Lue keskustelun säännöt.
Minä odotan että saan huolehtia vanhemmistani
22.07.2016 |
Vanhempani ovat 75 - vuotiaita, aikoinaan töitä kovasti tehneet ja omillaan pärjänneet sekä lapset kouluttaneet ja tukeneeneet muutenkin taloudellisesti. Muutin lähemmäs, jotta voisin alkaa jo katsoa perään... Eivät tietenkään tunne kaipaavansa apuani, eilenkin olivat nurmikkoa leikkaamassa kun menin käymään. Ilmoitin että ensi viikolla tulen keräämään herukat ja ensi kuussa karviaiset heille talteen.
Omat lapset ovat jo teinejä eikä heissä ole enää paapottavaa niin pitää siirtyä omiin vanhempiin.
Odotan innolla että saanheitä autella vielä seuraavat 15 - vuotta.
Kommentit (7)
Vielä 5 - 10 vuotta sitten osat olivat toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin tyylillään. Itse en tule "paapomaan" vanhempiani, eikä minulla ole lapsiakaan. Hoivavietti puuttuu. Tosin eipä kukaan mehiltä tuollaista odotakaan.
Oletko ap sellainen väkisellä auttaja?
Äitini on semmoinen, ja pakko sanoa että läheiselle ihmiselle se on todella raskasta.
Kun olin lapsi, auttoi hän mummoani. Halusi mummo apua tai ei. Sitä ei mummolta kysytty. Mentiin vaan ja autettiin. Siivottiin. Järjestettiin paikat. Heitettiin turhat tavarat pois. Puututtiin mummon ruokailuihin ja heitettiin pois 'vääränlaiset' ruoat.
Sen jälkeen kun mummo kuoli, alkoi auttaminen kohdistumaan minuun. Olin silloin opiskelija, ja tietenkin tarvitsin äitini mielestä apua vähän kaikessa.
Nyt meillä on sellaiset välit, että en päästä äitiäni käymään meillä (alkaa heti siivoamaan ja neuvomaan ja ratsaa ruokakaapit jos hänet päästää sisälle) enkä vastaa puheluihinsa. Joskus käyn kylässä ja silloin keskustellaan vain säästä ja puutarhan hoitamisesta.
Olen yrittänyt saada häntä mukaan vapaaehtoistoimintaan, että pääsisi auttamaan oikein sydämensä kyllyydestä. Muutaman kerran kävikin jossakin vanhusten auttamisjutussa, mutta sitten hänelle ilmoitettiin että eivät tarvitse enempää apua.
Kyllä ne vanhukset tuppaa sitä apua tarvitsemaan vaikkeivät myöntäisikään.
ap
Toivottavasti minun perääni ei lapset tule katsomaan eikä asioihini puuttumaan.
Jos jotain konkreettista apua tulen tarvitsemaan niin harvakseltaan voi auttaa.
Mieluiten lyhyt käynti usein, mutta sehän riippuu missä asuvat kun olen niin vanha.
No sitten voivat soittaa.
Mutta en tule sietämään komentelua tai hyysäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin ajattelin, että sitten vaikka jään itsekin osa-aikaiseksi tai eläkkeelle vähän aiemmin. Mutta joo, ei ole vanhempia enää, eikä tule olemaan hoivattavia vanhuksia.