Kun ystävillä on enemmän rahaa kuin itsellä
Olemme tunteneet ystävieni kanssa toisemme jo koulu ajoilta lähtien. Meitä on noin viiden naisen porukka ja meillä on kaikilla lapsia jotka ovat suurinpiirtein samanikäisiä joten olemme paljon tekemisissä perheidemme kanssa. Itse olen eronnut vuosi sitten ja avioeron myötä jäin lapseni yksinhuoltajaksi. Entinen mieheni ei ole biologisesti lapseni isä, mutta ollut hänen elämässään siitä saakka kun lapsi oli pieni. Menetin työpaikkani kolme vuotta aiemmin minkä jälkeen en ole onnistunut saada vakituista työsuhdetta ja teen pätkätöitä. Eromme jälkeen taloudellinen tilanteeni on ollut entistäkin heikompi ja minulla on paljon velkaa. Entinen mieheni oli hyvin tienaava joten elintasomme oli hyvä, tosin lapseni olen elättänyt aina omasta pussistani.
Nyt tilanne on kulminoitunut sihen, etten enään pysy ystäväporukkani matkassa jos taloudellisesti puhutaan. Kun aloimme suunnitella joka vuotista kesäloma-reissuamme ehdotin että viettäisimme lomaa täällä Suomessa vaikka vuokraamalla mökit jostain mökki-kylästä. Ehdotukseni miellettiin sympaattiseksi mutta ei niin houkuttelevaksi ja lopulta enemmistö päätti että Kyprokselle lähtisimme. Kyprokselta varattiin iso villa johon kaikkien perheet mahtuvat, mikä tietysti oli todella kallis. Minä ja lapseni jäimme tästä pois sillä varaa ei yksinkertaisesti ole. Ystäväni eivät tehneet elettäkään vaihtaa loma-suunnitelmia edullisempaan, kaikille sopivaan vaihtoehtoon. Minua tämä ei niin harmittanut mutta lastani tämä harmitti kovasti, sillä hän on tottunut lomailemaan ystäväporukkani lasten kanssa ja jäi nyt ainoana pois reissusta.
Hiljattain juhlittiin ystäväni lapsen syntymäpäivä juhlia joihin lapseni oli ostanut lahjaksi aivan normaalihintaisen lelun. Lahjat oli avattu ringissä ja lapseni antamaa lahjaa oli kuulema naureskeltu kun se oli ollut vain "yksi paketti" eikä siinä ollut lisälahjaa niin kuin muilla. Lapseni oli hiljainen kun hain hänet juhlista, kertoi tilanteesta ja sanoi olleensa nolostunut koska lahja oli ollut huonompi kuin muilla.
Ystäväni ovat kaikki hyvissä työpaikoissa ja tienaavat keskitasoa paremmin. Löytyy omakotitalot ja kaksi autoa. Niin kuin minullakin vielä vuosi sitten kun olin aviossa, tosin ne kaikki oli ostettu mieheni rahoilla. Nyt asumme kerrostalo-asunnossa ja auto on pieni romu. Tunnen valtavasti häpeää taloudellisesta tilanteestani ja vaikka aikaisemmin olinkin ajatusteni kanssa yksin niin nyt nämä asiat ovat alkaneet koskea myös lastani enkä halua hänen tuntevan huonommuutta minun takiani. Ystävilleni olen huolistani maininnut mutta tuntuu että rahasta puhuminen on kiusallista heidän mielestään.
Ystäväporukkani näkeminen ja ajanvietto yhdessä muistuttaa minua liikaa siitä miten omat asiani olivat ennen eroa ja miten mukavaa oli käydä ravintoloissa syömässä, viedä lapsia leffateatteriin ja varata kalliita lomamatkoja yhdessä. Nyt en voi tehdä enää samoja asioita ja mieltäni painaa jatkuvasti huoli tulevasta. Lapseni vielä melko pieni mutta ei mene kauaa kun pitää olla kaiken maailman älypuhelimet ja hienoja vaatteita joihin minulla tuskin koskaan tulee olemaan varaa.
Onko ketään muita ollut samassa tilanteessa? Onko muuta vaihtoehtoa kuin lakata näkemästä ystäviäni? Kun ennen sain energiaa ja hyvää mieltä heidän seurastaan niin nyt saan vaan ahdistusta ja liikaa muistutusta omasta epäonnistumisestani. :(
Kommentit (17)
Hanki uusia ystäviä, joiden elämäntilanne on lähempänä omaasi. Tuo lahjojen vertailu oli suorastaan typerää, mutta muutoin en kyllä itsekään haluaisi järjestää kesälomaani jonkun toisen - edes hyvän ystäväni - taloudellisen tilanteen mukaan. Pidän ulkomaanmatkoista ja valitettavasti kokisin lomani menevän pilalle jossain kesämökissä Suomessa. Jos haluaisin viettää lomani kesämökillä, ostaisin kesämökin. Mutta inhoan mökkeilyä enkä siis halua pilata lomaani hyttysten keskellä paistamassa makkaraa.
Ihmisten elämäntilanteet muuttuvat, se on elämää. Ei voi olettaa, että elämä jatkuisi kuten aina ennenkin, jos keskeiset asiat aiemmasta elämäntavasta puuttuvat. On katsottava eteenpäin ja elettävä sillä tavalla, mikä on mahdollista. Et varmasti ole ainoa ihminen, jolle on eron jälkeen käynyt noin. Koita löytää uusia ystäviä vaikka muista pienituloisista yksinhuoltajista. Nykyisiä ystäviäsi voit edelleen tavata, mutta ei enää sellaisten lomien yms merkeissä, joihin sinulla ei ole varaa.
Vaihtaisin kaveripiiriä, vaikka tiedän että se on vaikeaa jos on aina ollut samat kaverit...
Ei sinun tarvitse katkaista välejä, vaan hankkia muita ystäviä lisäksi, esim yh'a. Jolloin et ole heistä enää niin riippuvainen ja voitte nähdä harvakseltaan.
Eroni jälkeen oma ystäväpiirini muuttui vähitellen, luonnostaan yh-painotteiseksi. Yhteiset asia kun yhdistää.
...ja odota vain, eroaa osa heistäkin joskus. Ja ymmärtää arvosi silloin.
Odottelet vähän aikaa niin teitä persaukisia alkaa olla enemmänkin.
Hei! Olen pahoillani puolestasi..siitä, että ystäväsi eivät ole sympaattisia ja ymmärtäväisiä. Omat "parempiosaiset" ystäväni ovat ihanan sydämmellisiä ja ymmärtäväisiä.
Kiitos ihanista viesteistä, ehkä minun tulisi nyt etsiä saman elämäntilanteen omaavia ystäviä mieluummin mutta ei katkaista välejä vanhoihin ystäviin kuitenkaan.
Tuntuu vain niin pahalta verrata omaa tilannetta sellaisten tilanteisiin joilla ei ikinä ole mitään vaikeuksia ollut. Uskon että tämän vuoksi heidän on myös vaikea ymmärtää omaa tilannettani. Ja tiedän ettei vaikeuksia ole ollut sillä jaamme kaiken. Mutta ihania ihmisiä he ovat kaikesta huolimatta!
ap
Miksi neljän ihmisen pitäisi luopua hauskasta lomasta, koska yksi ihminen ei pääse mukaan? Olet nyt kyllä hiukan itsekäs.
Kai lapsella isäkin on, jossain. Pyydä elarit.
Tämä lisälahja oli siis muilla esim joku pienempi lahja sen päälahjan mukana, esim jokin pikkulelu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanista viesteistä, ehkä minun tulisi nyt etsiä saman elämäntilanteen omaavia ystäviä mieluummin mutta ei katkaista välejä vanhoihin ystäviin kuitenkaan.
Tuntuu vain niin pahalta verrata omaa tilannetta sellaisten tilanteisiin joilla ei ikinä ole mitään vaikeuksia ollut. Uskon että tämän vuoksi heidän on myös vaikea ymmärtää omaa tilannettani. Ja tiedän ettei vaikeuksia ole ollut sillä jaamme kaiken. Mutta ihania ihmisiä he ovat kaikesta huolimatta!
ap
Mitä sinä tiedät siitä, mitä he sisällään tuntevat, mitä tekemisiään katuvat, millaisia vaikeuksia heillä on kotonansa? Kenenkään elämä ei ole täydellistä, monet vain eivät halua asioistansa puhua edes vanhoille ystävilleen. Vaikka on rahaa, se ei tarkoita, että mitään vaikeuksia ei elämässä olisi.
Ainakin kannattaa pitää mielessä, että tässä ei ole mitään tekemistä rahan kanssa vaan ystäviesi pinnallisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanista viesteistä, ehkä minun tulisi nyt etsiä saman elämäntilanteen omaavia ystäviä mieluummin mutta ei katkaista välejä vanhoihin ystäviin kuitenkaan.
Tuntuu vain niin pahalta verrata omaa tilannetta sellaisten tilanteisiin joilla ei ikinä ole mitään vaikeuksia ollut. Uskon että tämän vuoksi heidän on myös vaikea ymmärtää omaa tilannettani. Ja tiedän ettei vaikeuksia ole ollut sillä jaamme kaiken. Mutta ihania ihmisiä he ovat kaikesta huolimatta!
ap
On väärin kuvitella, että ystäväsi eivät ymmärtäisi tilannettasi. JOS he eivät ymmärtäisi, he ehdottaisivat sinua lähtemään mukaan ulkomaille vaikka sitten velkarahalla tai jättämällä laskuja maksamatta. Olen aika varma, että he ymmärtävät oikein hyvin, että sinulla ei ole enää mahdollisuutta niille reissuille lähteä eivätkä myöskään loukkaannu siitä, että et lähde mukaan.
Miksi ne sun "ystävät" ei voi tulla sinne mökkilomallekin? Mä ainakin kävin mökillä ja ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne sun "ystävät" ei voi tulla sinne mökkilomallekin? Mä ainakin kävin mökillä ja ulkomailla.
Porukassa ei välttämättä saada lomia samaan aikaan siten, että sekä ulkomaanmatka että mökkiloma olisivat mahdollisia. Yhden lomaviikon järjestäminen onnistuu kaikilta viideltä samaan aikaan, mutta ei kahta.
Olettavatko lapset nykyään saavansa/antavansa jonkun lisäjahjankin? Miten kukaan voi pysyä mukana noissa muutoksissa?!
Onko lapsen biologisen isän elatuskyky parantunut viime aikoina? Vai etkö halua olla hänen kanssaan tekemisissä, tietääkö hän edes lapsen olemassaolosta?
Mistä iso velka on tullut? Opinnoista? Asunnosta (tuleeko halvemmaksi kuin vuokra-asunto)? Onko maksusuunnitelma toteutettavissa?
Olisiko mahdollista löytää työtä ja kenties halvempi asunto muualta?
Vaihtaisin pikkuhiljaa kaveripiiriä... en ylipäätään haluaisi kasvattaa lastani tuollaisissa piireissä, missä jo lapsille opetetaan "kuka antaa hyvän lahjan ja kuka huonon". Se ei liity rahaan mitenkään, vaan mulkkumaisuuteen.