Ollaan menossa tuttavaperheen kanssa yhteiselle lomalle, ja tuntuu että pari ei haluakaan meitä mukaan.

Miksi ihmiset aina syyllistyy siihen että tulkitsevat muiden mielialoja/ käyttäytymistä????

Yhdessä menette, mutta teette omia juttuja siellä.

Onko puhuminen noin vaikeaa??

Älä vedä omia johtopäätöksiä ennekuin tiedät asian laidan!

Ja sitä paitsi, tulee mieleen, että taidatte olla " läheistkin ystävät" kun yhdessä reissuun lähdette, mutta on se kumma kun ei asioista voi puhua...

Joten väliäkö sillä, mitä toiset ajattelevat. Vai maksavatko he muka teidän matkanne?

Ollaan oltu läheisiä, mutta tuntuu, että nää toiset haluavat ottaa etäisyyttä. Kysyin aiemmin, että onko kaikki hyvin ja onko kaikki todellakin ok lomasuunnitelmien suhteen, ja vakuuttivat että tottakai. Mutta kun aistin jotain ihan muuta. Ja ovat tehneetkin asioita selkämme takana, esim. varanneet retkiä.



Ihan sama meille, mutta emme me nyt halua lähteä " yhteiselle" lomalle ihmisten kanssa, jotka olisivat halunneet olla siellä keskenään. Typerää myös vältellä heitä pienessä lomapaikassa 2 viikkoa.

Todennäköisesti kuvittelet koko jutun.

Yritän unohtaa koko jutun. Hyvä kun joku palauttaa maan pinnalle!

Meillä ainakin viileni välit tuttavaperheseen, kun tuli lapsia ja varsinkin kun niistä tuli liikkuvaisia. Huomattiin, kuinka erilaisia kasvattajia ollaan ja kuinka erilailla siedetään toisen perheen meininkiä.

Esim. juoksentelu ja kovaäänisyys, mankuminen, jatkuva haluaminen ja vaatiminen ja periksi antaminen (lapsista tuntui varmasti epäoikeudenmuikaiselta), epäsiisteys esim ruokatilanteissa.

On vaikeaa, kun toiset eivät voi osallistua mihinkään lapsia vähemmän kiinnostaviin ohjelmiin, ainoastaan lapsille suunnattuihin. Eivätkä voi ylipäänsä tehdä mitään mistä lapset eivät ole riemuiten kiljumassa. On myös vaikeaa jos kaikki menemiset mennään yhden perheen lasten aikataulujen mukaan. Toiset sittn venyttävät ja alittavat omiansa aina. Tylsää myös, jos ei koskaan enää toiset puoliskot pariskunnista saa mitään vapaata, yhteistä aikaa, sillä toinen mököttää vähintäänkin seuraavan päivän jne jne

Tunnistatko itsesi?

Että he saattavat luulla samalla tavoin ja siitä syystä ovat ottaneet etäisyyttä?

retkiä parina ilman, että kysyy toiselta parilta lupaa tai raportoi.

Eihän siitä mitään tule, jos kaikesta pitää neuvotella toisen perheen kanssa.

siinä pitää olla ihan älyttömän hyvät ja läheiset välit että tuollainen ommistuu, muuten toinen pariskunta kokee että hetiä käytetään hyväksi, pakotetaan toisen pariskunnan lapsenvahdiksi, tehdään vain tylsiä juttuja, lapsia kuunnellaan liikaa/liian vähän, korhosten isä ryyppää KOKO ajan, korhosen muija haluaa aina KAUHEAN kalliisiin ravintoloihin syömään, ei voida sopia mille retkille lähdetään, eikö ne osaa pitää sitä Pikku-Väinöä kurissa, vai muka joku ADHD, sille ei ole vaan opetettu tapoja, mää en ainakaan enää jaksa siellä rannalla lojua, sano sää niille että me mennään kaupunkiin nyt, mitä jos ne tuppaa mukaan?

Kaveriperhe siinä sitten nyrpistelee koko lomansa.