Keksitäänkö lapsen nimi etukäteen vai vasta syntymän ja tutustumisen myötä

Meillä oli nimet valmiina etukäteen, ja alettiin kutsua vauvaa heti omalla nimellään.

En ole koskaan tajunnut sitä juttua, että vauva ei "näytä" jonkun nimiseltä. Miltä nyt joku Eero näyttää tai Jesse tai Iida?

Meillä nimet keksittiin etukäteen, jos ehdotus ei sopinut toiselle se hylättiin kunnes löytyi molemmille sopiva vaihtoehto. Yhdessä myös päätettiin, että jos lapsi syntyessä ei näytä sen nimiseltä, sit mietitään nimi uusiksi.

Molempien lasten nimet tuntuivat sopivan kantajilleen alusta asti.

Vaihtoehdot etukäteen ja lopullinen päätös sitten just ennen ristiäisiä.

Mm. Etelä-Euroopassa lasta aletaan kutsua nimeltä jo raskausaikana ja nimi kerrotaan heti kun se on päätetty. Lapsi kastetaan ehkä vasta puolivuotiaana ja kaste ei liity mitenkään nimenantoon.

Nimen paljastaminen vasta ristiäisissä on suomalainen tapa. Liittyy siihen, että ennen vanhaan uskottiin paholaisen vievän lapsen, jos sitä kutsuu nimeltä ennen ristiäisiä.

Useimmissa maailman maissa, tietääkseni siis kaikkialla muualla paitsi Suomessa nimi kerrotaan viimeistään sitten, kun lapsi on syntynyt. Ei siis ole mitään ns. tekonimiä.

Me ollaan miehen kanssa päätetty nimet yhteisymmärryksessä jo raskauden alussa. Neillä on hyvinkin samanlainen nimimaku. Nimet paljastettu lasten syntyessä. Meillä on sukua ulkomailla, eivät ollenkaan ymmärtäisi nimen salaamista :)

En voi ymmärtää sitä ajattelua, että lapsi ei näytä joltain nimeltä. Ehkä ainoana tulee mieleen jotkut vierasperäiset nimet: blondi sinisilmäinen Muhammed-poika voisi olla vähän hassu.

Siis mitä? Pullossako olet kasvanut? Eihän se nyt minkään kaavan mukaan mene.

Vaihtelee, yleensä keksitään joku työnimi, vaikkapa Elli, mitä käytetään vanhempien kesken odotusaikana. Ennen ristiäisiä sitten vielä pohditaan josko annetaankin pojalle nimeksi vaikka Emppu.