Eräs mies inhottaa ja oksettaa vieläkin
Miten päästä irti vihan ja inhon tunteista ihmistä kohtaan, joka on kohdellut huonosti? Valehdellut ja leikkinyt tunteilla.
Aikaa on kulunut jo vuosia ja silti tämä ihminen putkahtaa mieleen ja pilaa hyvän olon. Haluaisin unohtaa koko ihmisen. Ällöttää oikein, hyi! Ja harmittaa, että koskaan tapasin tämän lieron mätäpaiseen.
Vinkkejä ja apuja?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä oppimiskokemuksia tarvitaan, että ei enää haksahda vastaavaan. Se tekee sinut vahvemmaksi. :)
Totta tuokin. Tämä ei nyt vain auta pääsemään irti negatiivisista tunteista, joilla pilaan oman päiväni.
Ap
Pahinta on se, että mies vain porskuttaa eteenpäin tyytyväisenä, tai näin uskon, ja itse olen jäänyt koukkuun tällaiseen paskaan. Miten ihmeessä saan sen ihmisen pois päästäni lopullisesti? Tuo kohtaaminen ei todellakaan tuonut elämääni muuta kuin surua ja inhoa, kostonhalua. Ja epäreiluutta ennen kaikkea. En ymmärrä miksi tuollaisia ihmisiä edes on.
Miten toipua lopullisesti?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on se, että mies vain porskuttaa eteenpäin tyytyväisenä, tai näin uskon, ja itse olen jäänyt koukkuun tällaiseen paskaan. Miten ihmeessä saan sen ihmisen pois päästäni lopullisesti? Tuo kohtaaminen ei todellakaan tuonut elämääni muuta kuin surua ja inhoa, kostonhalua. Ja epäreiluutta ennen kaikkea. En ymmärrä miksi tuollaisia ihmisiä edes on.
Miten toipua lopullisesti?
Ap
Antamalla anteeksi. Minua auttoi tuo ja nyt voin hyvin. Niin kauan kun tunnet katkeruutta, niin kauan olet sidottu häneen. Anna anteeksi ja päästä irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on se, että mies vain porskuttaa eteenpäin tyytyväisenä, tai näin uskon, ja itse olen jäänyt koukkuun tällaiseen paskaan. Miten ihmeessä saan sen ihmisen pois päästäni lopullisesti? Tuo kohtaaminen ei todellakaan tuonut elämääni muuta kuin surua ja inhoa, kostonhalua. Ja epäreiluutta ennen kaikkea. En ymmärrä miksi tuollaisia ihmisiä edes on.
Miten toipua lopullisesti?
ApAntamalla anteeksi. Minua auttoi tuo ja nyt voin hyvin. Niin kauan kun tunnet katkeruutta, niin kauan olet sidottu häneen. Anna anteeksi ja päästä irti.
Olen yrittänyt, mutta en osaa :(
Kostonhalu ja epäreiluuden tunne palaavat aina vaan kun tämä mies muistuu mieleen. Inohoan häntä sydämeni pohjasta enkä voi hyväksyä sitä mitä hän teki minulle.
Ap
Ja siis välillä koen, että nyt olen antanut anteeksi, mutta ei. Se oli vain ohimenevä tunne eikä lopullinen tunne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei ole omaatuntoa.
Heräshän se miesvihamammakin jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei ole omaatuntoa.
Heräshän se miesvihamammakin jo.
Miesten tulisi ajatella mitä he teoillaan oikeasti saavat aikaan toisissa ihmisissä.
Kieltämättä tämän miehen kohtasminen on saanut minut suhtautumaan miehiin yleiselläkin tasolla kielteisesti. En pysty enää luottamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja siis välillä koen, että nyt olen antanut anteeksi, mutta ei. Se oli vain ohimenevä tunne eikä lopullinen tunne.
Ap
Juu, ei se tule hetkessä, mutta kun aika on kypsä ja olet vain saanut tarpeeksi vihasta, silloin kykenet. Voitan pahan hyvällä, se on mun motto.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei ole omaatuntoa.
Samanlaisia lumppunaisia tunne eli naisillakaan ei ole omaatuntoa?
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä oppimiskokemuksia tarvitaan, että ei enää haksahda vastaavaan. Se tekee sinut vahvemmaksi. :)
Ei välttämättä yksi oppimiskokemus riitä. Olen haksahtanut monta kertaa sellaiseen naiseen, joka leikkii tunteillani. Nyt ei edes tee mieli tutustua uuteen naiseen koska mietin vain, että eihän se tuokaan nainen vakavissaan voi olla. Erosin entisestä naisystävästäni hieman yli vuosi sitten ja sen jälkeen ei ole ollut parisuhteita eikä irtosuhteitakaan. M34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis välillä koen, että nyt olen antanut anteeksi, mutta ei. Se oli vain ohimenevä tunne eikä lopullinen tunne.
Ap
Juu, ei se tule hetkessä, mutta kun aika on kypsä ja olet vain saanut tarpeeksi vihasta, silloin kykenet. Voitan pahan hyvällä, se on mun motto.
Kiitos sinulle. Olisikin noin. En tiedä uskonko tuohon itse vielä, tuntuu että pahuus voittaa ja pahuudella ja toisia ikävästi kohtelemalla täällä vain menestyy.
Ap
Ryhdyt vain elämään omaa elämääsi ja keskityt siihen.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdyt vain elämään omaa elämääsi ja keskityt siihen.
Näinhän teenkin. Mies on osa menneisyyttäni, osa elämääni, vaikka en haluaisi. Kuinka itse pyyhit elämästäsi negatiiviset tapahtumat ja ikävien ihmisten tuomat harmit, jotta tuntisit olosi taas hyväksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on se, että mies vain porskuttaa eteenpäin tyytyväisenä, tai näin uskon, ja itse olen jäänyt koukkuun tällaiseen paskaan. Miten ihmeessä saan sen ihmisen pois päästäni lopullisesti? Tuo kohtaaminen ei todellakaan tuonut elämääni muuta kuin surua ja inhoa, kostonhalua. Ja epäreiluutta ennen kaikkea. En ymmärrä miksi tuollaisia ihmisiä edes on.
Miten toipua lopullisesti?
ApAntamalla anteeksi. Minua auttoi tuo ja nyt voin hyvin. Niin kauan kun tunnet katkeruutta, niin kauan olet sidottu häneen. Anna anteeksi ja päästä irti.
Tämä on kyllä tällaista totaalituubaa ja sananhelinää, jota ihmisille on syötetty vuositolkulla ja jota jotkut toistaa kuin papukaijat, kun se kuulostaa niin tooosi upealta - mut mitä se tarkoittaa? Ja tulkintoja tuntuu olevan kaikenlaisia - pöyristyttävin oli erään rikoksen uhrin omainen, joka 'antoi anteeksi' lapsensa murhaajalle, että saisi itselleen rauhan. Juu. Ja kuitenkin ällistyttävintä on, että tälläisellakin höpinällä on auttava vaikutus, ja sehän on kuitenkin tärkeintä. Ihminen on itsekeskeinen olento ja myös taipuvainen itsepetokseen. Mukavuudenhaluinen nykyihminen ei halua ikäviä asioita, elämään ei saa kuulua vihan, pettymyksen, eikä varsinkaan kohtaloonsa alistumisen tunteita - se ei käy laatuun, koska 'jokainen on oman onnensa seppä' ja 'jos vain oikein kovasti jotain haluat, saat sen' ym sananhelinää. Joten totta kai ihmisen pitää kyetä hallitsemaan silloin kaikkia tunteitaan ja sitä varten on kehitelty tällaiset 'annat vain anteeksi ja päästä pois katkeruuden tunteet ja paratiisi avautuu Sinulle jälleen' -löpinät.
Itse olen pedofiilin uhri. Pedolle en anna koskaan mitään anteeksi ja se on minun taakkani, jota joudun kantamaan. Rikoksilla todella on monimutkaiset seuraamukset ja siksi rikollisuutta vastaan on taisteltava. Taakkani kanssa olen oppinut elämään, aika on se Suuri Parantaja, elämäni on silti ollut hyvää ja antoisaa. Minut raiskannut pedo tukehtui omaan oksennukseen, näin kuulin. Elettyään sitä ennen kuin kuka tahansa, hänen ja monien muidenkin mielestä syy on aina uhrin - vaikka uhri olisi 8-vuotias. Ehkä tuossa kuolemassa oli jotain symbolista. Joidenkin mielestä minun pitäisi antaa tuolle pedofiilille ja noille ihmisille anteeksi, mikä on aivan naurettavaa. Vihaan ja taistelen vastaan niin kauan kuin minussa henki pihisee. Ihan vain vaikka sen 8-vuotiaan puolesta, sen joka ei pystynyt taistelemaan ja olemaan 'oman onnensa seppä'. (kyllä - poistan (noin kuvaannollisesti) aina varmistimen aseestani, kun kuulen tuon fraasin;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdyt vain elämään omaa elämääsi ja keskityt siihen.
Näinhän teenkin. Mies on osa menneisyyttäni, osa elämääni, vaikka en haluaisi. Kuinka itse pyyhit elämästäsi negatiiviset tapahtumat ja ikävien ihmisten tuomat harmit, jotta tuntisit olosi taas hyväksi?
Ap
Ei niitä pidäkään pyyhkiä pois, vaan hyväksyä, että ne ovat osa elämääsi. Käsitellä niiden aiheuttamat tunteet ja vapautua niistä. Yrität ilmeisesti tukahduttaa tunteesi, jotta ne pyyhkiytyisivät pois? Mitä jos vaan antaisit itsellesi luvan tuntea niitä tunteita, oikein velloa niissä, niin ehkäpä ne laimentuisivat..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei ole omaatuntoa.
Heräshän se miesvihamammakin jo.
Miesten tulisi ajatella mitä he teoillaan oikeasti saavat aikaan toisissa ihmisissä.
Vihakiimamehusi on tavallista paakkuisempaa ja ruskealle värjähtävää tänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdyt vain elämään omaa elämääsi ja keskityt siihen.
Näinhän teenkin. Mies on osa menneisyyttäni, osa elämääni, vaikka en haluaisi. Kuinka itse pyyhit elämästäsi negatiiviset tapahtumat ja ikävien ihmisten tuomat harmit, jotta tuntisit olosi taas hyväksi?
Ap
Ei niitä pidäkään pyyhkiä pois, vaan hyväksyä, että ne ovat osa elämääsi. Käsitellä niiden aiheuttamat tunteet ja vapautua niistä. Yrität ilmeisesti tukahduttaa tunteesi, jotta ne pyyhkiytyisivät pois? Mitä jos vaan antaisit itsellesi luvan tuntea niitä tunteita, oikein velloa niissä, niin ehkäpä ne laimentuisivat..?
En tukahduta. Tunteet eivät vain katoa.
En siis enää ajattele sitä koko aikaa, vaan tämä henkilö joskus vain tupsahtaa mieleen. Kuten tänä asmuna. Vitutti välittömästi ja samat inhon, vihan ja kostonhalun tunteet nousivat pintaan. Vihaan tuota miestä ja toivon hänelle vain pahaa. Hyvinä päivinä mulle on ihan sama.
Ap
Tämmöisiä oppimiskokemuksia tarvitaan, että ei enää haksahda vastaavaan. Se tekee sinut vahvemmaksi. :)