Lue keskustelun säännöt.
Loukkaannuinko turhasta?
15.06.2007 |
Kutsuin naapurin kylään tässä päiväsellä. Olemme hyvin vähävaraisia, ruokin viisihenkisen perheemme n. 100-120 eurolla kuukaudessa. Kaikki on varsin säännösteltyä, jokainen kaapissamme oleva ruuanmuru tai ainesosa on varattuna johonkin tiettyyn seuraavan viikon ruokaan.
Kohteliaisuussyistä kiehautin kuitenkin kahvit, mutta kun kahvinporoja on niin vähän käytin uudestaan jo kertaalleen kiehautetut porot. Teen itse näin joka päivä (aamulla keitän tuoreen kahvin ja kaksi kertaa minusta niistä voi omiksi tarpeiksi päivän mittaan keittää kahvit uudestaan.
Nyt en raaskinut käyttää uusia poroja, kun kahvia on niin vähän ja miehelläni on syntymäpäivät sunnuntaina ja isovanhemmat tulevat iltapäivällä kahville, niin ajattelin säästää poroja juhlan kunniaksi niin, että saadaan tuoreet kahvit molempina kertoina (siis aamulla ja uudestaan vieraille).
Kun kahvi oli kuitenkin jo märkäporoista, ajattelin laittaa tarjolle vielä kaksi mariekeksiä. En raaskinut laittaa enempää kun mitä enemmän niitä laittaa, sen enempi nitä menee. Ja kaikki mitä tarjoan vieraille on tietysti omalta perheeltä pois. Ja kun sitä annettavaa on muutenkin niin vähän, niin nipistän mieluiten muiden tarjoiluista kuin omilta lapsilta.
Keitin siis märkäporokahvit ja laitoin lautaselle kaksi keksiä. Naapurini sanoi kiuukkuisena, että hänestä tällaisilla tarjoamisilla ei kannata edes astioita sotkea, ettei hän ota mitään. Keittää sitten kunnon kahvit kotona ja syö mieluummin jotakin tuhdimpaa kahvin kanssa. Ja sanoi vielä, ettei koskaan laita suuhunsa mitään männäpäiväisiä eväitä ja toivoi, etten vastaisuudessa koskaan tarjoa hänen lapsilleen mitään, kun tuoreudesta ei voi olla varma.
Eihän nuo toki hääppöiset tarjoamiset olleet, en minä sillä. Mutta jotenkin vain tuntu hirmuisen kurjalta, etteikö voinut edes väkisin niellä tarjoamisiani. Itkua nieleskellen hörpin kahvini ja säästin keksit lapsille.
Keittäisinhän minä tietysi mieluummin aidot kahvit, mutta ei minusta toisen kerran märkäporoissa mitään suurta vikaa ole. Pidän aina huolen, ettei ne jää pöydälle lämpimään eikä saa muutenkaan olla kovin montaa tuntia vanhat.
Ehkä minä loukkaannuin turhasta, mutta kyllä tuli tosi paha mieli jotenkin. Kunnioitan toki sitä, että hälle on tuoreus ja ruuan laadukkuus tärkeitä asioita, mutta olisi hän voinut kuitenkin minusta naamioida mielipiteensä jotenkin kauniimmin tai vaikkapa jättää sanomatta.
No tällaista tämä välillä on.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä että teillä on tiukkaa, mutta joku raja sentään. Mielummin olisit ollut tarjoamatta mitään.
muutaman kerran, kun on ollut tiukkaa niin, että olen antanut lasten nuolla dominokekseistä sen sisuksen pois ja tarjonnut vieraille vaan kuoret. Kiitollisina ovat nuo hienotunteiset ihmiset ottaneet vastaan vaatimattomat tarjoiluni. Ikävää, että sinulla on tuollainen hienohelma tuttava. Syystä loukkaannuit.
en edes tiennyt että kahvinpuruista voi keittää uudelleen kahvia, pitääpä kokeilla kun naapuri tulee kylään...hihihiii...
ellei olis varaa keittää kunnon kahvii nii en kutsuis ketää käymää tai ainakaan kahville
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen edellisviikkoisia sukkia. ihan aidon näköistä tulee, eikä ainakaan meillä naapurit huomanneet mitään.
oikeesti jollain saattaa olla noin tiukkaa ja ne porot voi käyttää uudestaan.
Mun isä joskus joutuu tekemään niin kun ei ole muistanut ostaa kahvia ja pakko sitä aamulla saada.
mitenkähän oikeasti onnistuisi 5 henkisen perheen ruokkiminen 100e/kk, ei mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
oikeesti jollain saattaa olla noin tiukkaa ja ne porot voi käyttää uudestaan.
Mun isä joskus joutuu tekemään niin kun ei ole muistanut ostaa kahvia ja pakko sitä aamulla saada.mitenkähän oikeasti onnistuisi 5 henkisen perheen ruokkiminen 100e/kk, ei mitenkään.
Meidän elämä nyt vaan on tällaista. Rahaa ei ole juuri lainkaan, mutta jotenkin on selvittävä.
Meillä kävi iso onnettomuus muutama vuosi sitten, eikä vakuutukset olleet kunnossa. Menetimme liki kaiken mitä meillä oli ja maksamme vielä vuosia vastuuvahingoista.
Puoli vuotta itkin asioita, mutta sitten päätin lopettaa. Voi elämän elää murehtimalla tahi sitten hoitaa sen niillä edellytyksillä, mitä käytössä on.
Ja ihan totta. Kun vuosia elää elämää tietyllä tavalla, siitä tulee aivan normaali tapa elää. Ihan rehellisesti en edes ajatellut siinä kahvinkeittovaiheessa, että siinä olisi jotain kummallista. Kahvi oikeasti on lähes yhtä vahvaa ja hyvää kuin ensimmäisellä keittokerralla. Jälkikäteen ajateltuna tuo vesi olisi tietysti ollut ehkä parempi tarjoaminen naapurille, mutta yritin vain olla kohtelias ja tarjota kahvia ja keksiä.
Ja jos oikeasti kuvittelette, että Suomessa ei ole ihmisiä, jotka joutuvat päivittäin pihistelemään ruuasta, niin kovin väärässäpä olette.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olis mennyt läpi, mut vähän liikaa toistelit ja vakuuttelit. Better luck next time ;)
Ja ps. jos tällainen tilanne on tosi niin vieraille EI tarjota uudelleenkeitettyä kahvia eikä näytetä sitä kuinka köyhää raukoilla on ja valitella kun vieraat vie vikoja keksejä.
Naapurisi oli sitten hieman suorasanaisempaa sorttia! Heitä tämä mielestäsi, ei ole sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole varaa nettiin.
Prooooooooooovoooooooooo.
Voi olla provo, tai ei, mutta silti. Ja mitä sillä on väliäkään, onko provo, vai ei?! Jos jollain on aikaa keksiä noin surullinen tarina ja mulla on aikaa lukea se, niin voin samalla surrakin.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ihan eri kikat. Mummon juttujen innostama provo.
Ei käsitä. Ihmeellinen tärkeysjärjestys ihmisillä. Enkä tarkoita vain tätä provoa.
Kyllä meidän firmassa myös ne minipalkkaiset 1600¿ tienaavat myyjätkin saavat nettiliittyman ja läppärin siltä seisomalta, kun allekirjoittavat työsopimuksen.
Onko teistä internetyhteys jokin vaurauden merkki? Ettei voi olla köyhä jos on netti käytössä?
Meilläkin on tietokone (ostettu silloin hyvinä aikoina käytetty kaverilta). Netti yhteys meidän kannattaa maksaa, että saadaan myytyä lasten pienet vaatteet ja muut tavarat pois. Monesti kun ei ole ollut rahaa ruokaan ja seuraavaan raha päivään " ikuisuus" , olen onnistunut myymään jotain jota ei juuri silloin tarvitse ja saanut rahat seuraavan päivän ruokiin ja lasten vaippoihin, sekä maitoihin.
Ei sieltä sossustakaan pahemmin rahaa tipu, vaikka kuinka hakemuksia täyttää! Meillä meinattiin edellinen hakemus hylätä kokonaan, koska työntekijä ei osannut lukea tiliotteesta minun ja mieheni tilien välistä siirtoa. Väitti että meillä on useampia tilejä, vaikka tiliotteessa selkeästi luki sama siirretty summa molempien tileillä. Vielä senkin jälkeen, kun olin toimittanut kahdet tiliotteet (toiset printattu netistä), sossu väitti ettei asiaa ole selvitetty. Tuntuu että nykyään pitää joka virkailijalle kertoa kuinka hänen pitää työnsä tehdä ja ihan kädestä pitäen näyttää mitä missakin lapussa todistetaan! viimeaikoina olen joutunut selittämään kolmelle eri työntekijälle miten asiat ovat ja kuinka hänen kuuluu menetellä. Kelassa sain sentään kymmenen minuutin väittelyn jälkeen lauseen " olet muuten ihan oikeassa, niinhän tämä meneekin!" .
No tuohon sossu hakemukseen vielä, saatiin jopa 1400¿/5kk. Muina tuloina kotihoidontuki, lapsilisä ja asumistuki. Vuokraa jää maksettavaksi tuon asumistuen jälkeen noin 400¿/kk, joten ei siitä kovin paljoa ruokaan jää!
Sosiaalitukea ei ole nostettu pitkään aikaan merkittävästi, vaikka esimerkiksi ruoan hinta on noussut huomattavasti sitten euron tultua kuvioihin.
Tekisin mieluummin itse kaurakeksejä. Lisäksi tekisin pimeitä töitä, jos muuten kaikki menisi vahingonkorvauksina. En ole koskaan tehnyt pimeitä töitä, mutta rajansa köyhyydelläkin, että kyllä tekisin.
Lapsille täytyy olla kunnollista ruokaa ja riittävästi. Pelkillä jauhoilla ei eletä. En saanut lapsena riittävästi syödäkseni. Olin nälässä ja langanlaiha. Vanhemmat satsasivat asuntolainan maksuun ja sitten yllättäin kesämökkiin ja uuteen autoon. Lapsena yritin säästää kaikesta, koska ajattelin, että vanhemmat ovat niin tiukoilla. Eivät olleet - ymmärsin vasta vanhempana. Sairasta touhua meillä silloin.
Jos ei ole tarjottavaa sen voisuoraan sanoa (kahvi on loppu, otatko sen sijaan kylmää vettä näin kesäpäivänä). Eri asia jos kutsuit kylää silloin pitää vähän olla jotain tarjottavaakin mutta ei mitään erityistä itse leivotut kaurakeksit on hyviä, niitä on kiva tehdä lasten kanssa jne.
Meillä myös lyhennettiin taloa ja autoa jne, meillä syötiin ranksanleipää, ja lauantaimakkaraa yli 10 vuotta ja sain pukea isoveljen vaatteet vielä 12-vuotiaanakin. Kunnes kyllästyi ja menin töihin.
Nyt vanhemapani ovat todella varakkaita, mutta onnettomia ja välimme ovat aika surkeat, koska emme edes nähneet lapsena tai viettäneet aikaa yhessä.
Hyviin tapoihin kuuluu myöskin kauniisti nauttia ja kiittää tarjoiluista. Olisko niin kauheeta ollut juoda se kahvi ja syödä Marie-keksi? Jos olisin ollut kylässä, niin olisin kyllä juonut ja syönyt. Ja seuraavalla kerralla olisin varmaan vienyt jotain leipomuksia mukanani. Aika tylyä käytöstä naapurilta.
Tsemppiä teidän elämään.