Lapsettoman miehen ja yh-äidin välinen ystävyys
Mitä mieltä olette lapsettoman miehen ja yh-äidin välisestä ystävyydestä? Tarkoitan sellaista ystävyyttä että lapseton mies käy yh-äidin luona kylässä, ja lapset ovat hoidossa. Onko ystävyys aitoa tai onko kylässä olemiset enemmän kuin pelkkää ystävyyttä? En tarkoita että lapsettoman miehen ja yh-äidin välillä olisi seksuaalista kanssakäymistä. Onko sellainen mahdollista että lapseton mies ja yh-äiti menevät naimisiin?
Kommentit (16)
Miksi he menisivät naimisiin jos seksuaalista kanssakäymistä ei ole?
Kaiken kanssakaymisen aitous ja se, onko siinä jotain muita motiiveja rippuu täysin niistä kahdesta yksilöstä, joista on kyse. Mahdotonta ulkopuolisen sanoa.
Yleisellä tasolla, tottakai voi tulla jotain, jos molemmat niin haluavat. Olisi kuitenkin hyvä kokeilla seksielämää yhdessä ennen aviolittoa, ettei sen yhteensopimattomuus osoittautuisi tureen avioliiton kaatajaksi
M45
Höpö höpö. Kyllä lapseton mies huoli minutkin, kahden lapsen yh-äidin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi he menisivät naimisiin jos seksuaalista kanssakäymistä ei ole?
Tämä on kyllä aika olennainen kysymys. Ehkä jos nainen olisi neitsyt, näitä jotka säästävät itsensä avioliittoa varten uskonnollisista syistä, mutta tässähän ei todellakaan ole siitä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi he menisivät naimisiin jos seksuaalista kanssakäymistä ei ole?
Tämä on kyllä aika olennainen kysymys. Ehkä jos nainen olisi neitsyt, näitä jotka säästävät itsensä avioliittoa varten uskonnollisista syistä, mutta tässähän ei todellakaan ole siitä kyse.
Neitseellinen yh, onko Jeesus tullut taas?
Minulla on ystävänä yh-huoltaja äiti. Noin kymmenen vuoden aikana, mitä olemme tunteneet, niin ketaakaan tilanne ei ole edennyt seksiin, enkä tiedä miksi pitäisi.
En minä tutustuessani ihmisiin mieti heidän aviosäätyään. Tai pohdi, että tuon kanssa, muuten varmasti sitten haluan harrastaa myös seksiä. Minulla on ystävinä ja kavereina sekä miehiä että naisia eronneita, mutta myös aviossa että avoliitossa olevia, mutta myös itseni lailla sinkkuna olevia. Osalla on lapsia toisilla ei.
Toki vuoisen saatossa olen huomannut, että aika usein pariskunnat ja peheelliset seurustelevat keskenään. - Eikä siinä mitään, ehkä he jopa ajattelevat -ainakin osa -heistä jopa minunkin parasta. Lapsiperhe, joka kutsuu toisen lapsiperheen kylään ja viettää sellaisen kanssa aikaa niin varmasti saa, vaikka samantapaisessa elämäntilanteessa olevalta perheeltä vertaistukea tai seuraa yhtä lailla (lähes) kaikille perheen jäsenille jotenkin tasapuolisemmin kuin jos kutsuu kaltaiseni melko työ-orientoituneen sinkun.
Ilahduttaa, kuitenkin, että aina toisnaan, myös joku pariskunta tai perhe kutsuu minutkin. Tai muutoin osoittaa muistavansa, joskus minuakin, vaikka sitten lähettämällä Joulukortin, tai soittamalla joskus ja kysyäkseni kuulumisiani.
Tosinaan tuntuu sille, että oletetaan aina, että meidän sinkkujen on itse oltava alinomaan aktiivisia ja reippaita, jos haluamme pitää ystävyys ja kaverisuhteita yllä, kun perheellisellä ei ole aikaa kun perhe vie niin paljon huomiota. - Ja varmaan niin osaksi onkin.
Minulla on kyllä nykyään parisuhdekumppanina poikamies..ja itse olen yh. Seitsemän lasta, joista kolme vielä alaikäistä.. Meillä nyt meni näin, enkä kyllä kadu pätkääkään..
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette lapsettoman miehen ja yh-äidin välisestä ystävyydestä? Tarkoitan sellaista ystävyyttä että lapseton mies käy yh-äidin luona kylässä, ja lapset ovat hoidossa. Onko ystävyys aitoa tai onko kylässä olemiset enemmän kuin pelkkää ystävyyttä? En tarkoita että lapsettoman miehen ja yh-äidin välillä olisi seksuaalista kanssakäymistä. Onko sellainen mahdollista että lapseton mies ja yh-äiti menevät naimisiin?
Ulkopuolisen on mahdoton sanoa, mutta jos mies hakeutuu naisen seuraan erityisesti silloin kun lapsia ei ole jaloissa pyörimässä niin sanoisin että mielessä on muukin kuin platoninen ystävyys. Mies ehkä tunnustelee tilannetta ja odottaa vihreää valoa naiselta.
Siis mitä mieltä tuosta nyt pitäisi olla? Sama kai se on muissakin miesten ja naisten välisissä ystävyyksistä. Lapset eivät liity tilanteeseen mitenkään.
"Siis mitä mieltä tuosta nyt pitäisi olla? Sama kai se on muissakin miesten ja naisten välisissä ystävyyksistä. Lapset eivät liity tilanteeseen mitenkään." - Samaa mieltä, vaikka olen itse pannut merkille, että minun on joskus odotettu ja toivottu ryhtyväni isäpuoleksi. - Helpompaa se on siinä vaiheessa, kun toinen on virallisesti eronnut tai on leski, tai muuten yksinhuoltajaksi päätynyt, kuin silloin kun toinen on virallisesti parisuhteessa ja varattu.
En minä ainakaan halua ryhtyä kenellekään "vakipanoksi" tai vara(-avio)mieheksi. Mutta ystävä voin olla sekä yh:lle että parisuhteessa olevalle.
Jos sinkkuna joskus vielä kohtaan miellyttävän oloisen yksinhuoltajan voin mahdollisesti harkita hänen kanssaan yhteisen perheen perustamista ja olla hänen rinnallaan muutakin kuin "vain" ystävä.
Mutta toistaiseksi olen ollut ja kokenut viisaammaksi pysyä nykyisten yh- ystävieni (/ kevereideni) kanssa olemaan ystävä, joka sekin on ja on useimmiten ollut oikein antoisaa ja miellyttävää.
Onko lapseton mies rikas? Jos ei, niin en usko aitoon ystävyyten.
Näin yli nelikymppisenä lapsettomana miehenä, lapsellisen naisen kanssa olisi turhauttavaa seurustella. Mennään vaikka ravintolaan ja nainen rupeaa kiukuttelemaan, kun ei ole pottumuusia, tai mansikkajätskiä. Ei jaksa istua pöydässä, vaan rupeaa joksemaan ympäri ravintolaa ja huutaa mennessään.
Mielumminen aikuismainen nainen treffikumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapseton mies rikas? Jos ei, niin en usko aitoon ystävyyten.
Mikä sun logiikka tässä on?
Mun mielestä on väärin, tai vähintään todella kapeakatseista, olettaa että se yh juoksisi epätoivoisesti kieli pitkällä miehen mahdollisten rahojen perässä. Tai että se etsisi jotain korvikeisää lapsilleen
Rakkaus tulee kuvioihin jos sitä on. Välillä se on vain platonista (ei se yh-mutsikaan aina tahdo muuta)
Itse olen naimisisaa yh-isän jolla oli kaksi lasta edellisestä liitosta. Olin 15v kun tapasin hänet silloisessa kesätyö paikassa . Nyt 10 vuotta myöhemmin 2 yhteistä lasta ja naimisissa hänen kanssaan . Ihanaa ollu koko ajan vaikka meillä on ikäeroa 20v.
Hänen lapsensa on 12v ja 14 v nykyään ja meidän yhteinen 6 v kaiķki on tyttöjä ja hyvin ollaan juttuun tultu. Hänen lapsensa kutsuvat minua äidiksi myös heidän oma valinta.
Miksei voisi olla? Mä olin mieheni kanssa ensin työkavereita (hän mun esimieheni), sitten hyviä ystäviä ja lopulta parisuhteessa joka on jatkunut jo 20v. Mulla oli 3 valmista lasta ja 6v yrittämisen jälkeen saimme vielä yhteisen lapsen. Vaatiihan se paljon mieheltä (erityisesti kun on vielä nuorempi), mutta hyvä ja rakastava mieheni halusi koko paketin