Lue keskustelun säännöt.
Milloin olette tunteneet olonne yksinäiseksi?
Mimosaaaa
20.07.2016 |
Eli milloin olette tunteneet olonne yksinäiseksi? Kauan tilanne jatkui? Miten selvisitte siitä? Jättikö kyseinen aika teihin "jäljet" jollain tapaa? Opitko tuosta ajasta jotain?
Itse olin 13-15 ikävuosina yksinäinen. Kavereita ei oikeastaan ollut, yksi ystävä vain. Samanhenkisiä ystäviä ei vain koulusta löytänyt, tunsin itseni ulkopuoliseksi. Herkkä olen aina ollut, ehkä sillä ollut vaikutusta? Kuitenkin paljon vietin aikaa äidin ja isän kanssa. välillä olen epävarma itsestäni, ehkä tällä tavalla näkyy vieläkin. Nykyään minulla on jonkun verran ystäviä (sain lukiosta ja korkeakoulusta) ja asun mieheni kanssa. Elämä on oikein hyvää tällä hetkellä :)
Kommentit (32)
Nyt. Joka päivä... Töitä mulla on harvoin ja kavereilla kiireinen oma elämä tai asuu kaukana. Tämänkin päivän olen vaan istunut kotona kun ei tee mieli yksin mihinkään lähteä. Ihastuskin on nyt antanut viitteitä ettei meijän juttu ole mitään vakavaa.. Kurja fiilis, kurja päivä.
T: Nainen 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä elämää kuhisevassa universumissa voi ihminen tyntea olevansa yksin:)? En koskaan tunne niin. On kuin näkymätön jokin olisi koko ajan turvana .
Oot sitten onnekas jos et ikinä tunne oloasi yksinäiseksi :)
Niin minäkin tunnen että onni on tätä, juuri, syvä rauha siitä että kuulun kokonaisuuteen ja niin te kaikki muutkn kuulutte yhtä hyvin , yksinäisyys on harha, sillä me olemme täällä palolla kaikki yhdessä . Kommunikoimme jos emme keskusteluissa sanoin niin musiikilla, eleillä, ideoilla, hiljaisuudellakin. Sanat eivät ole kaikki tosiaankaan, energiaa virtaa ihmiseltä ihmiselle ilman sanojakin ja joskus sanat sanotaan enemmön peittämään kuin paljastamaan todellisuutta.
Kuunnelkaa rauhassa hiljaisia " sanomia" ympäristöstänne , saatte miljoonia " viestejä" kulttuurisia, viestejä historiasta, viestejä monella tasolla! Opetelkaa symbolit niilläkin viestitään juuri sinullekin.
Kuulumme tänne kaikki yhdessä ja kiidamme pallollamme hurjaa vauhtia avaruudessakin yhdessä :)! Ojennan käteni teille jokaiselle:)! Olette olemassa ja tunnen sen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä elämää kuhisevassa universumissa voi ihminen tyntea olevansa yksin:)? En koskaan tunne niin. On kuin näkymätön jokin olisi koko ajan turvana .
Oot sitten onnekas jos et ikinä tunne oloasi yksinäiseksi :)
Niin minäkin tunnen että onni on tätä, juuri, syvä rauha siitä että kuulun kokonaisuuteen ja niin te kaikki muutkn kuulutte yhtä hyvin , yksinäisyys on harha, sillä me olemme täällä palolla kaikki yhdessä . Kommunikoimme jos emme keskusteluissa sanoin niin musiikilla, eleillä, ideoilla, hiljaisuudellakin. Sanat eivät ole kaikki tosiaankaan, energiaa virtaa ihmiseltä ihmiselle ilman sanojakin ja joskus sanat sanotaan enemmön peittämään kuin paljastamaan todellisuutta.
Kuunnelkaa rauhassa hiljaisia " sanomia" ympäristöstänne , saatte miljoonia " viestejä" kulttuurisia, viestejä historiasta, viestejä monella tasolla! Opetelkaa symbolit niilläkin viestitään juuri sinullekin.
Kuulumme tänne kaikki yhdessä ja kiidamme pallollamme hurjaa vauhtia avaruudessakin yhdessä :)! Ojennan käteni teille jokaiselle:)! Olette olemassa ja tunnen sen.
-ap
Tuo alku oli apn ei tuo jatko:)! Sori
Laitan uusiksi: ei mene epäkohteliaasti toisen kontolle:
Niin minäkin tunnen että onni on tätä, juuri, syvä rauha siitä että kuulun kokonaisuuteen ja niin te kaikki muutkn kuulutte yhtä hyvin , yksinäisyys on harha, sillä me olemme täällä palolla kaikki yhdessä . Kommunikoimme jos emme keskusteluissa sanoin niin musiikilla, eleillä, ideoilla, hiljaisuudellakin. Sanat eivät ole kaikki tosiaankaan, energiaa virtaa ihmiseltä ihmiselle ilman sanojakin ja joskus sanat sanotaan enemmön peittämään kuin paljastamaan todellisuutta.
Kuunnelkaa rauhassa hiljaisia " sanomia" ympäristöstänne , saatte miljoonia " viestejä" kulttuurisia, viestejä historiasta, viestejä monella tasolla! Opetelkaa symbolit niilläkin viestitään juuri sinullekin.
Kuulumme tänne kaikki yhdessä ja kiidamme pallollamme hurjaa vauhtia avaruudessakin yhdessä :)! Ojennan käteni teille jokaiselle:)! Olette olemassa ja tunnen sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yksinäinen ikävuodet 13-18. Koulukiusaamisesta johtuvaa eristämistä, joka teki minusta ihmispelkoisen. Lähdin opiskelemaan pienelle paikkakunnalle. Muutkin olivat tulleet muualta ja oli helppo tutustua. En ollut yksinäinen enää. Kesälomat olivat yksinäisiä kotipaikkakunnalla kunnes tajusin että lomat voi olla myös opiskelupaikkakunnalla.
Aloin seurustella ja valmistuin. Palasin kotipaikkakunnalle, jossa asui poikaystäväkin. Olin todella ripustautuva ja tunsin yksinäisyyttä aina, kun en ollut poikaystäväni kanssa. Siihen se suhde kariutuikin. Kun selvisin erosta, aloin olla itsenäinen ja hiljalleen opin luomaan uusia ihmissuhteita ja yksinäisyyden tunne väheni.
Lopulta löysin nykyisen mieheni ja perustimme perheen. Välillä silti yksinäisyyden tunne hiipii mieleeni. Viimeksi nyt kesälomalla, kun kukaan ei ota yhteyttä. Hetken kärvistelin taas hylätyksi tulemisen peloissani kunnes otin itse yhteyttä ystäviini ja sovin tapaamisia.
Olen ulospäin suuntautunut ja sosiaalisessa ammatissa. Kukaan, joka ei tunne minua läpikotaisin, ei varmasti voisi edes aavistaa minun tuntevan tällaisia tuntemuksia. Tutustun helposti uusiin ihmisiin, mutta olen huono syventämään tuttavuuksia ystävyydeksi.
Lapset ovat jo isoja ja heillä on omia menojaan. Mieheni on aika introvertti ja viihtyy kotosalla. Hänestä on seuraa toki ja teemme paljon asioita yhdessä - myös koko perheen voimin. Mutta ihme kyllä, silti välillä koen yksinäisyyttä. Varmaan jäännettä nuoruuden vaikeuksista. Yksinäisyys ei ole päälimmäinen tuntemukseni elämässä, mutta kun tätä kysyttiin, se nyt painottuu tarinassani.
Silloin kun olin ammattikoulussa, eli 16-18-vuotiaana.
Kavereita mulla ei ollut amiksessa ollenkaan. Vihasin luokkalaisiani, luokallani oli ainoastaan tyttöjä ja kaikki ihan hirveitä paskaa puhuvia pissaliisoja. Jättivät mut porukan ulkopuolelle, no vaikka ei oliskaan jättänyt niin ei silti olisi huvittanut olla niiden kanssa.
Mulla oli poikaystävä, joka oli väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti. Kavereita mulla ei ollut, koska tämä hirviöpoikaystävä kielsi mua tapaamasta ketään. Ilman syytä. Ainoa seurani oli tämä paskakasa.
Lopulta lakkasin käymästä koulua ja kaikki päivät meni siinä, että hilluin tämän kundikaverin kanssa polttamassa pilveä. Kävin koulussa ehkä 1-2 kertaa viikossa, joskus saattoi mennä jopa 2 viikkoa niin etten käynyt kertaakaan koulussa.
Onneksi lopulta tulin järkiini ja jätin tämän pojan. Sain koulunkin käytyä hyvin loppuun ja vihdoin minulla oli kavereitakin, vanhoja kavereita joita aloin näkemään uudestaan.
Nykyään minulla on ihana poikaystävä joka ei ole 2 vuoden seurustelun aikana ollut väkivaltainen kertaakaan. Asumme yhdessä, mulla on vakituinen työpaikka ja 2 erittäin läheistä ystävää.
Onneksi tulin järkiini loppujen lopuksi. Jos olisin jäänyt sen kundin luo, olisin varmaan alkanut vetää vahvempaa kamaa tai pahimmassa tapauksessa kuollut hänen pahoinpitelyynsä.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ajan. Olen ollut yksinäinen koko aikuisikäni eli 18-27 ikävuodet. Mulla on yksi mua 40 vuotta vanhempi ystävä ja hänkin on alkoholisti. Olen keskivaikeasti masentunut johtuen suurimmaksi osaksi juurikin tästä yksinäisyydestä. Harrastan irtosuhteita tuohon pahimpaan yksinäisyyteen. Saa edes joskus läheisyyttä ja seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vastaukset läpi ja mietin, että en ole varmaan ikinä tuntenut oloani yksinäiseksi. Olen ulospäin suuntautunut ihminen ja löydän hyvin helposti juttuseuraa ja ystäviä on, mutta viihdyn mainiosti myös yksin pitkiä aikoja ajatuksieni kanssa. N39
Vierailija kirjoitti:
Luin vastaukset läpi ja mietin, että en ole varmaan ikinä tuntenut oloani yksinäiseksi. Olen ulospäin suuntautunut ihminen ja löydän hyvin helposti juttuseuraa ja ystäviä on, mutta viihdyn mainiosti myös yksin pitkiä aikoja ajatuksieni kanssa. N39
oot onnekas :)
-ap
Oot sitten onnekas jos et ikinä tunne oloasi yksinäiseksi :)
-ap