Yritetäänkö hyväksyä itsemme?
Sillä se negatiivisuudessa vellominen ei auta mitään. Vaikka kuinka vaikeaa se olisi, yritetään edes. Näen itseni epämääräisenä hirviömäisen rumana, ja yritän tästedes peiliin katsoessani ajatella "näytän normaalilta, näytän normaalilta" vaikken uskoisikaan sitä... Jos ulkona joku katsoo oudosti, yritän olla välittämättä. Jos joku nauraa, niin hyvä, maailma tarvitsee positiivisuutta. Tehdäänkö tästä semmoinen vertaistukiketju, jos tulee hankalia päiviä tai aikoja? :) Itselle se ainakin tekisi hyvää.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Mitään tuollaista. Tee niin kuin normaali mamma ja perusta nuoren kauniin naisen haukkumisketju, kun olo on paska.
No en! Ei minulle sellaisesta tulisi parempi olo. Itse kamppailen joka päivä näiden itsetunto-ongelmien takia ja ei tulisi mieleenkään haukkua muiden ulkonäköä. Parasta keskittää negatiivinen energia positiivisen kohottamiseen, koska muuten se negatiivinen energia myrkyttää myös sisältä. :)
Näin teemme. Mun riemunkirjavat jalat on kauniit ja voimakkaat. Pidän hametta helteellä, tosin vasta kotipihassa:)
Mitään tuollaista. Tee niin kuin normaali mamma ja perusta nuoren kauniin naisen haukkumisketju, kun olo on paska.