Mies ei halua kihloihin... VIELÄ
Ollaan seurusteltu 7-vuotta. Mies ei halua kihloihin koska emme elä hänen mielestään oikeaa aikuisten elämää. Olemme kolmekymppisiä molemmat. Omasta mielestäni elämämme on normaalia, itselläni ei ole epärealistisia olettamuksia että kihloissa olevat parit eivät koskaan esim riitele. Tämä on siis yksi miehen seikka siihen että ei voi mennä kihloihin. Olen lopen uupunut tähän tilanteeseen. Sanoinkin että pitäisikö sitten erota, Mies sanoi tähän että ei tämä nyt niin iso ongelma ole että pitäisi erota.
Mutta kyllä tämä tilanne painaamieltäni. Haluaisin edetä elämässäni seuraavaan vaiheeseen.
Samassa tilanteessa olevia tovereita? Tai hyviä neuvoja otetaan vastaan.
Kommentit (42)
Kuulostaa siltä, että mies haluaa vielä pitää vaihtoehtoja auki ja katsella muitakin naisia. Rakastunut mies kyllä haluaa sitoutua.
Mieshän ei siis halua mennä kanssasi naimisiin. Siitä kai tässä on pohjimmaltaan kyse.
Mies ei siis halua naimisiin tai edes sopia avioliitosta? Takaovi on auki.
Niin se munkin mies sanoi saman ikäisenä. Jankutin asiasta loputtomiin ja sitten mentiinkin seuraavana kesänä kihloihin. Naimisiin mentiin siitä 3 vuoden päästä ja taas tästä vuoden päästä syntyi esikoinen. Nyt kihloista on aikaa jo 11 vuotta ja toinen lapsikin on siunaantunut.
Mies on joskus sanonut, että olisipa saatu lapset jo aiemmin. Niiin..... :) Jos minä en olisi ollut joka asiassa se jankuttava "ämmä", ei meillä varmaan vieläkään olisi yhtään lasta saati kihlasormusta. :) Joten jatka vaan painostusta. Jos mies ei ole tarkoitettu sinua varten, kyllä se selviää tässä vaiheessa. Jos on, niin about puoli vuotta ja olette kihloissa. Ja niin, ei kannata odotella mitään romanttisia kosintoja, jos mies ei ole semmoista sorttia. Sovitte vaan asian ja vaihdatte sormukset jossain mukavassa paikassa. Siitä se sitten etenee. :)
Loistava neuvo "jatka vaan painostusta" :D Kädestä väännetyt päätökset on niitä ihan parhaita! Kiva sitten esitellä sitä pakolla saatua sormusta kaikille. Ajatelkaa nyt naiset edes vähän.
Minä en tuhlaisi elämääni miehen kanssa, joka ei olisi 7 yhteisen vuoden jälkeen osannut päättää sitoutuuko minuun loppuiäkseen vai ei. Sanoisin reippaasti, että hei hei.
Vierailija kirjoitti:
Loistava neuvo "jatka vaan painostusta" :D Kädestä väännetyt päätökset on niitä ihan parhaita! Kiva sitten esitellä sitä pakolla saatua sormusta kaikille. Ajatelkaa nyt naiset edes vähän.
Komppaan. Mikä on parempi pohja parisuhteelle kuin kiristys ja pakko? Herättää luottamusta ja kunnioitusta puolisoa kohtaan....juu ei.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei siis halua naimisiin tai edes sopia avioliitosta? Takaovi on auki.
ihan kuin monilla ei olisi takaovi auki avioliitossakin.... Mies ajattelee luultavasti liikaa järjellä ja ap tunteella. ei naimisiin pääsy ole mikään saavutus.
Täällä myös oltu 7 vuotta yhdessä eikä kosintaa näy eikä kuulu (mies 27v, itse 23v)... Olen myös ilmoittanut, että kosin kohta itse! Siihen ei mies suostu, koska kosinta on kuulemma miehen tehtävä. Huoh..
Selväksi olen siis tehnyt, että naimisiin haluaisin. Mies on myös itse puhunut asiasta, mutta ei silti tee mitään asian eteen. Hän on myös joskus todennut ohimennen siskolleni, että minusta saisi hyvän vaimon.
Mies on aiemmassa suhteessaan ollut kosimassa naista, mutta saanutkin tietää, että nainen on pettänyt häntä. Tiedä sitten onko tällä mitään vaikutusta. Vanhaksi piiaksi taidan jäädä tätä menoa.. :D
Kyllä 7 vuotta on sen verran pitkä aika että olisi jo aiheellista miehen tietää, johtaako yhteinen elämä avioliittoon vai ei. Ei me naiset vaan voida ikuisuuksia odottaa, jos lapsiakin on toiveissa. Kannattaa pitää asia tapetilla miehen kanssa, ja perustella järjellä, miksi sinä haluat mennä kihloihin. Fiksu mies kosii kyllä sitten jos arvoiltaan ja toiveiltaan ylipäätään naimisiin haluaa ja nimenomaan sinuun haluaa sitoutua. Auttaisiko, jos makustelisitte asiaa välillä yhdessä? Miettisitte millaiset sormukset, häät, mitä kihlaus teille meinaa, entä avioliitto.
Erosin 8 v suhteesta koska mies ei halunnut lapsia / kihloja.
Kovasti yritin ja välillä tivasinkin toivetta ja viimeinen yritys päättyi pari vuotta sitten koruliikkeen takana autossa kun mies sanoi ettei ole varma haluaako olla loppuelämää kanssani. Aikomukseni oli siis että mennään yhdessä tekemään sormustilaus.
Loppuvuodesta ehdotin taukoa ja eroa. Puolitoista vuotta myöhemmin mies pyysi anteeksi ja sanoi että teki elämänsä virheen ja haluaa palata yhteen ja mennä heti kihloihin.
Löysin vuosi sitten jo uuden miehen ja elämäntilanne muuttunut totaalisesti.
Vanha ja viisas neuvo: älä muuta saman katon alle ennen kihlausta. Jos halutaan pitää suhde kepeänä seurusteluna, niin sitten asutaan kahta eri kotia.
Kaikki ei halua naimisiin, vaikka ovat täysin sitoutuneet. Jos avioliitto todistaisi yhtään mitään eroja ei olisi. Avioliittossakin on ovi yhtälailla aina auki
vaikuttaa siltä että mies ei jaksa teidän riitelyä? odottelee vielä toistaiseksi jospa se hellittäisi niin uskaltaisi kihlautuakkin.
tuskin hellittää, kun sinä tunnut sen haluavan oikeuttaa.
ei aikuisten ihmisten tarvitse kinastella. valitettavasti. :D
Niin raadollista kuin se onkin, ap ei voi saada miestä haluamaan kihloihin menemistä, jos mies ei vaan halua. Sen sijaan ap voi tehdä päätöksen, miten suhtautuu miehen kihlaushaluttomuuteen. Olen itsekin kolmekymppinen, enkä jäisi sellaisen miehen rinnalle, joka ei noin pitkän seurustelun jälkeen koe haluavansa kihloihin kanssani. Edellisestä miehestä erosin, koska tämä ei 4 vuoden seurustelun jälkeen osannut sanoa, haluaako kanssani avioliiton ja lapsia. Nykyisen miehen kanssa mentiinkin kihloihin reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen. On ihanaa, kun kumppani haluaa samoja asioita elämältä - ja haluaa ne juuri minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ja viisas neuvo: älä muuta saman katon alle ennen kihlausta. Jos halutaan pitää suhde kepeänä seurusteluna, niin sitten asutaan kahta eri kotia.
Nimenomaan näin. Itsekin toimin näin nykyisessä suhteessani. Arjen toimivuutta voi kyllä testata viettämällä aikaa runsaasti saman katon alla, mutta omasta asunnostani en kyllä luovu ennen kuin on sormus sormessa. Piste.
Ap, ansaitset sellaisen miehen, joka haluaa sinun kanssa kihloihin ja haluaa rakentaa yhteistä elämää juuri sun kanssa. Älä tyydy vähempään.
HEL-NYC kirjoitti:
Minä en tuhlaisi elämääni miehen kanssa, joka ei olisi 7 yhteisen vuoden jälkeen osannut päättää sitoutuuko minuun loppuiäkseen vai ei. Sanoisin reippaasti, että hei hei.
Kuinkas sitoutunut se oma pettäjämiehesi on? Eipä ole sormus sinullekaan mitään taannut, muuta kuin miehen lompakolla loisimisen.
Prinsessaharhailijat taas vauhdissa.
Painosta vähän lisää niin ero tulee luonnostaan