Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin erota, mutta en haluaisi rikkoa lasten kotia
02.08.2016 |
Ei puhuta mistään vähäisestä riidasta tai epäsovusta, joka saa minut miettimään eroa. Kyse on yli 10-vuotisesta ongelmapesäkkeestä, joka päällepäin näyttää hyvin rauhalliselta, mutta joka sisältä on täynnä tyhjyyttä ja salaisuuksia. Rakkautta ei ole ollut moniin, moniin vuosiin. Kumpikaan ei ole pitkiin aikoihin ollut kiinnostunut toisen seurasta. Joskus vihasin, mutta monta vuotta olen ollut vain välinpitämätön. Ei puhuta, ei kosketeta, ei katsota toista. Parisuhdeterapeutti totesi jo vuonna 2010, että ei tässä kyllä mitään järkeä ole.
Ja silti me ollaan yhdessä, koska mies ei ole lämmennyt eroajatukselle. Itse tyydyn siihen, koska minua surettaa rikkoa lapsilta koti. Ihan se ajatus, että tästä alettaisiin kantaa huonekaluja uuteen kotiin, on kamala. Tämä kuitenkin on meidän omin käsin perheelle rakentama talo. Liian iso ja kallis minun yksin maksettavakseni.
Samalla tiedostan, että hukkaan omaa elämääni tässä avioliitossa ja lapset saavat samalla vähän omituisen mallin parisuhteesta. Miten tästä pääsisi eteenpäin?
Kommentit (56)
Jospa eroisit ihan aikuismaisesti? Jäisitte asumaan suht lähelle toisianne ja joustaisitte lasten tapaamisissa. Ei pahan puhumista toisesta jne. Parempi lasten olla siten kuin toraisten vanhempien kanssa saman katon alla. Ja jok, itse olen tuollaisessa erossa onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa eroisit ihan aikuismaisesti? Jäisitte asumaan suht lähelle toisianne ja joustaisitte lasten tapaamisissa. Ei pahan puhumista toisesta jne. Parempi lasten olla siten kuin toraisten vanhempien kanssa saman katon alla. Ja jok, itse olen tuollaisessa erossa onnistunut.
Mehän ei siis riidellä nyt eikä varmaan eron jälkeenkään. Ei tarvitse riidellä, kun ei ole mitään tunteita toista kohtaan. Ja asuttaisiin todennäköisesti alle 5 km päässä toisistamme. Se on tämä talo, joka meitä pitää yhdessä. Iso, kallis, vaikeasti myytävä, mutta meille rakas koti. Ap
Sama. Lapset 1v ja 4v.
4 v itkee jo sitä kun isi menee töihin eikä jää kotiin leikkimään. Eroa tässä sitten.
Yrittäkää nyt vielä. Aina se lapsiin sattuu kun vanhemmat eroaa, vaikka kuinka lähellä asuisitte.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Lapset 1v ja 4v.
4 v itkee jo sitä kun isi menee töihin eikä jää kotiin leikkimään. Eroa tässä sitten.
Miksi pitäisi erota? Tietenkin on vaikea erota kun on kaksi pientä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulisitteko paremmin toimeen keskenänne, jos pystyisitte vain toteamaan, että rakkausavioliitto oli ja meni ja nyt on vuorossa järkiavioliitto, jonka suojissa kasvatetaan lapset? Kai te nyt perheenä kuitenkin viihdytte yhdessä, puuhaatte, pelaatte lautapelejä, kokaatte, syötte, matkustelette? Jos tällaista ei nyt ole, niin olisiko aihetta ottaa ohjelmaan? Yrittäkää löytää edes sellainen kaverillinen, mukava yhdessäolo ja kumppanuus. Eihän tuosta tule mitään, jos ette edes voi sietää toisianne ja välttelette toistenne seuraa siellä kotioloissa.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt vielä. Aina se lapsiin sattuu kun vanhemmat eroaa, vaikka kuinka lähellä asuisitte.
Niinpä. En vain tiedä, miten se yrittäminen tapahtuu silloin, kun on oltu näin etäällä toisistamme jo kymmenisen vuotta. Meillä ei ole esimerkiksi minkäänlaista keskusteluyhteyttä päivittäisten asioiden hoitamisen tasoa syvemmällä. Voidaan keskustella siitä, pitääkö kaupasta hakea jotain, mutta siinä se sitten olikin. Ei olla esim. saunottu yhdessä sitten vuoden 2002, koska se tuntuu kiusalliselta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnekylmä koti on lapsille pahasta. Jospa nyt kuitenkin luopuisit siitä talosta ja lähtisit pois olemattomasta parisuhteesta. Taloja löytyy kyllä muualtakin, ja voit olla paljon onnellisempi pienessä vuokra-asunnossa kuin valtavassa rakkaudettomassa luksuslukaalissa.
Vierailija kirjoitti:
Tulisitteko paremmin toimeen keskenänne, jos pystyisitte vain toteamaan, että rakkausavioliitto oli ja meni ja nyt on vuorossa järkiavioliitto, jonka suojissa kasvatetaan lapset? Kai te nyt perheenä kuitenkin viihdytte yhdessä, puuhaatte, pelaatte lautapelejä, kokaatte, syötte, matkustelette? Jos tällaista ei nyt ole, niin olisiko aihetta ottaa ohjelmaan? Yrittäkää löytää edes sellainen kaverillinen, mukava yhdessäolo ja kumppanuus. Eihän tuosta tule mitään, jos ette edes voi sietää toisianne ja välttelette toistenne seuraa siellä kotioloissa.
Suunnilleen näin tässä on toimittukin viimeiset 10 vuotta, vähintään. Itselläni vain alkaa ahdistaa se, että kaipaan rakkautta, kosketusta ja seksiä. Haluaisin parisuhteen. Hyvin hoidettu sivusuhde olisi yksi ratkaisu, mutta väärä ratkaisu sekin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt vielä. Aina se lapsiin sattuu kun vanhemmat eroaa, vaikka kuinka lähellä asuisitte.
Ja parempiko se on tuhlata kaksi elämää, äidin ja isän, tuollaisessa onnettomassa elämässä? Luuletko että ne lapset haluaisivat vanhempiensa olevan onnettomia? Mun vanhemmat erosi, ja tokihan se oli surullista hetkittäin, mutta en missään nimessä olisi halunnut että äitini olisi jotenkin "uhrautunut" minun takiani. Tuntisin itseni syylliseksi koko loppuikäni siitä, että olen pilannut äitini elämän. Ja ihan turha yrittää väittää, ettei lapset muka tiedä tai ymmärrä. Minä tiesin ja ymmärsin, samoin pikkusiskoni, eikä meidän vanhemmat edes koskaan tapelleet meidän kuullen.
Miksi teidän rakkaus on kuollut? Kai sitä joskus kuitenkin oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällähän annetaan innokkaasti alaspeukutusta jos kannustaa taistelemaan avioliiton puolesta. Eroaminen on aina se helpoin ratkaisu. Sitten hankitaan lisää lapsia jonkun toisen kanssa ja sitten erotaan taas. Niin helppoa! Lapset kärsii mutta sillähän ei ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teidän rakkaus on kuollut? Kai sitä joskus kuitenkin oli?
Tarkoitan olisiko enää mitään keinoa löytää toisianne. Jos ei, niin lopeta tuo tunnekylmä liitto. Vaikka lapsille se tuleekin kova paikka olemaan, voitte minimoida heidän tuskansa tekemällä asiat mahdollisimman helpoksi ja vakaaksi. Mutta on liikaa vaadittu, että tuhlaatte molemmat elämänne elämällä noin. Hyvä vanhemmuus on tärkeää, muttei eroaminen tee huonoksi vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon, että rakkaus voi löytyä uudestaan. Menkää johonkin kahdestaan lomalle. Tehkää jotain kivaa ja jännittävää yhdessä. Naurakaa ja hassutelkaa. Mitä se pitkäaikainen rakkaus oikeastaan on? Tahtoa enemmän kuin tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teidän rakkaus on kuollut? Kai sitä joskus kuitenkin oli?
Tarkoitan olisiko enää mitään keinoa löytää toisianne. Jos ei, niin lopeta tuo tunnekylmä liitto. Vaikka lapsille se tuleekin kova paikka olemaan, voitte minimoida heidän tuskansa tekemällä asiat mahdollisimman helpoksi ja vakaaksi. Mutta on liikaa vaadittu, että tuhlaatte molemmat elämänne elämällä noin. Hyvä vanhemmuus on tärkeää, muttei eroaminen tee huonoksi vanhemmaksi.
Minun rakkauteni kuoli siihen kun totesin, että puoliso ei millään tavalla välitä minusta. Koin monta vuotta, että hänelle on aivan se ja sama, onko hänellä kotiorjana minä vai naapurin Tuulikki, kunhan vaan on joku laittamassa ruokaa ja hoitamassa lapset jotta hän saa rauhassa harrastaa omiaan. Vuosien seksuaalinen torjunta sitten kylmetti ne loputkin tunteiden jämät, ja henkinen&fyysinen väkivalta olivat viimeinen betonilaatta haudan päälle.
Miehestä en tiedä. Ei se ole edelleenkään puhunut minulle koskaan mitään tunneasioistaan, vaikka tässä nyt on jo "jokunen" vuosi avioliittoa takana. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Lapset 1v ja 4v.
4 v itkee jo sitä kun isi menee töihin eikä jää kotiin leikkimään. Eroa tässä sitten.Miksi pitäisi erota? Tietenkin on vaikea erota kun on kaksi pientä lasta.
Koska lähinnä tapellaan kaikki päivät? Myös lasten kuullen, koska ei aina pysty hillitsemään sitä inhoa ja vihaa toista kohtaan.
Meidän välillä on tapahtunut sellaisia juttuja että hellyys ja kunnioitus toista kohtaan alkaa olla mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teidän rakkaus on kuollut? Kai sitä joskus kuitenkin oli?
Tarkoitan olisiko enää mitään keinoa löytää toisianne. Jos ei, niin lopeta tuo tunnekylmä liitto. Vaikka lapsille se tuleekin kova paikka olemaan, voitte minimoida heidän tuskansa tekemällä asiat mahdollisimman helpoksi ja vakaaksi. Mutta on liikaa vaadittu, että tuhlaatte molemmat elämänne elämällä noin. Hyvä vanhemmuus on tärkeää, muttei eroaminen tee huonoksi vanhemmaksi.
Minun rakkauteni kuoli siihen kun totesin, että puoliso ei millään tavalla välitä minusta. Koin monta vuotta, että hänelle on aivan se ja sama, onko hänellä kotiorjana minä vai naapurin Tuulikki, kunhan vaan on joku laittamassa ruokaa ja hoitamassa lapset jotta hän saa rauhassa harrastaa omiaan. Vuosien seksuaalinen torjunta sitten kylmetti ne loputkin tunteiden jämät, ja henkinen&fyysinen väkivalta olivat viimeinen betonilaatta haudan päälle.
Miehestä en tiedä. Ei se ole edelleenkään puhunut minulle koskaan mitään tunneasioistaan, vaikka tässä nyt on jo "jokunen" vuosi avioliittoa takana. Ap
Kuulostaa siltä, että miehellä on jotain ongelmia tunne-elämässään. Erotkaa. Olet oikeasti kärsinyt liitossa jo tarpeeksi. Voimia päätöksen tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt vielä. Aina se lapsiin sattuu kun vanhemmat eroaa, vaikka kuinka lähellä asuisitte.
Ja parempiko se on tuhlata kaksi elämää, äidin ja isän, tuollaisessa onnettomassa elämässä? Luuletko että ne lapset haluaisivat vanhempiensa olevan onnettomia? Mun vanhemmat erosi, ja tokihan se oli surullista hetkittäin, mutta en missään nimessä olisi halunnut että äitini olisi jotenkin "uhrautunut" minun takiani. Tuntisin itseni syylliseksi koko loppuikäni siitä, että olen pilannut äitini elämän. Ja ihan turha yrittää väittää, ettei lapset muka tiedä tai ymmärrä. Minä tiesin ja ymmärsin, samoin pikkusiskoni, eikä meidän vanhemmat edes koskaan tapelleet meidän kuullen.
Miten isäsi, ja hänen tunteet?
Mulla sama tilanne, haluaisin erota mutta pelkään että lapset 5v ja 7v menevät jotenkin henkisesti rikki :(
Tiedät itsekin mikä olis oikea ratkaisu.