Lapsi tekee kissoille pientä kiusaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella oudolta, kun lapsikin on jo noin iso. Eikö tunne ollenkaan empatiaa?

Ei hän kyllä ole kovin empaattinen lapsi. Olenko minä voinut aiheuttaa sen? Jos hän on lukinnut kaikki ne tunteet jonnekin, koska jotain mitä minä olen hänelle tehnyt? Suuttunut liikaa väärällä hetkellä, puhunut rumasti?

Ap

Kasvatus vaikuttaa, vaikket varmasti ainoa syy tähän käytökseen tietysti ole.

Onko tämä ihan totta tämä aloitus? Tai ap:n asenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toinenkin lapsi, eikä hän koita tehdä kissoille mitään. En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin. Ehkä tämä 6-vuotias silti sellaista opetusta tarttisi, mutta itsekin luulen, että tuossa on nyt kyse jostain hänen omasta pahasta olostaan. En osaa auttaa siinä, koska itsekin saatan kärsiä samasta pahan olon lähteestä, vaikka en kiusaakaan kissoja tai muuta sellaista.

Ap

"En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin." Tämä. Mitä mä just luin??

Niin siis hän tajuaa sen opettamattakin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella oudolta, kun lapsikin on jo noin iso. Eikö tunne ollenkaan empatiaa?

Ei hän kyllä ole kovin empaattinen lapsi. Olenko minä voinut aiheuttaa sen? Jos hän on lukinnut kaikki ne tunteet jonnekin, koska jotain mitä minä olen hänelle tehnyt? Suuttunut liikaa väärällä hetkellä, puhunut rumasti?

Ap

Kasvatus vaikuttaa, vaikket varmasti ainoa syy tähän käytökseen tietysti ole.

Onko tämä ihan totta tämä aloitus? Tai ap:n asenne?

Koen asian omana vikanani, joten korjaaminen on vaikeaa, jos se onkin ennemminkin synnynnäistä ja minä vain syyllistän itseni. Kaikki paha johtuu aina minusta, tällainen väite saattaa nousta mieleeni jos lapsi toimii noin. mistä voin tietää, onko se totta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toinenkin lapsi, eikä hän koita tehdä kissoille mitään. En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin. Ehkä tämä 6-vuotias silti sellaista opetusta tarttisi, mutta itsekin luulen, että tuossa on nyt kyse jostain hänen omasta pahasta olostaan. En osaa auttaa siinä, koska itsekin saatan kärsiä samasta pahan olon lähteestä, vaikka en kiusaakaan kissoja tai muuta sellaista.

Ap

"En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin." Tämä. Mitä mä just luin??

Niin siis hän tajuaa sen opettamattakin.

Ap

Lapsi oppii muutenkin kuin "opettamalla" ts. kaikki mitä ihmiset tekevät ja sanovat opettavat lasta, oletko siis omalla käytökselläsi jotenkin voinut tällä tavoin välillisesti opettaa lapselle, esim. että "joskus on ihan ok kiusata"?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sitä kysyä lapselta syytä siihen kiusaamiseen, osaisiko sanoa?

Onko joku ollut hänelle ilkeä, kiusannut tms?

Saako näyttää kaikkia tunteitaan ikätasoisesti kotona? Siis olla turvallisesti vihainen, surullinen, iloinen, ylpeä jne. silloin kun ne on paikallaan?

Kannustatko, kehutko, hellitkö lasta? Muistatko huomioida hyviä asioita, olla aidosti kiinnostunut hänen maailmastaan, ajatuksistaan ja tunteistaan?

Onko lapsi jäänyt vaille huomiota (ehkä nuoremman synnyttyä)?

Varmaan se ilkeä olen ollut minä. En ole mikään taituri ottamaan vihaa vastaan. Syyllistyn. Kyllä mä kuitenkin hellin ja kehun, tämä poislukien lapsi on aivan mahtava tyyppi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella oudolta, kun lapsikin on jo noin iso. Eikö tunne ollenkaan empatiaa?

Ei hän kyllä ole kovin empaattinen lapsi. Olenko minä voinut aiheuttaa sen? Jos hän on lukinnut kaikki ne tunteet jonnekin, koska jotain mitä minä olen hänelle tehnyt? Suuttunut liikaa väärällä hetkellä, puhunut rumasti?

Ap

Kasvatus vaikuttaa, vaikket varmasti ainoa syy tähän käytökseen tietysti ole.

Onko tämä ihan totta tämä aloitus? Tai ap:n asenne?

Koen asian omana vikanani, joten korjaaminen on vaikeaa, jos se onkin ennemminkin synnynnäistä ja minä vain syyllistän itseni. Kaikki paha johtuu aina minusta, tällainen väite saattaa nousta mieleeni jos lapsi toimii noin. mistä voin tietää, onko se totta?

Ap

:O Kannattaisko nyt vaikka perehtyä ihan johonkin kehityspsykologian perusteokseen? Ei ole niin, että jokin tällainen olisi vain synnynnäistä tai vain kasvatuksen tulosta, vaan molempia. Ihan turha nyt vältellä kasvatusvastuuta, vaikka lapsella tällaisia piirteitä olisi ns.synnynnäisestikin. Eli tee kasvatuksellisesti niin hyvin kuin pystyt, älä luovuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toinenkin lapsi, eikä hän koita tehdä kissoille mitään. En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin. Ehkä tämä 6-vuotias silti sellaista opetusta tarttisi, mutta itsekin luulen, että tuossa on nyt kyse jostain hänen omasta pahasta olostaan. En osaa auttaa siinä, koska itsekin saatan kärsiä samasta pahan olon lähteestä, vaikka en kiusaakaan kissoja tai muuta sellaista.

Ap

"En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin." Tämä. Mitä mä just luin??

Niin siis hän tajuaa sen opettamattakin.

Ap

Lapsi oppii muutenkin kuin "opettamalla" ts. kaikki mitä ihmiset tekevät ja sanovat opettavat lasta, oletko siis omalla käytökselläsi jotenkin voinut tällä tavoin välillisesti opettaa lapselle, esim. että "joskus on ihan ok kiusata"?

Se on mahdollista. Olen kärsinyt siitä, että minua kohtaan kohdistetaan mielivaltaa, ja se oli aikuisille lähelläni ok.

Ap

Ootko sää itse nyt ihan terve??Melko ihmeellistä settiä heität!

Vierailija kirjoitti:

Ootko sää itse nyt ihan terve??Melko ihmeellistä settiä heität!

Et ole koskaan kuullut ongelmista? Ne ovat ongelmia syystä. Muutenhan ne olis jo ratkaistu.

Ap

Huh,vaikutat ihan kummalta tyypiltä,mut yksi tehosi meillä ja suosittelen lämpimästi.4 vee hoiti kissaa jatkuvasti vähän turhan rajusti ja sai sitten kynsistä.No kissa leikattiin ja sillä oli haava vatsassa.Muksut oli tooodella kilttejä kissalle ja on saanut olla siitä lähtien rauhassa,vaikka haava parani.Et oisko tekoveri?Ketsuppi?"kato nyt kissaan sattu pahasti kun sää retuutit" Pelästytä kerran kunnolla.

Teillä on tosi kiltti kissa, melkeinpä toivon, ja toivonkin, että kissa näyttäisi lapselle "kissan eleet". 

Kissat osaavat kyllä halutessaa puolustautua ja siinä jää 6-vuotias kakkoseksi.

Mutta oikeasti tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, voimia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toinenkin lapsi, eikä hän koita tehdä kissoille mitään. En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin. Ehkä tämä 6-vuotias silti sellaista opetusta tarttisi, mutta itsekin luulen, että tuossa on nyt kyse jostain hänen omasta pahasta olostaan. En osaa auttaa siinä, koska itsekin saatan kärsiä samasta pahan olon lähteestä, vaikka en kiusaakaan kissoja tai muuta sellaista.

Ap

"En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin." Tämä. Mitä mä just luin??

Niin siis hän tajuaa sen opettamattakin.

Ap

No ei näytä tajuavan, jos kissa kiusaa.

Tiedän nimittäin itse että ei siinä puhe eikä huuto auttanut vaikka olisi päällään seissyt.Tuon leikkuun jälkeen on tosiaan saanut olla rauhassa.Ei tarvi kuin sanoa että "sillä kissalla on vielä se vatsa vähän kipeä" niin jättävät rauhaan.Koita kekata mistä sais jotain punaista.Raaka konsti mutta ainoa joka meillä tehosi!

Vierailija kirjoitti:

Teillä on tosi kiltti kissa, melkeinpä toivon, ja toivonkin, että kissa näyttäisi lapselle "kissan eleet". 

Kissat osaavat kyllä halutessaa puolustautua ja siinä jää 6-vuotias kakkoseksi.

Mutta oikeasti tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, voimia!

Niissä perheissä joisa lapsen käytökseen ei puututa, tuokin olisi mielenvikaisen kissan tekisia eikä kissan luontainen puolustautuminen, ja terve kissa joutuisi piikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on tosi kiltti kissa, melkeinpä toivon, ja toivonkin, että kissa näyttäisi lapselle "kissan eleet". 

Kissat osaavat kyllä halutessaa puolustautua ja siinä jää 6-vuotias kakkoseksi.

Mutta oikeasti tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, voimia!

Niissä perheissä joisa lapsen käytökseen ei puututa, tuokin olisi mielenvikaisen kissan tekisia eikä kissan luontainen puolustautuminen, ja terve kissa joutuisi piikille

Jos nyt ymmärsin oikein, niin tässä ketjussa puhutaa tuosta yhdestä perheestä, ei mistään yleistyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko sää itse nyt ihan terve??Melko ihmeellistä settiä heität!

Et ole koskaan kuullut ongelmista? Ne ovat ongelmia syystä. Muutenhan ne olis jo ratkaistu.

Ap

Ehkä nyt olisi hyvä hetkiä hakea apua niihin (omiin) ongelmiin, jotka hienosti tunnistat ja  varsinkin kun huomaat, että ne vaikuttavat lapsen kehitykseen? Vauva-palsta ei liene paras paikka tällaisen avun hakemiseen.

Turha se on lasta ja kissaa laittaa vastakkain.Täällä on niin sähäköitä kissa ihmisiä että älä näistä välitä.Ei siinä lapsessa mitään vikaa ole,jotkut lapset vain on tuollaisia.Mut koita sitä veri juttua tai jotain sinne päin,kuinka luova nyt oletkaan.Pääset ongelmasta..jos ei sitten keksi lapsi huiputusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toinenkin lapsi, eikä hän koita tehdä kissoille mitään. En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin. Ehkä tämä 6-vuotias silti sellaista opetusta tarttisi, mutta itsekin luulen, että tuossa on nyt kyse jostain hänen omasta pahasta olostaan. En osaa auttaa siinä, koska itsekin saatan kärsiä samasta pahan olon lähteestä, vaikka en kiusaakaan kissoja tai muuta sellaista.

Ap

"En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin." Tämä. Mitä mä just luin??

Niin siis hän tajuaa sen opettamattakin.

Ap

No ei näytä tajuavan, jos kissa kiusaa.

PUHUIN SIITÄ TOISESTA LAPSESTA. "Meillä on toinenkin lapsi, eikä hän koita tehdä kissoille mitään. En ole opettanut hänellekään miten kohdellaan toisia hyvin."

Ap

Olet ap kykenemätön käsittelemään omaa vihaasi, joten et ole osannut antaa lapsellesi tervettä mallia sen ilmaisemisesta. Lapsi oireilee siksi purkamalla aggressioita kissaan. Vaikutat syyllistyvän helposti, ja lapsi vaistoaa myös sen: hänelle ei ole kehittynyt omaatuntoa, koska sinä syyllisyydentunteinesi otat kaiken niskoillesi, ts. syyllistyt vihasta, jota lapsesi käytös sinussa herättää, ja nynnyilet asiassa, jossa pitää olla peräänantamaton. Miksi pelätä lapsen reaktiota, kun aivan aiheesta puutut eläinrääkkäykseen? Sinun on käsiteltävä vihasi ja asetettava lapselle selkeät rajat. Suuttumuksen ilmaisu ja selvät sanktiot opettavat lapselle, että vaikka viha on ok ja tarpeellinen tunne, sitä pureta avuttomiin eläimiin.

Ota yhteys perheneuvolaan. Sinne on kyllä kuukausien jonotusajat. Sillä välillä sitten puutut vaan joka kerta ankarasti lapsen tekosiin ja koita antaa huomiota lapselle muutenkin kuin vain silloin kun kiusaa kissaa.