En voi lähteä ulos, koska olen niin ruma.

Mun kohdalla on niin, että muut itkevät, kun joutuvat katselemaan

Niin, sun pitää ymmärtää että sun ulkonäkösi on muiden ei sun ongelma.

Olisi kiinnostavaa tietää millä tavalla olet mielestäsi ruma.

Toiset tykkää lihavista.

Ja useimmat miehet tykkää tutkitusti oikeasti ihan tavallisen näköisistä naisista. Filmitähden näköiset ovat vaan pelottavia.

En kyllä ole koskaan rannalla tarkkailut kovin tarkasti muiden ulkonäköä. Ihmisethän istuvat sen verran kaukanakin ettei niitä niin tarkasti näe.

Ootkohan sä vähän liian herkkä?

Hattu ja aurinkolasit päähän, niin ei kukaan edes nää sun naamaa, ja tuskinpa ketään kiinnostaa.

Mulla on ihan sama ongelma! Koen, että mun naama on ihan järkyttävän ruma ja oksettava, ja että kaikki nauraa mulle.

Burkha päälle!

pää pystyyn. kukaan tuskin kiinnittää huomiota.

Mä taas oon kaunis, mutta tunnen olevani ruma. Ongelmansa saamari kullakin...otan osaa.

Jokseenkin tuttu tunne. En nyt jätä menemättä mihinkään sen takia, että olen huomiotaherättävän ruma, mutta kyllä se vähän niitä menohaluja hillitsee. Uimarannalle en mene kyllä maksustakaan kun kaikenlaiset ääliöt siellä pyörii. Ihan tarpeeksi saa inhottavaa kohtelua jo vaatteet päälläkin.

Terveisin Naispelko23

Vierailija kirjoitti:

pää pystyyn. kukaan tuskin kiinnittää huomiota.

Kyllä ihmiset valitettavasti kiinnittävät huomiota, ihan aikuisetkin, ei vain pikkulapset. Ei ole ennen kuulumatonta että nimenomaan aikuiset ihmiset ovat kommentoineet jonkun ulkonäköä hyvin negatiiviseen sävyyn, se on jotain sanoinkuvaamattoman hirveää, niin nöyryyttävää ja alentavaa. Tuntuu että joka kerta kun vastaanottaa jonkin todella inhottavan kommentin joltakin niin se itsetunto murenee pala palalta ihan pieniin osiin eikä niitä palasia saa millään koottua paikoilleen, koska se itsetunto kehittyy vain yhä huonompaa suuntaan. Jatkuvassa itseinhossa on kiduttavaa elää, se on henkisesti äärimmäisen raskasta, etenkin jos siihen ynnätään vielä lukuisat muutkin ongelmat, joiden kanssa joutuu elämään päivittäin. Ei ihme että itsemurha kuulostaa todella houkuttelevalta vaihtoehdolta.

tiedän tunteen

En ole lihava, mutta näytän vaan jotenkin rumalta. Silmiäni on usein kehuttu ja ne on myös mun mielestä parasta minussa, mutta muuten olen liian pitkä ja mulla on liian suuret jalat. Ap

Tuttu tunne mullekin. Kannattaa silti lähteä ulos , siitä voi tulla parempi mieli kun saa muuta ajateltavaa eikä pyöri kotona murehtimassa.

^Tämä on ihan totta. Kärsin bdd:stä ja ulkoilu on auttanut minulla kehää kiertäviin ajatuksiin ulkonäössä ja olemaan armollisempi itselleni.

Nyt vähän tuntuu siltä, että ap on nuori ja kehonkuva väärä. Jos silmiäkin on kehuttu, niin epäilen rumuutta... Joskus sitä näkee itsensä rumana, vaikka muut näkevät kauniina. Olen ollut tänään ulkona ja näin paljon ihmisiä. Yhdenkään kohdalla en tullut ajatelleeksi henkilön ulkonäköä. Ulkona on kaunis ilma, sinne vaan :)

Onhan niitä syrjäisempiäkin rantoja. En taatusti minäkään lähtisi läskeineni hietsuun, tosin en menis sinne kyllä laihanakaan.

Terapiaan? Itse olen niin ruma että sain teininä tappouhkauksia mutta kun saa itsetunnon kuntoon, elämä helpottuu kovasti. Nyt on parisuhde ja elämä ok ja lokit saavat nauraa jos huvit ovat niin halvat.

Lakkaa jauhamasta tuosta  ja  käytä siitä vapautuva energia johonkin hyödyllisempään.

Ota yksi pari kuohuviinilasillista ja nauti elämästäsi.

Elämä on lyhyt.

Ja aika harva meistä muuttuu kauniimmaksi, niin että kannattaa mennä rannalle mielummin tänään kuin myöhemmin.

http://www.vauva.fi/keskustelu/2621468/yritetaanko_hyvaksya_itsemme