Eikö täällä ole keskusteltu mitään sunnuntaihesarin läskikokemuksia-jutusta?

Näin jonkun keskustelun otsikon, mutten avannut sitä. Pystyisköhän joku linkittämään sen sulle?

Vierailija kirjoitti:

Siellähän oli paljon ja aika murskaavan masentavia esimerkkejä kaikista niistä tavoista, joilla aivan tavalliset ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella täysin vieraita, pyöreämpiä kanssaihmisiään, jotka eivät ole heille muuta tehneet kuin olleet olemassa.

Mielestäni erittäin ala-arvoista "journalismia". Vaikkapa tuo "näin lääkärit kohtelevat lihavia". Täysin subjektiivinen ja tunnepohjalta tehty teksti. Ei hyvänen aika, mikä taso valtakunnan ykköslehdessä. Aivan kuin joltain seiskan tekstaripalstalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellähän oli paljon ja aika murskaavan masentavia esimerkkejä kaikista niistä tavoista, joilla aivan tavalliset ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella täysin vieraita, pyöreämpiä kanssaihmisiään, jotka eivät ole heille muuta tehneet kuin olleet olemassa.

Mielestäni erittäin ala-arvoista "journalismia". Vaikkapa tuo "näin lääkärit kohtelevat lihavia". Täysin subjektiivinen ja tunnepohjalta tehty teksti. Ei hyvänen aika, mikä taso valtakunnan ykköslehdessä. Aivan kuin joltain seiskan tekstaripalstalta.

Siinähän oli kyselty kokemuksia, jotka tunnetusti ovat subjektiivisia. Luin jutun vähän harppoen, mutta mielestäni se oli hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellähän oli paljon ja aika murskaavan masentavia esimerkkejä kaikista niistä tavoista, joilla aivan tavalliset ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella täysin vieraita, pyöreämpiä kanssaihmisiään, jotka eivät ole heille muuta tehneet kuin olleet olemassa.

Mielestäni erittäin ala-arvoista "journalismia". Vaikkapa tuo "näin lääkärit kohtelevat lihavia". Täysin subjektiivinen ja tunnepohjalta tehty teksti. Ei hyvänen aika, mikä taso valtakunnan ykköslehdessä. Aivan kuin joltain seiskan tekstaripalstalta.

Olen ylipainoinen ja menin lääkäriin koska minun oli vaikeaa hengittää avaavasta astmalääkityksestä huolimatta. Kuumetta oli ja syljin tummanvihreitä räkäpaakkuja. Pulssi oli 120. Astmalääkäri oli ohjeistanut tuplaamaan hoitavat ja aloittamaan kortisonitabletit jos ja kun virustauti ei pysy muuten aisoissa. Astmalääkäri kehotti myös hakemaan apua jos olo menee liian huonoksi.

Päivystävä lääkäri totesi pahan oloni, pulssin ja hengitysvaikeuksieni johtuvan ylipainosta ja hän lähetti minut kotiin laihduttamaan. Raapustin sitten kotiin ilman reseptiä. Muutamaa tuntia myöhemmin mieheni oli pakko soittaa ambulanssi koska en pystynyt enää hengittämään ja olin puolitajuton. Ensiavun pikacrp oli 280 ja minulle annettiin aika montaa eri lääkettä. Makasin osastolla viikon keuhkokuumeessa.

Myös mun mielestä HS:n juttu oli erittäin puolueellisesti kirjoitettu. Joku oli loukkaantunut mm. siitä, kun lääkäri oli todennut ylipainon vaikuttavan polvikipuun. Ylipainoa ei varmaan olisi edes saanut mainita tilanteessa, kun polveahan potilasparka tuli vain hoitamaan.... hohhoijjaa.

En toki kiistä, etteivätkö lääkärit saattaisi aihetta töksäyttää vähän rujosti. Mutta silti: koska ylipainolla on suuri vaikutus erittäin moneen terveysasiaan, pitäisikö se jättää kokonaan vastaanotolla mainitsematta??? Lihavuus on haitta, turha siltä on silmiään ummistaa. Lääkärin velvollisuus on huolehtia potilaansa terveydestä ja huomauttaa terveysriskeistä. NIihin lukeutuu myös ylipaino. On aika herkkänahkaista loukkaantua, kun itsekin tilanteen tietää ja lääkäri tekee vain työtänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellähän oli paljon ja aika murskaavan masentavia esimerkkejä kaikista niistä tavoista, joilla aivan tavalliset ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella täysin vieraita, pyöreämpiä kanssaihmisiään, jotka eivät ole heille muuta tehneet kuin olleet olemassa.

Mielestäni erittäin ala-arvoista "journalismia". Vaikkapa tuo "näin lääkärit kohtelevat lihavia". Täysin subjektiivinen ja tunnepohjalta tehty teksti. Ei hyvänen aika, mikä taso valtakunnan ykköslehdessä. Aivan kuin joltain seiskan tekstaripalstalta.

Olen ylipainoinen ja menin lääkäriin koska minun oli vaikeaa hengittää avaavasta astmalääkityksestä huolimatta. Kuumetta oli ja syljin tummanvihreitä räkäpaakkuja. Pulssi oli 120. Astmalääkäri oli ohjeistanut tuplaamaan hoitavat ja aloittamaan kortisonitabletit jos ja kun virustauti ei pysy muuten aisoissa. Astmalääkäri kehotti myös hakemaan apua jos olo menee liian huonoksi.

Päivystävä lääkäri totesi pahan oloni, pulssin ja hengitysvaikeuksieni johtuvan ylipainosta ja hän lähetti minut kotiin laihduttamaan. Raapustin sitten kotiin ilman reseptiä. Muutamaa tuntia myöhemmin mieheni oli pakko soittaa ambulanssi koska en pystynyt enää hengittämään ja olin puolitajuton. Ensiavun pikacrp oli 280 ja minulle annettiin aika montaa eri lääkettä. Makasin osastolla viikon keuhkokuumeessa.

Teitkö valituksen lääkäristä?

Kyllähän se lihavuus vaikuttaa oikeasti niin paljon sairauksiin ja oireisiin, että siitä mainitseminen kuuluu lääkärin työhön. Lihavuus on erittäin vaikea sosiaalilääketieteen ongelma. Usein jopa lääkäreitä syytetään, etteivät he puutu siihen riittävän tehokkaasti. Tietysti on aina niitä ihmisiä, jotka loukkaantuvat, ja lääkäreidenkin pitäisi suhtautua asiallisesti ja myös puhua asiallisesti. Siltikin monet lihavat tuntuvat uskovan, että lääkärit vain vittuillakseen puhuvat siitä ylipainosta. Lihavuus ei tarkoita tietenkään sitä, etteikö ihminen voisi sairastua myös muihin sairauksiin. Jos lihava sairastuu flunssaan, niin häntä voi kovastikin ahdistaa. Tai sitten hänelle voi tulla keuhkokuume kuten edellä kuvatussa. Lääkärit eivät kuitenkaan ole ennustajia, joten he tekevät arvionsa sillä hetkellä olevien faktojen pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellähän oli paljon ja aika murskaavan masentavia esimerkkejä kaikista niistä tavoista, joilla aivan tavalliset ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella täysin vieraita, pyöreämpiä kanssaihmisiään, jotka eivät ole heille muuta tehneet kuin olleet olemassa.

Mielestäni erittäin ala-arvoista "journalismia". Vaikkapa tuo "näin lääkärit kohtelevat lihavia". Täysin subjektiivinen ja tunnepohjalta tehty teksti. Ei hyvänen aika, mikä taso valtakunnan ykköslehdessä. Aivan kuin joltain seiskan tekstaripalstalta.

Olen ylipainoinen ja menin lääkäriin koska minun oli vaikeaa hengittää avaavasta astmalääkityksestä huolimatta. Kuumetta oli ja syljin tummanvihreitä räkäpaakkuja. Pulssi oli 120. Astmalääkäri oli ohjeistanut tuplaamaan hoitavat ja aloittamaan kortisonitabletit jos ja kun virustauti ei pysy muuten aisoissa. Astmalääkäri kehotti myös hakemaan apua jos olo menee liian huonoksi.

Päivystävä lääkäri totesi pahan oloni, pulssin ja hengitysvaikeuksieni johtuvan ylipainosta ja hän lähetti minut kotiin laihduttamaan. Raapustin sitten kotiin ilman reseptiä. Muutamaa tuntia myöhemmin mieheni oli pakko soittaa ambulanssi koska en pystynyt enää hengittämään ja olin puolitajuton. Ensiavun pikacrp oli 280 ja minulle annettiin aika montaa eri lääkettä. Makasin osastolla viikon keuhkokuumeessa.

Teitkö valituksen lääkäristä?

En jaksanut. Olin heikko kuukauden vielä osastojakson jälkeenkin. Sain osastolta antibioottireseptin ja söin kuurin kotona osaston lääkkeiden jatkoksi. Jopa vessassa käyminen oli työlästä. Makasin zombiena olohuoneen sohvalla suurimman osan ensimmäisen kotiviikon päivistä. Olin lähinnä kiitollinen, että selvisin hengissä.

Jokainen ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen koska melkein kaikilla on kotona peili ja vaaka. Potilasta pidetään tyhmänä tomppelina, joka ei muka ymmärrä itse omaa painoaan vaikka tuntee sen nahoissaan joka hetki.

Pitää muistaa että lääkäreiltä ei vaadita mitään sosiaalisiin taitoja, lääketieteelliseen pääsee ne ketkä viihtyvät parhaiten monta kuukautta pääsykoemateriaalin parissa.

Tämä voisi olla yksi selitys.

Lääkärin asia on ilman muuta ottaa esille lihavuus, mutta

- sen voi tehdä asiallisesti ja ystävällisesti ja

- kaikki ongelmat eivät ratkea laihduttamalla, kuten tuo keuhkokuumetapauskin osoitti

Lääkäreinä toimii paljon ihmisiä, jotka pitäisi ehdottomasti eristää kaikesta asiakastyöstä.

Täällä on puhuttu nyt pääasiassa lääkäreistä, mutta kyllä tuo sosiaalinen ongelma,  millainen tikkataulu jokainen ylipainoinen ihmisten ilmoilla liikkuessaan on, on se iso asia tässä.

Teitkö valituksen lääkäristä?[/quote]

En jaksanut. Olin heikko kuukauden vielä osastojakson jälkeenkin. Sain osastolta antibioottireseptin ja söin kuurin kotona osaston lääkkeiden jatkoksi. Jopa vessassa käyminen oli työlästä. Makasin zombiena olohuoneen sohvalla suurimman osan ensimmäisen kotiviikon päivistä. Olin lähinnä kiitollinen, että selvisin hengissä.[/quote]

Toivottavasti sairastuminen kannusti laihduttamaan. Lihavuus laskee vastustuskykyä merkittävästi, ja jopa tavallinen influenssa voi olla kohtalokas, jos painoa on liikaa.

"Suoraan sanottuna sairaan näköinen". Kumpikohan on sairaampi, sanoja vai kohde?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se lihavuus vaikuttaa oikeasti niin paljon sairauksiin ja oireisiin, että siitä mainitseminen kuuluu lääkärin työhön. Lihavuus on erittäin vaikea sosiaalilääketieteen ongelma. Usein jopa lääkäreitä syytetään, etteivät he puutu siihen riittävän tehokkaasti. Tietysti on aina niitä ihmisiä, jotka loukkaantuvat, ja lääkäreidenkin pitäisi suhtautua asiallisesti ja myös puhua asiallisesti. Siltikin monet lihavat tuntuvat uskovan, että lääkärit vain vittuillakseen puhuvat siitä ylipainosta. Lihavuus ei tarkoita tietenkään sitä, etteikö ihminen voisi sairastua myös muihin sairauksiin. Jos lihava sairastuu flunssaan, niin häntä voi kovastikin ahdistaa. Tai sitten hänelle voi tulla keuhkokuume kuten edellä kuvatussa. Lääkärit eivät kuitenkaan ole ennustajia, joten he tekevät arvionsa sillä hetkellä olevien faktojen pohjalta.

Minulta ei lääkäri suostunut kuuntelemaan keuhkoja eikä otattanut mitään kokeita. Mittasi ainoastaan verenpaineen ja jauhoi painostani. T. Se keuhkokuumeen sairastanut

Vierailija kirjoitti:

Teitkö valituksen lääkäristä?

En jaksanut. Olin heikko kuukauden vielä osastojakson jälkeenkin. Sain osastolta antibioottireseptin ja söin kuurin kotona osaston lääkkeiden jatkoksi. Jopa vessassa käyminen oli työlästä. Makasin zombiena olohuoneen sohvalla suurimman osan ensimmäisen kotiviikon päivistä. Olin lähinnä kiitollinen, että selvisin hengissä.

Toivottavasti sairastuminen kannusti laihduttamaan. Lihavuus laskee vastustuskykyä merkittävästi, ja jopa tavallinen influenssa voi olla kohtalokas, jos painoa on liikaa.

Olen astmaatikko ja joudun syömään useita kortisonitablettikuureja joka vuosi. Sen lisäksi käytän myös hengitettävää kortisonia joka päivä. Kortisoni pöhöttää. Astmalääkäri on todennut, että keinoni painonhallintaan ovat sangen rajoitetut koska kortisoni on mitä on. Muuten noudatan virallisterveellistä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittelemaa ruokavaliota. Olen astman lisäksi allerginen monille ruoka-aineille enkä edes uskalla syödä karkkia, leivonnaisia jne. Lapset ovat perineet minulta astman ja allergioita. Sen vuoksi meidän pitää olla muutenkin todella tarkkoina ruoan suhteen. Leivon toki syntymäpäiväkakut vähäsokerisesti syntymäpäiviksi jne. Tilaan Sukrinia Saksasta ja teen muun muassa sokeritonta, maidotonta ja munatonta banaanimokkaruutua lasten iloksi välillä.

Ylipaino vaikuttaa myös hengityselimiin ja moni astmaatikko voi laihduttuaan vähentää tai jopa lopettaa säännöllisen astmalääkityksen. Voi siis olla, että keuhkokuumetta ei olisi koskaan kehittynyt ilman ylipainoa. Myös uniapnea uhkaa obeeseja ja lisää riskiä sairastua mm. keuhkokuumeeseen huonontuneen keuhkotuuletuksen kautta.

Olen hävennyt itseäni niin kauan kuin muistan. Olen ollut joskus laihakin, mutta nyt 15 vuotta ylipainoinen. En enää usko, että koskaan laihdun. Laihdutusyritykset ovat yleensä johtaneet siihen, että paino palaa korkojen kera, joten nyt vaan olen tämän kokoinen kuin olen yrittämättäkään enää laihtua. Kommentteja on tullut vuosien varrella paljon. Äitini on ollut pahin. En tunne olevani hänen silmissään hyväksytty tällaisena kuin olen.

Olen alkanut erakoitua painoni vuoksi. En käy enää keikoilla, festareilla, mun on vaikeaa mennä lääkäriin vaikka siellä mua on aina kohdeltu asiallisesti. En halua tutustua uusiin ihmisiin, töissä en uskalla enää sanoa mielipiteitäni. Vielä 10kg sitten pukeuduin näyttävästi, nyt lähinnä kaapuihin. Ruokakaupassa hävettää ostaa muuta kuin terveellistä ruokaa, syön ulkona ja työpaikan lounaalla vain salaattia. En uskalla elää, kun tuntemattomat saattaa kommentoida mua tai esim. lastenvaateliikkeissä saan aidosti huonompaa palvelua kuin esim. mun kaverit (tämän myös mun kaverit on huomanneet jos ovat mun kanssa jossain liikkeellä).

Ainut joka mut tällaisenä hyväksyy on mun mies (tavatessamme olin vielä painavampi), lapset ja yksi ystävä. Kaikille muille olen jonkinlainen projektikohde, jolle pitää jatkuvasti kertoa miten elää ja syödä ja toimia, jotta "voisin paremmin". Ne neuvot vaan saavat sellaisen olon, että mulla ei ole oikeutusta olla olemassa jos en muutu.

N 165cm/89kg/vaatekoko 42-46

Virallinen kantani sen jutun perusteella:

Lihavia diskriminoidaan, koska lihavuus ei ole ihmiselle luonnollista. Ihmistä ei ole tarkoitettu lihavaksi, vaan liikkuvaksi ja lihaksikkaaksi. Se on tosi alkukantainen reaktio inhota kun näkee läskin. Lapsi ei halua olla lihava ja lapsen lihavuus on vanhempien syytä. Lihavuus kielii elämänhallintaongelmista.

Olkoon ongelma mikä tahansa, niin sille voi tehdä jotain.

Itsensä sääli ja valitus ei myökään auta mitään asiassa. kannattaisi jätää ekaksi pullan syönti ja mennä sauvakävelylle.

Sivistynyt, ihan normaalilla järjellä varustettu ihminen pitää toki mielipiteensä omana tietonaan, vaikka läski inhottaisi.

Läski on myös hyvinvointiyhteiskunnassa meidän kaikkien asia. Maksetaan kaikki niitä kakkostyypin diabeteksen hoitoa ja masennuksen "hoitoa."

Kyllä siis läski saa inhottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellähän oli paljon ja aika murskaavan masentavia esimerkkejä kaikista niistä tavoista, joilla aivan tavalliset ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella täysin vieraita, pyöreämpiä kanssaihmisiään, jotka eivät ole heille muuta tehneet kuin olleet olemassa.

Mielestäni erittäin ala-arvoista "journalismia". Vaikkapa tuo "näin lääkärit kohtelevat lihavia". Täysin subjektiivinen ja tunnepohjalta tehty teksti. Ei hyvänen aika, mikä taso valtakunnan ykköslehdessä. Aivan kuin joltain seiskan tekstaripalstalta.

Olen ylipainoinen ja menin lääkäriin koska minun oli vaikeaa hengittää avaavasta astmalääkityksestä huolimatta. Kuumetta oli ja syljin tummanvihreitä räkäpaakkuja. Pulssi oli 120. Astmalääkäri oli ohjeistanut tuplaamaan hoitavat ja aloittamaan kortisonitabletit jos ja kun virustauti ei pysy muuten aisoissa. Astmalääkäri kehotti myös hakemaan apua jos olo menee liian huonoksi.

Päivystävä lääkäri totesi pahan oloni, pulssin ja hengitysvaikeuksieni johtuvan ylipainosta ja hän lähetti minut kotiin laihduttamaan. Raapustin sitten kotiin ilman reseptiä. Muutamaa tuntia myöhemmin mieheni oli pakko soittaa ambulanssi koska en pystynyt enää hengittämään ja olin puolitajuton. Ensiavun pikacrp oli 280 ja minulle annettiin aika montaa eri lääkettä. Makasin osastolla viikon keuhkokuumeessa.

mutta totuus on, että kun laihdutat niin se hengenahdistus loppuu. ei tarvii puuskuttaa portaita ylös. moni lääke jää pois kun laihtuu

Minä en saanut ylennystä vaikka olen kokeneempi ja koulutetumpi koska olen ylipainoinen. Paikkaan valittiin normaalipainoinen, joka ei tiedä juuri mitään alasta. Hänellä on myös huonompi koulutus kuin minulla. Oli näköjään tärkeintä saada edustusfiguuri firmaan.