unihalvaus

Nuku kyljelläsi. Selkä seinää vasten kun nukahdat, halaa vaikka tyynyä ettet lähde kierimään toiseen suuntaan.

Niitä tulee jostain syystä helpommin kun makaa selällään.

Vierailija kirjoitti:

Nuku kyljelläsi. Selkä seinää vasten kun nukahdat, halaa vaikka tyynyä ettet lähde kierimään toiseen suuntaan.

Niitä tulee jostain syystä helpommin kun makaa selällään.

Minulla on niistä siis vähän liiankin plajon kokemusta, mutta vielä pahempaa on valveunet kun pystyy liikkumaan ja puhumaan mutta näkee harhoja. Ne harhat tuntuu silloin vielä todellisimmilta kuin unihalvauksen aikana.

Hyi hitto, en ikinä unohda sitä tunnetta kun yöllä heräsin ja luulin että lapseni seisoo sängyn vieressä, mutta hän olikin sängyssä mun ja mieheni välissä, ja kun katdpin takaisin sängyn viereen se poika seisoi siellä vielä. Herätin mieheni, ja hän sanoi ettei siellä ketään oo vaikka näin sen koko ajan.

Ymmärrän hyvin miksi ihmiset uskoo näkevänsä kummituksia ja muuta....

Kuten ensimmäinen neuvoja kommentoi, niin nuku kyljelläsi. Toinen tärkeä sääntö: jos heräät unihalvauksesta, älä ala heti nukkua vaan ole hetki hereillä vaikka väkisin. Itse tipahdan aina samantien unihalvaukseen jos en väkisin nouse esim tunniksi ylös. Ja ei voi mitään jos seuraavana päivänä on kuolemanväsynyt kun unet menneet pilalle, mielummin valvominen kuin unihalvaus... 

Itse olen lapsena kokenut jotain tällaista, tosin en tiedä oliko se sitten valveuni tai joku vastaava ku pystyin seisomaan ja liikkumaan mutta näin seinällä hirviön varjon joka tanssi ja puhui ja nauroi.. ja muuttui koko ajan suuremmaksi. Jättänyt valtavat traumat. Ja se siinä onkin kysymyksenä, että montahan yötä mahtaa nuppi kestää valvomista... kiitos vielä kaikille neuvoista!

Kyljellä nukkuminen vähentää kohtauksia. Mulla oli niitä varsinkin lukioaikana ihan älyttömästi. Kerran tosin myös kyljellään sain kamalan kohtauksen. Heräsin ja avasin silmäni. Nukuin silloin patjalla lattialla ja näin jalat kasvojeni edessä. Kuin joku olisi seisonut siinä.

Ja muuten mulla kohtauksiin kuului tärinän tuntua, kipua, keinuntaa.. Pahimpia oli keinunnat. Ne saattoi kestää helvetin pitkään (tai siltä se tuntui). Jos olin nukahtanut selälleen, saatoin "alkaa keinua" kuin viikinkilaivassa huvipuistossa. Ja samalla joka paikkaan sattui. Se oli jotain ihan järkyttävää. Oikein puristin silmiä kiinni, kun se oli ainoa mitä saatoin tehdä.

Nyt aikuisena en ole niistä enää onneksi kärsinyt. Mutta lukiossa oli ihan laskematon määrä kohtauksia.

Kun sitten vihdoin kerran uskalsin kertoa äidille, mitä tapahtui yöllä, hän kertoi kärsineensä samasta. Kuulemma minun olleessa vauva, hän oli kerran herännyt yöllä ja ollut varma, että on kierähtänyt minun päälleni (vaikka olin omassa sängyssäni). Voi luoja, se on varmasti tuntunut kamalalta, kun ei ole voinut liikkua mihinkään siinä luulossa, että vauva on alla eikä se voi hengittää...:(

Ja vielä AP:lle, kun itsellä oli unihalvaukset pahimmillaan, luin että niitä pitäisi yrittää olla ajattelematta. Että uusiutuvat sitä helpommin, mitä enemmän stressaa. Enpä tiedä. Vaikea olla ajattelematta kun oikeasti pelkää.. Pari kertaa tosin huomasin, että olin ajatellut, että "kohta tulee" ja sieltä se sitten tuli. Mutta kai sinun olisi hyvä vain opetella rentoutumaan jollain itsellesi sopivalla tekniikalla. Stressaaminen kai oikeasti lisää kohtauksia.

Jotain "rauhoita lihas kerrallaan" -juttuja voisit kokeilla. Mä nukahdin rauhallisesti muutaman kerran niin.

Vierailija kirjoitti:

Nuku kyljelläsi. Selkä seinää vasten kun nukahdat, halaa vaikka tyynyä ettet lähde kierimään toiseen suuntaan.

Niitä tulee jostain syystä helpommin kun makaa selällään.

En nuku koskaan selällään, ja unihalvauksia tulee silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuku kyljelläsi. Selkä seinää vasten kun nukahdat, halaa vaikka tyynyä ettet lähde kierimään toiseen suuntaan.

Niitä tulee jostain syystä helpommin kun makaa selällään.

Minulla on niistä siis vähän liiankin paljon kokemusta, mutta vielä pahempaa on valveunet kun pystyy liikkumaan ja puhumaan mutta näkee harhoja. Ne harhat tuntuu silloin vielä todellisimmilta kuin unihalvauksen aikana.

Hyi hitto, en ikinä unohda sitä tunnetta kun yöllä heräsin ja luulin että lapseni seisoo sängyn vieressä, mutta hän olikin sängyssä mun ja mieheni välissä, ja kun katdpin takaisin sängyn viereen se poika seisoi siellä vielä. Herätin mieheni, ja hän sanoi ettei siellä ketään oo vaikka näin sen koko ajan.

Ymmärrän hyvin miksi ihmiset uskoo näkevänsä kummituksia ja muuta....

Mikä on psykologia taustalla, jos tuntuu siltä, että joku on yllättävän lähellä ja se on karmivaa?

Unihalvaukset on aivan hemmetin pelottavia. Oletko tutkituttanut uniapneaa, ap? Todennäköisesti lopetat henkittämisen nukkuessa jossain vaiheessa.

Mulla oli yhteen aikaan usein unihalvauskohtauksia. Pelotti nukkumaanmeno, itse kohtauksissa joku satanistinen hahmo istui rintakehän päällä. Tai siltä se vaikutti. Aloin puhutella hahmoa, käskin pois tms. Kohtaukset harvenivat kunnes aika äkkiä loppuivat kokonaan. Tiedä sitten mikä taika tossa oli. Luulen, että siinä alitajuisesti käskin itseäni hengittää taas ja sillä pääsin kohtauksista eroon. 

Mullakin ollut paljon unohalvauksia. Kyljellään nukkuminen saattaa auttaa vähän. Muistan ikuisesti sen, kun en heräsin enkä pystynyt liikkumaan ja tunsin kuinka joku pitää jalassani kiinni. Näin tumman ihmishahmon sängyn päädyssä. Olen huomannut, että jos saan unihalvauksen, rukoilu auttaa. Yritän siis rauhoittua tilanteessa ja rukoilen mielessäni vaikka ihan ”Jeesus auta”, niin kohtaus menee nopeammin ohi. Ääntä en saa ulos kohtauksen aikana.

Jos yhtään helpottaa, niin poikaystävä ei sua unihalvauksesta pelasta. Saatat maata kauhusta kankeana sen vieressä, yrittäen päästää jotain ääntä, mutta et pysty, koska se on uniHALVAUS. Mutta toki siitä selvittyä on mukava käpertyä viereen ja vaikka hieman nyyhkyttää