Mikä olisi sinulle riittävä syy eroon?
Kommentit (17)
Pettäminen, lyöminen, liiallinen alkoholinkäyttö, huumeidenkäyttö, toistuva valehtelu.
No jos mies rakastuisi tosissaan johonkin toiseen ja haluaisi lähteä. Väkivaltaa en osaa kuvitellakaan, mutta jos sellaista jostain syystä ilmenisi niin varmasti ensin jotain terapiaa.
Jos rakkaus yksinkertaisesti vain loppuisi.
Syitä voi olla sitten monia miksi niin saattaisi käydä, mutta niin pitkään kuin olisi rakkautta, yrittäisin myös kaikkeni suhteen eteen.
Ensimmäinen, nuoruusvuosien suhde päättyi neljän vuoden jälkeen miehen vakavaan a-ongelmaan ja väkivaltaiseen käytökseen.
Toinen, kaksi vuotta kestänyt suhde päättyi siihen, että mies eli kaksoiselämää. Hänellä oli yhtäaikaisesti toinenkin nainen ja oli pettänyt ja valehdellut jo pitkään.
Kolmas, lyhyt suhde päättyi siihen, että mies käyttäytyi mustasukkaisesti, alkoi puhua minulle halventavasti mm. huoritteli. Lopulta kävi käsiksi. Lopetin jutun tasan siihen.
Että tämmöisiä sankareita... Ja vielä pitäisi huvittaa ihastua tai aloittaa suhde? Hah. Ei kiitos.
Hyviä/riittäviä syitä eroihin on varmaan monta. Kyllä sen sitten tietää kun homma ei enää toimi tai siitä ei tule mitään... Molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus on todella tärkeää.
Olen varmaan naivi ja hyvin, hyvin sinisilmäinen ja höppänä mies, kun en jostain syystä haluaisi ajatella tällaista asiaa sanoisinko liian paljon etukäteen. - Tuntuisi hölmöltä luetella iso joukko mahdolliisiia, tai nyt mahdottomalta tuntuvia julmuuksia. Varsinkin kun toisaalta se, mikä eron mahdollisesti saisi lopulta aikaan olisi kuitenkin sitten kuitenkin ehkä vain pieni juttu, vaikka ihan pienestä en nyt tai tässä sanoessani usko tai toivo, että haluaisin hyvän suhteen päättää. (Ota tästäkin nyt selvää)
Vierailija kirjoitti:
350k €.
Miks just toi summa? Aika vähän...?
Miehen halu erota. Jos mies ei tukisi minua ja toiveitani. Jos mies olisi inhottava lapsia kohtaan. Jos mies ei arvostaisi ja kunnioittaisi minua. Jos aloittaisi romanttisen sivusuhteen.
Välinpitämättömyys minun tai vastuullamme olevien lasten hengestä ja terveydestä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen, nuoruusvuosien suhde päättyi neljän vuoden jälkeen miehen vakavaan a-ongelmaan ja väkivaltaiseen käytökseen.
Toinen, kaksi vuotta kestänyt suhde päättyi siihen, että mies eli kaksoiselämää. Hänellä oli yhtäaikaisesti toinenkin nainen ja oli pettänyt ja valehdellut jo pitkään.
Kolmas, lyhyt suhde päättyi siihen, että mies käyttäytyi mustasukkaisesti, alkoi puhua minulle halventavasti mm. huoritteli. Lopulta kävi käsiksi. Lopetin jutun tasan siihen.
Että tämmöisiä sankareita... Ja vielä pitäisi huvittaa ihastua tai aloittaa suhde? Hah. Ei kiitos.
Hyviä/riittäviä syitä eroihin on varmaan monta. Kyllä sen sitten tietää kun homma ei enää toimi tai siitä ei tule mitään... Molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus on todella tärkeää.
Samat olen kokenut, ja olen silti onnellisessa suhteessa.
On vain ollut joskus itsessä pitelemistä, koska vakiintuminen ja toiseen, kokemattomampaan ihmiseen sitoutuminen, ei ollut täysin mutkatonta kaltaiselleni itsenäiselle ihmiselle. Mielen pohjalla vaikutti vanhojen suhteiden täyttymättä jäämiset, erityisesti ns. oikean ensirakkauden krempat. Onneksi ei ole tullut sössittyä kovin pahasti,eikä yli 20 v vanhat jutut enää paina missään.
En kestäisi luonnevikaista käytöstä missään muodossa.
Jos mies olisi väkivaltainen tai alkaisi sellaiseksi uhkapeluriksi, että menisi koko omaisuus. Myös jos olisi jotain viitteitä insestin suuntaan, lähtisin heti lapsen kanssa.
Pettäminen, väkivalta, epäluottamus.
Henkinen väkivalta esim.jatkuva haukkuminen ja rakkaudettomuus, epäkohteliaisuus, jota emme saisi työstettyä paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen, nuoruusvuosien suhde päättyi neljän vuoden jälkeen miehen vakavaan a-ongelmaan ja väkivaltaiseen käytökseen.
Toinen, kaksi vuotta kestänyt suhde päättyi siihen, että mies eli kaksoiselämää. Hänellä oli yhtäaikaisesti toinenkin nainen ja oli pettänyt ja valehdellut jo pitkään.
Kolmas, lyhyt suhde päättyi siihen, että mies käyttäytyi mustasukkaisesti, alkoi puhua minulle halventavasti mm. huoritteli. Lopulta kävi käsiksi. Lopetin jutun tasan siihen.
Että tämmöisiä sankareita... Ja vielä pitäisi huvittaa ihastua tai aloittaa suhde? Hah. Ei kiitos.
Hyviä/riittäviä syitä eroihin on varmaan monta. Kyllä sen sitten tietää kun homma ei enää toimi tai siitä ei tule mitään... Molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus on todella tärkeää.
Samat olen kokenut, ja olen silti onnellisessa suhteessa.
On vain ollut joskus itsessä pitelemistä, koska vakiintuminen ja toiseen, kokemattomampaan ihmiseen sitoutuminen, ei ollut täysin mutkatonta kaltaiselleni itsenäiselle ihmiselle. Mielen pohjalla vaikutti vanhojen suhteiden täyttymättä jäämiset, erityisesti ns. oikean ensirakkauden krempat. Onneksi ei ole tullut sössittyä kovin pahasti,eikä yli 20 v vanhat jutut enää paina missään.
En kestäisi luonnevikaista käytöstä missään muodossa.
Mukavaa että noinkin voi käydä. :)
Itse en enää halua sitoutua, enkä oikeastaan kaipaa mitään/ketään. Yksin on niin hyvä olla ja elämä on täyttä ja rikasta.
Henkirikos tai lapsen satuttaminen nyt ainakin.