Muita naimisissa olevia tai naimisiinmenoa suunnittelevia, jotka eivät halua sormuksia?

Me ei koskaan hankittu. Ensiksikin meidän molempien työt ja harrastukset on sellaiset, että sormuksia ei oikein voisi käyttää. Toiseksi ne ei merkkaa meille mitään, avioliittomme ei tarvitse tuollaisia symboleita.

Meillä kyllä hankittiin ja mies sitä käyttääkin . Minä vain satunnaisesti (jäänyt pieneksi enkä muutenkaan perusta sormuksista ). Kyllähän joskus aina joku sitä ihmettelee, mutta ei tämä mitenkään poikkeuksellista mun mielestä ole. Ei se sormus sitä avioliittoa tee :)

Johtuu vain ja ainoastaan siitä, että mies ei halua leimautua varatuksi. Ihan sama mitä muuta syytä koittaa selittää. No okei ehkä muutama tapaus on, jossa piheys/rahattomuus on ollut suurin syys sormuksettomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu vain ja ainoastaan siitä, että mies ei halua leimautua varatuksi. Ihan sama mitä muuta syytä koittaa selittää. No okei ehkä muutama tapaus on, jossa piheys/rahattomuus on ollut suurin syys sormuksettomuuteen.

Entä kun mies käyttää sormusta ja vaimo ei?

Voinko vastata, vaikka meillä on sormukset? Tosin mies vain pitää jatkuvasti ja mä alkuun laitoin ne sormeen vain, jos lähdin jonnekin ja muistin. Jonnekin kauppaan mennessä nyt en aina ehtinyt ees ajatella laittavani niitä. Raskauden jälkeen sit taas eka laihduin niin paljon, että ne oli liian isot ja nyt ne taas on vähän pienet eli en oon pitänyt kohta kolmeen vuoteen ollenkaan.

Ennen kihloja jo mietin, että kääk, niitä "täytyy" sit pitää koko ajan, nukkuessaankin. Jotenkin oli se olettamus tai se tapa oli vain niin piintynyt mieleen. Mut sit ajattelin, että ihan sama, teen niinkuin itelle ok ja miehelle kai on kans. Oon siis koittanut kysellä joskus, että haittaako sitä asia jotenkin, jos kuljen ilman sormuksia ja on ainakin väittänyt, ettei haittaa. En siis halua esittää jotain naimatonta, mut mua vaan ärsyttää kaikki "ylimääräinen" puristava mussa, oon kai vähän tuntoyliherkkä tai jotain. Kotonakin aina pitää ottaa sukat ja rintsikat pois ja kuljen vaan topissa tai t-paidassa. Ja on mulla joskus jotkut mukavat housutkin jalassa. :-)

Sormukset kuitenkin halusin, kun olin sen verran perinteinen ja ajattelin, että kadun sit joskus, jos ei niitä oo. Ja näin pystyn päätetään tilanteen mukaan, pidänkin vai en. Baarissa jos kävikin, ni laittaisin sormeen, jos sit sais olla rauhassa. Tosin saisin kyl olla varmaan ilmankin. :-D

Se on kunkin oma asia siis onko sormuksia vai ei ja naimisissa voi olla ilmankin.

Meillä ei ole sormuksia kummallakaan. Emme käytä mitään koruja muutenkaan.

Itse ajattelin jossain vaiheessa, että saattaisin haluta vihkisormuksen; ajattelin että se olisi jollain tavalla romanttista. Lopulta kuitenkin totesin, että en halua sormiini mitään ylimääräistä. Mies ei varmaan missään vaiheessa olisi voinut kuvitellakaan, että alkaisi pitää sormusta naimisiin menon takia.

Kukaan ei ole koskaan ihmetellyt sormuksettomuuttani, eikä mieskään ole maininnut, että hänelle olisi siitä kukaan mitään sanonut. Tosin varmasti meillä molemmilla on jotain tuttuja, jotka eivät tiedä meidän olevan naimisissa ja saattaisivat yllättyä sen kuullessaan, koska se ei päälle päin näy.

Nyt kun olemme olleet naimisissa jo lähes kymmenen vuotta ilman sormuksia, niin olen oikeastaan alkanut katsella muiden ihmisten vihkisormuksia vähän uudella tavalla. Minusta on hassua, että lähes kaikista ihmisistä voin heti nähdä, ovatko he naimisissa vai eivät. Se on yksi ainoita asioita, jonka saa heti tietää, vaikka ei vielä tietäisi ihmisestä mitään muuta. Miksi se halutaan kertoa niin näkyvästi? Toki ymmärrän vihkisormuksen käyttämisen historialliset syyt, mutta oikeastaan Ihmettelen, miksi se on niin yleistä vielä nykyäänkin. Jos minä haluaisin, että minusta ensi vilkaisulla näkee jonkun asian, niin se asia ei tosiaankaan olisi siviilisääty. Ennemmin haluaisin ihmisten tietävän vaikkapa sen, että olen filosofian maisteri. Se on oma saavutukseni, josta voisin olla ylpeä, toisin kuin naimisissa olo.

Meillä ei tule olemaan sormuksia. Minä tatuoin nimettömään nimi<3nimi ja päivämäärä. En tykkää koruista eikä miehenikään. Sanoi, että voi vihkimiseen muodonvuoksi hankkia ne mutta olkoon sitten hääkuvan kanssa valokuva albumissa.

Kiitos vastauksista. Jotenkin helpottavaa luettavaa, ei se sitten niin outoa olekaan. ap

Meillä ei ole kummallakaan. Mies kosi tuohisormuksella, se on totta kai tallessa, mutta ei ole ollut sormessa kuin kihlapäivänä. Kumpikin oltiin sitä mieltä, ettei opita kuitenkaan käyttämään sormuksia, että mitä niitä sitten suotta ostaa. Piti hankkia samanlaiset tatuoinnit, mutta sekin sitten jäi. Onni ja rakkaus ei ole mistään helyistä kiinni, eli tehkää juuri niin kuin teistä tuntuu hyvältä. Jos joku ihmettelee, niin anna ihmetellä.

6: Sinulla on aika tiukkapipoinen mielikuva sormuksista. Olet ensin itse määritellyt, että sormuksen tehtävä olisi osoittaa saavutuksesta, mutta koska sinusta sitten kuitenkaan avioliitto ei olekaan saavutus, niin et voi sitä pitää.

Lisäksi ihan itse olet keksinyt, että on jotenkin väärin nähdä toisesta ihmisestä, että tämä on naimisissa. Tunnut unohtavan, että jotkut pitävät huvikseen sormusta vasemmassa nimettömässä, ja näin sinä teet virheellisiä päätelmiä, koska olet fiksoittunut ajatukseen sormuksen kaikkivoipaisuudesta luokitella ihminen.

Sinusta varmaankin näkee ensi silmäyksellä, että olet nainen, vai eikö? Yritätkö peittää sukupuolesi, koska et halua, että kukaan tietää sinusta yhtään mitään heti kättelyssä?

Kuulostat ihmiseltä, joka kuitenkin kovasti kaipaa muilta arvostusta. Sanot nimittäin, että haluaisit muiden näkevän, että olet filosofian maisteri. Miksi ihmeessä? Mitä filosofian maisteri edes tarkoittaa ilman tietoa, mitä alaa olet lukenut? Oletko tittelinkipeä?