Miten pystyy ikinä unohtamaan rakkaan exän jonkalaista ei ole maailmassa yhtään muuta?
Neuvokkeja pliis. Ex siis jätti minut, perhe-elämä ei näemmä hänelle oikein sopinut ja kaipasi elämältään muutenkin jotain muuta. Kirpaisee vaan niin kovin se että kun näemme niin ne rakkaus ja kiintymystunteet on molemminpuolisia! Jos ex vihaisi minua niin tämä ei olisi näin vaikeaa! Vaan kun näen miten hän katsoo minua rakkausilmeellä jne. Myönsi itsekin ettei helppoa ole hänellekään mutta me emme ole se mitä hän elämältään tahtoo.
Eli järjellä todellakin ymmärrän että minun pitäisi hänet unohtaa jo!
Vaan kun tuntuu että sydän vereslihalla joudun elämään loppuikäni. Aina kun elämä alkaa olla taas mallillaan niin muistan kaiken ja sydäntä särkee ja itkettää ja kaipaan niin hirveästi exän luokse.
Tapaamme noin kerran kuussa - pari kertaa kuussa kun ex hakee muksut/minä vien/haen. Nyt kesän aikana ollaan jo 3 kertaa nähty ja se on selvästikin minulle ihan liikaa!
Erottiin 5/06.
Kommentit (2)
En oikeastaan tykkää tuollaisesta mennään yhteen ja erotaan ja taas yhteen ja erotaan. Meillä on sellaista ollut joskus ennenkin ja on todella raskasta. Tahtoisin oikeastaan jo henkisestikin eroon koko miehestä mutta tyhmä pää kun elättelee toiveita vielä.
ap
Yhdessä vaiheessa oli kyllä, nyt menee ilmeisesti heikommin sen naisen kanssa, näin olen käsittänyt, voi olla että ovat jo kokonaankin eronneet.
ap