Kas kas, mieheni valehtelee

Vierailija:

sit saunassa ja kaupungilla syömässä ja nukkumaan.

Kuitenkin hänen lompakossa on 12 euron kapakkakuitti kello 2.30 yöllä ja kebap-paikan kuitti kello 3.55.

että 12 euron kuitti ostosta ei olekaan ihan yhden kaljan hinta. Sitä on juotu kalliimpi drinkki ja kaksin kappalein...

Sellaista on elämä. Jos kaikki on muuten hyvin, unohda ja jatka eteenpäin.

Onhan tuo ollut mahdollista, hitsaa, saunoo, juo viskipaukun, syö kaupungilla kebabia ja menee nukumaan.

Ilmeisesti pelotti kertoa sulle, että olikin lipsahtanut kännin puolelle.

skaan mitään.



Hänelle on alkoholinjuonti muka vastenmielistä ja mua moittii jos otan.

jos on alkoholi hänelle vastenmielistä niin miksi sitten meni ottamaan. Oliko seura jotenkin tähän syynä? Mitä voit päätrellä kebab- kuitista? Oliko siinä enää yhden ihmisen annos?

olen pyytänyt mun kans, niin ei lähde kun ei jaksa valvoa jne.



harmittaa kun sit aina ku oon pois, niin käy, mutta ei koskaan sitä sano mulle. =(

Haetaan me muutenkin toistemme lompakoista rahaa, mies käy mun laukulla ja kumpikin käyttää myös toisen puhelinta ja kummankin kotimailit latautuu samaa nappia painamalla. Aika tiukat rajat teillä 20. Onko teillä myös omat ruuat jääkaapissa?

Ap, kyllä muakin ärsyttäisi tuollainen tekopyhyys. Jos et halua siitä nyt hänelle mainita, niin pistäpä tosiaan valttikortti taskuun ja käytä tarpeen tullen.

syyllistämisestä.

No, onpas mullakin hieman tarkempaa tietoa hänen niin upeasta ja mahtavasta elostaan.

Että mies olisi ollut pilkkuun asti baarissa ja ostanut viimeisen drinksun kello 2.30. Ei mene läpi...

se yks kerta vuodessa yhdessä,

mutta harmittaa kun joskus pyydän, että mentäis siiderille,

niin vastauksena saan:

En halua, en jaksa, en mä enää jaksa käydä missään ja ottaa mitään. Ne ajat on takanapäin jne.

Valehtelu tässä suurimmaksi risoo,



Meillä ei ole rikos käydä toisen lompakolla,

olen ennenkin käynyt, tietää sen.

Nyt laitoin vakuutuskortin sinne takas, ku olin reissussani lainassa,

on mieheni sanonut, että ei hänellä siellä mitään salattavaa olekaan.

Eipä kai.

ovat merkkejä omista puutteistasi. Ja vaikka niihin olisi aihetta, se ei poista perusasetelmaa: et puhu miehesi kanssa, hän ei sinun kanssasi. Missä se rakkaus on? Et ehkä kunnioita itseäsi (tai luulet olevasi kaiken yläpuolella), mutta jokin minä-suhde ongelma tässä on.

Mitäs kysyit.

tarvetta valehdella miehelleni.



Nyt en kyllä näe, että minulla olisi joku itsetunto-ongelma, jos minua ärsyttää ylipäätään valehtelu.

Minä en ymmärrä tuota hiiviskelyä ollenkaan. Jos meinaat, että liitossanne vielä on jotain jäljellä, ota nyt sisko hyvä lusikka kauniiseen käteesi ja mene sen lapun kanssa juttusille!

ei ukkos silti välttämättä ole mitään juonut. mutta valehdellut silti...

Niinpä miehet eivät uskalla kertoa meille viattomiakaan juttuja. Muistan aikoinani viettäneeni harmitonta iltaa erään tuttavamiehen ja hänen ystävänsä kanssa, kun miehen vaimo oli matkoilla. Me kaverin kanssa lähdimme pois neljän aikaan aamulla. Myöhemmin tuli puhetta tästä samaisesta illasta ja kun en tajunnut vielä tätä vaimojen mustasukkaisuutta, niin tulin kertoneeksi, miten mukavan illan vietimme kaverin ja hänen miehensä kanssa. Siitä taisi tulla pieni perheriita ja vaimo kyllä on säilyttänyt ystävyyden, mutta mies pitää etäisyyttä.