Lue keskustelun säännöt.
Milloin olette tunteneet olonne yksinäiseksi?
Mimosaaaa
20.07.2016 |
Eli milloin olette tunteneet olonne yksinäiseksi? Kauan tilanne jatkui? Miten selvisitte siitä? Jättikö kyseinen aika teihin "jäljet" jollain tapaa? Opitko tuosta ajasta jotain?
Itse olin 13-15 ikävuosina yksinäinen. Kavereita ei oikeastaan ollut, yksi ystävä vain. Samanhenkisiä ystäviä ei vain koulusta löytänyt, tunsin itseni ulkopuoliseksi. Herkkä olen aina ollut, ehkä sillä ollut vaikutusta? Kuitenkin paljon vietin aikaa äidin ja isän kanssa. välillä olen epävarma itsestäni, ehkä tällä tavalla näkyy vieläkin. Nykyään minulla on jonkun verran ystäviä (sain lukiosta ja korkeakoulusta) ja asun mieheni kanssa. Elämä on oikein hyvää tällä hetkellä :)
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies, onko sinulla yhtään ystävää? kerro tarkemmin :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Iltaisin. Siksi olen täällä.
Asutko yksin? Vai parisuhteessa yksinäinen?
-ap
Usein työpaikalla kun työkaverit suunnittelee yhteisiä juttuja. Tai ehkä se on semmoista surua pikemminkin, koska en kuulu porukkaan.
Silloin kun elin synnissä erossa Jumalasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukion jälkeen tähän päivään asti!kavereita on muutamia, mutta tekemisissä ei olla :( osasyy minussakin kun olen tavallaan ollut liian välinpitämätön.sisaruksia on, mutta paljon mua vanhempia ja niitä ei kiinnosta mun seura.paria sukulaista näen joskus ja vanhempien kanssa tulee eniten oltuu tekemisissä :) nyt olen siis amkissa ja toki luokkakavereihin olen tutustunut, muttei ainakaan viel mitään sydänystävää ole löytynyt.lemmikit kyllä auttaa mulla, mutta opiskelupaikkakunnalla olen usein aika yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies, onko sinulla yhtään ystävää? kerro tarkemmin :)
-ap
Ei ole ystäviä. En ole koskaan suudellut myöskään, muusta puhumattakaan. Yli 40v olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltaisin. Siksi olen täällä.
Asutko yksin? Vai parisuhteessa yksinäinen?
-ap
Asun yksin. Töissä on seuraa ja hälinää liiaksikin, mutta kotona olen yksin ajatusteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouluna, pääsiäisenä, yms. kun ei ole minun vuoroni pitää lapsia. Silloin on todella orpo olo.
En tiedä. noin 99% elämästä olen ollut onneton. Tiedä sitten tuntuuko yksinäisyyskään itseasiassa juuri mieltään tässä että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun on liikaa ylimääräistä aikaa. Ja joskus iltaisin sängyssä pohtiessa maailman menoa.
Kaksin elämä on vaan vielä hauskempaa.
Kesälomat pelottaa nyt kun alkoi. Toivottavasti saan tarpeeksi tekemistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun on liikaa ylimääräistä aikaa. Ja joskus iltaisin sängyssä pohtiessa maailman menoa.
Kaksin elämä on vaan vielä hauskempaa.
Kesälomat pelottaa nyt kun alkoi. Toivottavasti saan tarpeeksi tekemistä
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. noin 99% elämästä olen ollut onneton. Tiedä sitten tuntuuko yksinäisyyskään itseasiassa juuri mieltään tässä että näin.
Mikä on tää 1% jolloin et ole ollut onneton?
-ap
Juhannuksena kun kukaan ei muista kutsua mua mukaan juhlimaan. Tietenkin voisin itse kysyä että saanko tulla mukaan mutta en oo luonteeltani sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Usein työpaikalla kun työkaverit suunnittelee yhteisiä juttuja. Tai ehkä se on semmoista surua pikemminkin, koska en kuulu porukkaan.
Kuulostaa tutulta :( työpaikalla olen melko usein todella yksinäinen ja se masentaa.
Ap
Miten tässä elämää kuhisevassa universumissa voi ihminen tyntea olevansa yksin:)? En koskaan tunne niin. On kuin näkymätön jokin olisi koko ajan turvana .
Kun järjestelin äitini hautajaisia ja perunkirjotuksia. Olin yksin orpona oudossa tilanteessa ja veli jätti kaiken mun harteille. Sain kaiken hoidettua kunnialla ja paniikkikohtaukset tuli kaupanpäälle.
Aina. T: Mies