Kun kohtuullista syömistä pidetään sairaana

Ei mun tuttavapiirissä ole tuollaisia ihmisiä, vaikka monenlaisia tallaajia löytyykin. Ikävää, jos olet ympäröinyt itsesi idiooteilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun tuttavapiirissä ole tuollaisia ihmisiä, vaikka monenlaisia tallaajia löytyykin. Ikävää, jos olet ympäröinyt itsesi idiooteilla.

Lähinnä sukulaisia, omia tai miehen. Ja niitä samoja ihmisiä, jotka jaksavat kerta toisensa jälkeen päivitellä ja nimitellä nälkiintyneeksi luuviuluksi, vaikka täysin normaalipainoinen olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun tuttavapiirissä ole tuollaisia ihmisiä, vaikka monenlaisia tallaajia löytyykin. Ikävää, jos olet ympäröinyt itsesi idiooteilla.

Lähinnä sukulaisia, omia tai miehen. Ja niitä samoja ihmisiä, jotka jaksavat kerta toisensa jälkeen päivitellä ja nimitellä nälkiintyneeksi luuviuluksi, vaikka täysin normaalipainoinen olenkin.

Nimittelyhän kertoo jo kaiken, kukaan täyspäinen ei kommentoi toisen ulkonäköä negatiivisesti. Toistan, ikävää että elämässäsi on idiootteja.

Olen itse törmännyt samaan. Kyse on ikävästä ilmiöstä. Erityisesti herkutteluun suhtaudutaan usein noin. Jos kieltäytyy herkuista, niin on tylsä ihminen. Ja eihän "tuollainen elämä ole mitään elämää. Elämästä kuuluu nauttia".

Ihmisiin on niin pahasti juurtunut se ajatus, että herkut ovat pahoja ja kiellettyä, että kun joku kieltäytyy, niin se kieltäytyminen otetaan jotenkin henkilökohtaisena torjuntana ja vihjeenä siitä, että nyt sinä läski syöt herkkuja. Ja se sitten kostetaan takaisin tuollaisella nimittelyllä.

Sama juttu kun joku laihduttaa ja sen takia alkaa huolehtia ruoan ravintosisällöstä ja syömästään ruokamäärästä. Vaikka henkilö ei itse kommentoisi mitenkään kenenkään syömisiä, niin ihmiset ympärillä menevät automaattisesti puolustuskannalle.

Olen kokenut toisin päin.

Jatkuvasti ja joka kerta on kauhisteltava (muut) kun syövät sen yhden pullan tai leivän päälle on tarjilla voita eikä margariinia. Vaikka ovat ihan normaalipainoisia. Koko ajan pelätään, paheksutaan ja kauhistellaan. Suositaan kevyttuotteita ja ennen kaikkea pelätään rasvaa.

t. Hoikka ja ruoasta nauttiva

Se on kyllä totta, että nykyään pidetään vielä normaalipainoisuutena sitä joka vuosikymmeniä sitten olisi ollut "vähän pulska".

Isäntä/emäntä ei aina tiedä kuka vain kursailee, kenelle tarjottu jo riittää. Itse ajattelen niin, että haluan vieraan viihtyvän, joten laitan vapaasti tarjolle, en tuputa. Mukava jos tiedän etukäteen rajoitteet, en halua kenellekään vaaraa tai huonoa oloa, päin vastoin!

Yritän myös löytää muutakin keskusteltavaa kuin vieraan ruokavalio, kaikki vieraani kun eivät jaksaisi joka käynnillä luennoida siitä seikkaperäisesti muille vieraille, jotka eivät ota kuuleviin korviinsa.

Kuljenko mä jotenkin laput silmillä, kun en ole koskaan kokenut, että joku puuttuisi syömisiini millään tavalla? Yksi ihminen tulee mieleen, joka vähän tuputtaa pullaa, mutta ei hänkään millään apinan raivolla, uskoo kyllä, kun sanoo, että riittää kiitos!

Minua korpeaa, että sukulaiset ja tuttavat tietävät että normaalipainosta huolimatta minulla on heikentynyt sokerinsieto ja insuliiniresistenssi. Silti kahvipöydässä pitäisi ottaa aina kaikensorttista makeaa ja katsotaan pahasti, loukkaannutaan tai naureskellaan jos kieltäydyn. Ja kuitenkin ihmetellään miten onnistun pysymään hoikkana. No kun on vähän pakko jos ei diabetestä halua!

.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä totta, että nykyään pidetään vielä normaalipainoisuutena sitä joka vuosikymmeniä sitten olisi ollut "vähän pulska".

Isäntä/emäntä ei aina tiedä kuka vain kursailee, kenelle tarjottu jo riittää. Itse ajattelen niin, että haluan vieraan viihtyvän, joten laitan vapaasti tarjolle, en tuputa. Mukava jos tiedän etukäteen rajoitteet, en halua kenellekään vaaraa tai huonoa oloa, päin vastoin!

Yritän myös löytää muutakin keskusteltavaa kuin vieraan ruokavalio, kaikki vieraani kun eivät jaksaisi joka käynnillä luennoida siitä seikkaperäisesti muille vieraille, jotka eivät ota kuuleviin korviinsa.

Ei nyt kyllä pidä paikkaansa tuo ensimmäinen kappale.