Lapsi tekee kissoille pientä kiusaa

Pihalle se pikku psykopaatti!!!!

Kuulostaa todella oudolta, kun lapsikin on jo noin iso. Eikö tunne ollenkaan empatiaa?

Joka kerta kun kiusaa, lähtee joku kiva juttu pois. Ihan joka kerta.

Kissa-parka

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella oudolta, kun lapsikin on jo noin iso. Eikö tunne ollenkaan empatiaa?

Ei hän kyllä ole kovin empaattinen lapsi. Olenko minä voinut aiheuttaa sen? Jos hän on lukinnut kaikki ne tunteet jonnekin, koska jotain mitä minä olen hänelle tehnyt? Suuttunut liikaa väärällä hetkellä, puhunut rumasti?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tyttö 6v. tykkää kyllä kissoista, mutta purkaa heihin jonkinlaista aggressiotaan. Sättii, huutaa, välillä kun kissa on syömässä tallaa hiukan kissan hännälle niin, että kissa lähti pois ruokakupilta. Jos sanon rumasti lapselle, että ei saa kiustata kissoja tyttö alkaa itkeä aivan kuin minä olisin se tarinan hirviö ja ongelma. Eikä "suostu" ottamaan kuria vastaan. Miksi ei 6-vuotias käsitä, ettei kssoja saa kiusata? En jaksa kohta enää ojentaa puheella, vaan kohta heitän lapsen raajoista pihalle. No, en heitä, mutta tekisi mieli.

Lapsen aggressioiden lähde on aloitusviestistä selvästi nähtävissä.

Surullista niin lapselle kuin kissalle.

Halaa sitä tyttöä, ja näytä yhdessä hänelle, miten kissan kanssa ollaan. Kun kissa haluaa nukkua, sen annetaan olla rauhassa. Kun kissa syö, silloinkaan sitä ei häiritä. Silloin kun kissa itse tulee lähelle, sitä voi silittää rauhallisesti. Ja opetat tytölle niitä leikkejä, joista kissa pitää. Kai itse osaat hoitaa kissaa?

Meillä on toinenkin lapsi, eikä hän koita tehdä kissoille mitään. En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin. Ehkä tämä 6-vuotias silti sellaista opetusta tarttisi, mutta itsekin luulen, että tuossa on nyt kyse jostain hänen omasta pahasta olostaan. En osaa auttaa siinä, koska itsekin saatan kärsiä samasta pahan olon lähteestä, vaikka en kiusaakaan kissoja tai muuta sellaista.

Ap

Ole soittavinasi eläinsuojeluun, puhu että milloin he ehtisivät hakea kissat koska tytär kiusaa niitä ja kissat kärsivät. Voi auttaa ainakin vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta kun kiusaa, lähtee joku kiva juttu pois. Ihan joka kerta.

Tämä on hyvä neuvo, haluaisin vain päästä jyvälle, miten lapsi ei enää tuntisi tarvetta edes olla ilkeä kissoille tuon lisäksi, että sillä pitää olla seuraamuksia.

Ap

Entä siinä vaiheessa kun tyttö on kahdestaan kissojen kanssa, voi siirtyä kiusaamaan kissoja silloin kun et näe.

Vai onko empatiakyvyn syvyys synnynnäistä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Entä siinä vaiheessa kun tyttö on kahdestaan kissojen kanssa, voi siirtyä kiusaamaan kissoja silloin kun et näe.

Siksi purkaisinkin asiaa mieluummin niin, ettei lapsi tunne tarvetta kiusata.

Ap

Järkyttävää. Voi kissaraukkaa. Kyllä ihmiset on inhottavia viattomia eläimiä kohtaan. Pitäisiköhän teidän luopua kissasta ja antaa se johonkin eläinrakkaaseen kotiin, jossa sitä kohdellaan paremmin. Taitaisi olla paras ratkaisu.

Ei se kissa sättimisestä välitä, mutta tuo hännälle astuminen on tietysti ihan väkivaltaa eläintä kohtaan. 

Jotenkin lapsesi on häiriintynyt, se on selvä. Ei täysipäinen lapsi tuon ikäisenä satuta tahallaan kissaa. Eli menkääpä perheneuvolan juttusille. Vaikka rangaistuksilla tilanne saataisiin näennäisesti loppumaan, alkusyy on ja pysyy, ellei päätä paranneta. 

Voi purkautua jossain vaiheessa paljon vakavampana, jos ette nyt toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Kissa-parka

 Todellakin kissa-parka. Luopuisin tuollaisesta lapsesta, ei eläimiä saa kiusata millään verukkeella, ei edes ikä ole veruke.

Kyllä nyt ihan ensiksi teet selväksi että elävien olentojen kiusaaminen loppuu. Sen jälkeen rupeat selvittämään lapsen kanssa mikä aiheuttaa pahaa oloa, ettei tulevaisuudessa enää muihin sitä pura. Kissojen ja lapsen omaksi parhaaksi saatava auki tuo solmu

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt ihan ensiksi teet selväksi että elävien olentojen kiusaaminen loppuu. Sen jälkeen rupeat selvittämään lapsen kanssa mikä aiheuttaa pahaa oloa, ettei tulevaisuudessa enää muihin sitä pura. Kissojen ja lapsen omaksi parhaaksi saatava auki tuo solmu

Taidan olla liian avuton tähän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toinenkin lapsi, eikä hän koita tehdä kissoille mitään. En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin. Ehkä tämä 6-vuotias silti sellaista opetusta tarttisi, mutta itsekin luulen, että tuossa on nyt kyse jostain hänen omasta pahasta olostaan. En osaa auttaa siinä, koska itsekin saatan kärsiä samasta pahan olon lähteestä, vaikka en kiusaakaan kissoja tai muuta sellaista.

Ap

"En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin." Tämä. Mitä mä just luin??

Voisiko sitä kysyä lapselta syytä siihen kiusaamiseen, osaisiko sanoa?

Onko joku ollut hänelle ilkeä, kiusannut tms?

Saako näyttää kaikkia tunteitaan ikätasoisesti kotona? Siis olla turvallisesti vihainen, surullinen, iloinen, ylpeä jne. silloin kun ne on paikallaan?

Kannustatko, kehutko, hellitkö lasta? Muistatko huomioida hyviä asioita, olla aidosti kiinnostunut hänen maailmastaan, ajatuksistaan ja tunteistaan?

Onko lapsi jäänyt vaille huomiota (ehkä nuoremman synnyttyä)?

Vierailija kirjoitti:

Vai onko empatiakyvyn syvyys synnynnäistä?

Ap

 Tietysti. Tai oikeammin empatiakyvyttömyys on synnynnäistä. Lapsesi saattaa olla sosiopaatti, heillähän ei empatiakyky estä julmia touhuja, usein he juurikin kiusaavat lapsena eläimiä ja sitten isompana siirrytään kiusaamaan ihmisiä. Eivät he välitä mistään, tai välittävät; omasta hyvästä olostaan.