Mun " vauva" aloittaa koulun ;' -/

Äsken tippui postiluukusta kirje:" Olette ilmoittaneet lapsenne lähipuistonne iltapäivätoimintaan..." ja jotenkin sitä lukiessa mulle yllättäen kolahti, että lapsi menee kouluun ensi syksynä. Mun pieni poikani, joka juuri oli se vauva tässä sylissä, on nyt koululainen. Sillä on omat kaverit ja omat jutut ja se ymmärtää digilaitteista enemmän kuin minä...Itkuhan siinä tuli. Eteisessä, se perhetoiminnan kirje kädessä, ihan yllättäen.



Sain pojan aikas nuorena (ehkäisyn pettäessä), ja kaikkea tässä ollaan läpi yhdessä rämmitty. Vaikea ero lapsen biologisesta isästä, isän pitkäaikainen häiriköinti, täysin yksin jääminen vauvan kanssa, koliikit, taloudelliset murheet, sairastelua, opiskeluita ja työtä, loppuunpalamista, mutta kaikesta on selvitty! Yhdessä. Ja aina olen yrittänyt parhaani tehdä. Eikä se kai ihan pieleen ole voinut mennä, kun lapsi on terve, onnellisen ja tasapainoisen tuntuinen, aurinkoinen ja terveesti uhmakaskin, sosiaalinen, älykäs ja kyvykäs, innokas oppimaan uutta, näyttää tunteitaan ja hellyyttään rohkeasti ja sanoo rakastavansa minua " enemmän kuin kaikkia lelujaan" . Ja kun ei tässä nyt ole ketään muuta selkään taputtamassa, niin teenpä sen itse itselleni:

Virheitä on varmasti tullut tehtyä matkan varrella, mutta " Hyvin mä vedin!"