Loukkaannuinko turhasta?
Kutsuin naapurin kylään tässä päiväsellä. Olemme hyvin vähävaraisia, ruokin viisihenkisen perheemme n. 100-120 eurolla kuukaudessa. Kaikki on varsin säännösteltyä, jokainen kaapissamme oleva ruuanmuru tai ainesosa on varattuna johonkin tiettyyn seuraavan viikon ruokaan.
Kohteliaisuussyistä kiehautin kuitenkin kahvit, mutta kun kahvinporoja on niin vähän käytin uudestaan jo kertaalleen kiehautetut porot. Teen itse näin joka päivä (aamulla keitän tuoreen kahvin ja kaksi kertaa minusta niistä voi omiksi tarpeiksi päivän mittaan keittää kahvit uudestaan.
Nyt en raaskinut käyttää uusia poroja, kun kahvia on niin vähän ja miehelläni on syntymäpäivät sunnuntaina ja isovanhemmat tulevat iltapäivällä kahville, niin ajattelin säästää poroja juhlan kunniaksi niin, että saadaan tuoreet kahvit molempina kertoina (siis aamulla ja uudestaan vieraille).
Kun kahvi oli kuitenkin jo märkäporoista, ajattelin laittaa tarjolle vielä kaksi mariekeksiä. En raaskinut laittaa enempää kun mitä enemmän niitä laittaa, sen enempi nitä menee. Ja kaikki mitä tarjoan vieraille on tietysti omalta perheeltä pois. Ja kun sitä annettavaa on muutenkin niin vähän, niin nipistän mieluiten muiden tarjoiluista kuin omilta lapsilta.
Keitin siis märkäporokahvit ja laitoin lautaselle kaksi keksiä. Naapurini sanoi kiuukkuisena, että hänestä tällaisilla tarjoamisilla ei kannata edes astioita sotkea, ettei hän ota mitään. Keittää sitten kunnon kahvit kotona ja syö mieluummin jotakin tuhdimpaa kahvin kanssa. Ja sanoi vielä, ettei koskaan laita suuhunsa mitään männäpäiväisiä eväitä ja toivoi, etten vastaisuudessa koskaan tarjoa hänen lapsilleen mitään, kun tuoreudesta ei voi olla varma.
Eihän nuo toki hääppöiset tarjoamiset olleet, en minä sillä. Mutta jotenkin vain tuntu hirmuisen kurjalta, etteikö voinut edes väkisin niellä tarjoamisiani. Itkua nieleskellen hörpin kahvini ja säästin keksit lapsille.
Keittäisinhän minä tietysi mieluummin aidot kahvit, mutta ei minusta toisen kerran märkäporoissa mitään suurta vikaa ole. Pidän aina huolen, ettei ne jää pöydälle lämpimään eikä saa muutenkaan olla kovin montaa tuntia vanhat.
Ehkä minä loukkaannuin turhasta, mutta kyllä tuli tosi paha mieli jotenkin. Kunnioitan toki sitä, että hälle on tuoreus ja ruuan laadukkuus tärkeitä asioita, mutta olisi hän voinut kuitenkin minusta naamioida mielipiteensä jotenkin kauniimmin tai vaikkapa jättää sanomatta.
No tällaista tämä välillä on.
Kommentit (27)
100 euroa kun ei millään riitä terveelliseen ruokaan 5 hengelle kuin viikoksi ja sekin tekee jo tiukkaa.
kun mielestäni vieraiden kylään kutsuminen ei tarkoita, että pitäis olla tarjottavaa vaan minulle se tarkoittaa sitä, että haluaa nähdä toista ja vaihtaa kuulumisia jne. Toki sen voi tehdä kahvin juonnin ohessakin mutta ei se ole kyllä se pointti siinä kun halutaan toista nähdä ja jutella. Itse en ainakaan mene kylään sen takia että saisin jotain syötävää/juotavaa. Tosin en kuulukaan kahvinjuojiin joille tämä tapa tuntuu olevan jotenkin tärkeämpi yleisestikin ottaen... Täällä on kyllä saanut tosiaan sellaisen kuvan että se on suurin synti jos ei tarjoa vieraille edes kahvia + pöydän täydeltä kahvileipää. Meillä ei yleensä ole edes keksejä tai pullaa tmv kun tosiaan kumpikaan ei kahvia juo, joten sitä kautta ei ole tullut sellaista tapaakaan että tulisi pidettyä huoli että moisia kotoa löytyy.
Ei kyläily automaattisesti tarjoilua tarvikaan tarkottaa. Mutta jos haluaa keittää kahvit niin tuntus vähän oudolta vierasta kohtaan tarjota toisen kierroksen kahvia. Ei pöydän tarvi täynnä olla.
' toisen kierroksen kahvia' , mutta kun jotkut on kommentoinu sitäkin että ' miksi kutsut ketään kylään, jos ei ole varaa tarjota mitään' . Meidän tapauksessa tosin ei siitä varallisuudesta olisikaan kyse. Mutta tuollaisiin kommentteihin lähinnä kommentoin, kun ne antavat ymmärtää että ei saa kutsua ketään kylään jos ei aio/voi tarjota mitään.
Vaikka en kahvia juo niin ihan puistattaakin ajatus halvasta niukasti annostellusta kahvista, joka on suodatettu käytetyistä kahvinporoista. Hyi helvetti!! Tuo on jo vieraan halveksimista, jos ei ole mitään tarjottavaa niin ei sitten tarjota mitään. Ei kai ole tarkoitus saada vierasta oksentamaan.
Miten ihminen voi ajaa perheensä tilanteeseen, jossa ruokaan ei ole rahaa juuri lainkaan ja tilanne jatkuu vuosia???
Itse olin ihan äimänä kun ystäväni kutsui minut ja lapseni kylään (olin raskausviikolla 38) hellepäivänä ja ei tarjonnut miulle mitään, lapselle pari karkkia. Pyysin sitten ystävällisesti saada vettä.
Yhteensä meidän matka kesti kylä paikkaan ja kotiin 2,5h kyllä oli nälkä kotona.
Sulla on selvästi lahjakkuus! ;)