk yhdessä tämän nykyisen kanssa.
Kommentit (20)
Eli alapeukkuja, mutta ei yhtään omakohtaista kokemusta.. Tänks.
Käyttäjä2351 kirjoitti:
Eli alapeukkuja, mutta ei yhtään omakohtaista kokemusta.. Tänks.
No ei kovin moni tänne tee tunnuksia, että voisi yöllä kommentoida.
Älkää nyt ainakaan vauvaa tuohon tilanteeseen (molemmat työttömiä, sinä ilman koulutusta, noin lyhyt suhde takana jne) tehkö. Ja millä ajattelitte sen kolmionne vuokran maksaa, jos kummallakaan ei ole töitä? Sossuko sen maksaa?
Jos nyt kuitenkin koittaisitte ensin sitä yhteiseloa ja miettisitte niitä lapsia muutaman vuoden päästä, jos siis olette enää yhdessä silloin.
Minkä ikäisiä olette?
Itse kun miehen kanssa tavattiin oltiin 23 ja 24. Tavattiin tammikuussa ja kesäkuussa muutettiin yhteen. Siitä on nyt 11 vuotta, edelleen ollaan yhdessä ja menee hyvin.
Jos ikää on tosi vähän eikä yksin ole asunut niin voi olla eri juttu. Me molemmat oltiin oltu monta vuotta yksin ja tunnetiin itsemme. Mulle tämä oli eka vakava suhde, aiemmin en ollut edes tavannut ketään kenen kanssa olisin halunnut seurustella, lähinnä tapailin vähän aikaa ja siirryin seuraavaan. Miehelle eka vakava, jos ei teini-ikäisten seurustelua lasketa. Mutta meillä kolahti kerralla kaikki kohdalleen.
Molemmat opiskeltiin silloin. Ja rahaa ei ollut. Vuosien varrella on yksi työttömyyspätkäkin ollut (miehen), ja ei ole liitto horjunut.
Mä just muutin puolison kanssa samaan asuntoon 8kk seurustelun jälkeen. Me puhuttiin oikeastaan melkein heti seurustelun alusta lähtien yhteen muuttamisesta. Ollaan molemmat asuttu yksinämme useita vuosia, joten aikuistuminen ja itsenäistyminen on hoidettu :) ei ole mun mielestä yhtään hullua keskustella heti suhteen alussa siitä mitä kumpikin suhteelta haluaa. Sulla kun on kuitenkin ensimmäinen(?) varsinainen parisuhde kyseessä, niin kannattaa ottaa oma aikansa kuitenkin. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta asut varmaan omillasi?
Toki sitä voi muuttaa yhteen noinkin nopeasti. Näkeepähän ainakin, onko suhteella tulevaisuutta, sujuuko arki yhdessä. Mutta perheenlisäystä miettisin vasta sitten, kun teillä on töitä ja suhde toimii yhdessä asuessakin.
Meillä haetaan kierrätyskeskuksesta vaatteita lapsille jos löytyy, syödään kaupasta roskiin menevää ruokaa, jota ei joka viikko saa. Emme ole sossu asiakkaita vaan mies töissä ja itse kotiäiti. Jos sossuun mentäisiin, niin joutuisimme pian lastensuojelun asiakkaiksi varmasti. Yleensä toimeentulohakemuksen myötä näin käy, että jonkun aikaa saa toimeentulotukea ja samalla joutuu muuhunkin tarkkailun kohteeksi.
Et vielä tiedä mitä kaikkea liittyy lasten saamiseen. Haluan sinulle kaikkea hyvää, ja että onnistuisit. Siksi näin kirjoitan. Kannattaa nöyrällä mielellä myös uskoa vähän tutkimuksiakin ja faktoja, eli ensi huuma kestää vuoden pari. Jos sinä aikana saa vauvan, se mutkistuu aina ja rikkoo sen ensihuuman joka on seuraavalle tasolle mentäessä lujittuu normaalisti ystävyydeksikin ja sitten on eriytymisvaihe.
Eriytymisvaiheessa eletään omaakin elämää ja on omia päämääriä lisäksi vaikka edelleen rakastetaan toista ja on myös syvä yhteinen päämäärä. Kun saat yöt valvottavan vauvan siihen niin tuossa vaiheessa teille tulee jo jotain minkä olisi hyvä kuulua vasta sinne myöhempään vaiheeseen missä suhde ei enää niin helposti säry.
On myös liikaa nähty niitä nuoria miehiä jotka haluavat vauvan kyllä kun tyttöystäväkin haluaa, mutta jotka väistyvät kuvioista pois kun nainen alkaa oksentamaan rajustikin niinkuin joillakin on, tai kun synnytys onkin jo aika lähellä tai kun vauva vie voimat.
Te olette nuoria ja sinuna menisin opiskelemaan jos lukiokin suoritettu.
Yhteinen vauva voisi olla sitten tavoitteena vaikka muutaman opintovuoden jälkeen. Ei elämänne ole pakko jäädä sille mallilleen, missä se on nyt töiden suhteen.
On vaikeaa enää myöhemmin sitten opiskella lasten kanssa. Onko teillä ajokortit?
Itse sain lapset nuorena ja köyhänä yksinhuoltajana olin. Ajauduin kuin vene mihinkäkin tuulessa, kun olin rikkinäisestä kodista.
Nyt nelikymppisenä vasta olen sitten lukemassa yliopistossa itselleni ammattia. Lapsia on ja lukemiseen ei jää aikaa paljon.
Mieti ihmeessä ensin ihan rauhassa ja menkää ihmeessä opiskelemaan jonnekin. Sitä kautta saa töitä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä haetaan kierrätyskeskuksesta vaatteita lapsille jos löytyy, syödään kaupasta roskiin menevää ruokaa, jota ei joka viikko saa. Emme ole sossu asiakkaita vaan mies töissä ja itse kotiäiti. Jos sossuun mentäisiin, niin joutuisimme pian lastensuojelun asiakkaiksi varmasti. Yleensä toimeentulohakemuksen myötä näin käy, että jonkun aikaa saa toimeentulotukea ja samalla joutuu muuhunkin tarkkailun kohteeksi.
Susta pitäisi tehdä lasu! Syötät lapsillesi jätteitä, kun olet liian laiska menemään sossuun! Olet oksettava!
Tällä palstalla on todella monella jostain syystä sellainen mielipide, että pitäisi odotella yhteenmuuton kanssa. En mä ymmärrä, että miksi. Onko se sitten jotenkin superhankalaa muka muuttaa pois tai jotain. Varsinkin, jos toinen muuttaa toisen luokse, niin pakkoko sitä omaa kämppäänsä on heti irtisanoa. Elinaikaa on kuitenkin varsin rajoitetusti, joten parempihan se olisi pikaisesti saada parisuhteen toimivuus tietoonsa ja se onnistuu tehokkaimmin muuttamalla yhteen.
Kokeilkaa yhteiseloa ensin muutama kuukausi jomman kumman nykyisessä asunnossa. Miten arki ja esimerkiksi siivous luonnistuu? Yhteenmuutto voi olla taloudellisesti järkevää, jos uusi vuokra on pienempi kuin nykyiset yhteenlaskettuna. Vielä järkevämpää olisi aloittaa pienemmässä asunnossa ja säästää tulevaisuutta varten.
Älkää hankkiko vielä lasta, kannattaa nauttia suhteen alkuhuumasta ja rakentaa yhteenkuuluvuutta, jonka voimin selviää lapsiarjesta.
Vaikka olo olisi mikä, ei suhteen tulevaisuutta voi tietää muutaman kuukauden jälkeen. Se, muuttaako yhteen vai ei, ei suhteen onnistumisen kannalta ole oleellista. Toiset muuttavat heti yhteen ja suhde kestää, toisilla ero olisi edessä joka tapauksessa. Vaikeuttaa kuitenkin asioita, jos vuoden päästä suhde onkin ongelmissa ja elämät ovat sidottuja yhteen.
Muuttakaa yhteen, jos siltä tuntuu, mutta turha on vielä varautua perheenlisäykseen. Ottakaa pienempi asunto ja muutatte aikanaan isompaan, jos tulee aiheelliseksi. Odottakaa sen vauvan kanssa vielä ja nauttikaa elämästä hetki kahdestaan.
Me tavattiin poikaystävän kanssa helmikuussa, lokakuussa asuttiin yhdessä. Pian kolme vuotta yhteiseloa takana. Ikää oli tuolloin mulla 18v ja poikaystävällä 20v ja molemmat muutti lapsuudenkodista pois. Kaikki mennyt hyvin :) muuttakaa ihmeessä, ei se mikään lopullinen päätös ole (niin kuin lapswt, odotelkaa vielä)!
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on todella monella jostain syystä sellainen mielipide, että pitäisi odotella yhteenmuuton kanssa. En mä ymmärrä, että miksi. Onko se sitten jotenkin superhankalaa muka muuttaa pois tai jotain. Varsinkin, jos toinen muuttaa toisen luokse, niin pakkoko sitä omaa kämppäänsä on heti irtisanoa. Elinaikaa on kuitenkin varsin rajoitetusti, joten parempihan se olisi pikaisesti saada parisuhteen toimivuus tietoonsa ja se onnistuu tehokkaimmin muuttamalla yhteen.
Ei kannata muuttaa yhteen tai lisääntyä alkuhuuman aikaan ( 1-1,5v), koska ne toisen ärsyttävät tavat ja piirteet tulevat esiin vasta kun huuma haihtuu ja arki astuu kuvaan. Jos silloinkin vielä tietää haluavansa olla toisen kanssa, kannattaa alkaa harkita yhteistä taloutta. Liian monesti ne miehen huonot piirteet tulevat esiin sitten kuin nainen on tukevasti nalkissa vatsa pystyssä. Tältäkin palstalta on vuosien varrella luettu kymmeniä esimerkkejä.
Työttömän on vaikea saada kerättyä takuuvuokraa omaan asuntoon jos kumppani osoittautuu täydeksi m*lkuksi yhteenmuuton jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on todella monella jostain syystä sellainen mielipide, että pitäisi odotella yhteenmuuton kanssa. En mä ymmärrä, että miksi. Onko se sitten jotenkin superhankalaa muka muuttaa pois tai jotain. Varsinkin, jos toinen muuttaa toisen luokse, niin pakkoko sitä omaa kämppäänsä on heti irtisanoa. Elinaikaa on kuitenkin varsin rajoitetusti, joten parempihan se olisi pikaisesti saada parisuhteen toimivuus tietoonsa ja se onnistuu tehokkaimmin muuttamalla yhteen.
Asumistuki on maailman paras tuki! Saat olla työtön, kouluttamaton, tuloton - silti sinulla on oikeus yhteiskunnan maksamaan asuntoon keskellä Helsinkiä ja kaiken lisäksi oikeus jättää tuo asunto tyhjäksi ja muuttaa kokeilemaan toisen samanlaisen luokse, että miten meillä meneekään. Jos menee hyvin, haetaan isompaan yhteiseen asuntoon asumaan, taas yhteiskunnan maksamana.
Suomi on hyvinvointivaltio, jolla on tähän varaa. Ihana maa!
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on todella monella jostain syystä sellainen mielipide, että pitäisi odotella yhteenmuuton kanssa. En mä ymmärrä, että miksi. Onko se sitten jotenkin superhankalaa muka muuttaa pois tai jotain. Varsinkin, jos toinen muuttaa toisen luokse, niin pakkoko sitä omaa kämppäänsä on heti irtisanoa. Elinaikaa on kuitenkin varsin rajoitetusti, joten parempihan se olisi pikaisesti saada parisuhteen toimivuus tietoonsa ja se onnistuu tehokkaimmin muuttamalla yhteen.
Jos joku asuu yhdessä monen kanssa elämässään, se antaa kyllä kyseenalaisen kuvan ihmisestä.
Kannattaa harkita!
Olen asunut nuorena yhdessä yhden miehen kanssa. Seuraava oli mieheni. Olin 29 v ja asunut yksin lähes 10 vuotta.
Nyt ollaan oltu yhdessä pian 20 vuotta
Niin, tuli tunnepuuskassa kirjoitettua tuo juttu yöllä. Olen siis 26, mies 29. Ollaan käytännössä asuttu mun luona koko tämä seurusteluaika. Miehellä on isompi asunto kämppiksensä kanssa ja asuu virallisesti vielä siellä, vaikka onkin siellä yötä ehkä 3-6 yötä kuukaudesta. Eli yhteiselossa ei ole ongelmia. Sitä ehkä mietinkin, kaikki on tuntunut niin luonnolliselta, että vähän pelottaa. Kun ei tällaisesta ole kokemusta. Miehellä on pari pidempää suhdetta ja on yhden naisen kanssa asunutkin yhdessä.
Ja nuo työjutut, opiskelut yms. Kannustetaan toisiamme siinä. Mua ainakin vituttaa tämä työmarkkinatuella ja toimeentulotuella eläminen. Ja niin miestäkin. Just haki alansa töihin, kun kaupungissamme kerrankin avautui pari paikkaa. Mut ei tärpännyt tällä kertaa. Lannistavaa. Minä aion hakea taas kouluihin, kun se aika tulee ja mahdollisesti siksi aikaa yrittää vaikka työharjoitteluun työkkärin kautta. Menee hermot tähän sohvalla makaamiseen.
Niin ja tosiaan, yksin olen asunut pitkään, ikäkin varmaan kertoo. Muutin omilleni 20-vuotiaana, mutta jouduin tuossa välissä hetken asumaan vanhempieni luona, kun ei ollut töitä eikä koulupaikkaa ja asunto kävi ihan liian kalliiksi. Nyt sitten olen ottanut asioista paremmin selvää kuin silloin ja pystyn näin työttömänäkin asumaan itsekseni. Halpa kämppä "ei niin hyvällä" alueella, mutta oma kämppä kuitenkin. Ja nykyään tuntuu vielä enemmän kodilta, kun tuo mies on täällä.:) Sekin puhuu mun kämpästä kotina, ei omasta asunnostaan.
Että kai se on oikea tie, yhteenmuutto.:)
Me ollaan miehen kanssa heti muutettu yhteen. Mies on nyt 27v. Ja minä 23v. Molemmat ollaan asuttu ennen yksin ja myös seurustelukumppanien kanssa. Oltiinko n. 2kk seurusteltu kun muutettiin yhteen ja siitä pari kk tulin suunnitellusti raskaaksi. Vieläkin yhdessä ollaan, 1,7kk takana päin ja hyvältä vielä näyttää. Että anna mennä vaan😊
Millä ihmeellä maksaisitte kolmion? Ette saa asumistukea kuin kohtuullisen kaksioon. Ja muutenkin tuet laskevat jos muutatte yhteen. Teille jäisi tuista enemmän käteen jos pidätte omat vuokra-asunnot ja saatte niihin tukia.
En ota kantaa siihen kuinka nopeasti saa muuttaa yhteen ja suunnitella perheenlisäystä. Itse tulin raskaaksi 2 kk yhdessäolon jälkeen, ja muutettiin heti yhteen. Nyt ollaan onnellisesti naimisissa. Ja työttömiä oltiin molemmat kun raskaaksi tulin, joten muutimme kaksioon kun tuilla ei kolmiota maksettaisi vaikka siinä vaiheessa oli jo pulla uunissa.
Ette mitenkään voi tarvita kolmiota.
Jos työmarkkinatuella ja toimeentulotuella elely vituttaa, niin ota huomioon että yhteenmuuttaessa saatte sitten vielä vähemmän rahaa. Yksinasuessa saat yksinasuvan toimeentulotuen, mutta kun muutatte saman katon alle, se summa laskee. Avoparit saavat vähemmän kuin yksinasuva. Vaikka asuisitte kuinka halvassa asunnossa tahansa.
Hauskaa olisi tietää perusteluja alapeukuille..