Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani häpeää kulttuurimme
01.07.2016 |
Kyllä, ongelma on se, että meidän poika häpeää kulttuurimme. Olemme asuneet täällä kolme vuotta, ja poikani on tulemassa 14 tänä vuonna. Meidän ulkonäkö ei ole paljon erilainen kuin suomalaiset (esim poikani on vaaleanruskeat hiukset ja siniset silmät), mutta meillä on ulkomaisia nimiä. Poikani aina valehtelee hänen nimensä uusia ihmisille, mutta luokassa hän vain kertoo kaikille, että nimi tulee esi-isämme, jotka muuttivat Suomen yli 100 vuotta sitten. Se on myös Suomen kieli lempinimi hän käyttää sijasta hänen oikea nimensä. Kun olemme julkisissa paikoissa, poikani ei salli minun ja isä sanoo äidinkielellämme hänelle. Se on hyvin vaikeaa, koska minä, eikä mieheni ei puhu suomea (käytän Google Translate nyt). Olen surullinen, että poikamme häpeää kulttuurimme. Miksi näin tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (35)
Sano pojallesi että no hätä, olet adoptoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hyvin kyllä on kääntäjä osannut aitten kääntää..huoh..
Rasistipellejen vika. Racist clowns are the problem, let's concentrate on handling racist clown problem.
Älä mutehdi. Asiat muuttuvat nopeasti paremmaksi kun poika kasvaa. Välivaihe elämässä.
Kuuluu ikävaiheeseen, menee ohi parissa vuodessa kun huomaa että tytöt kiinnostuu erilaisuudesta ja itsetunto kasvaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa tuon ikäisistä häpeää vanhempiaan. Ihan suomalaisistakin.
Nuoret haluavat olla samanlaisia kuin muut eivätkä olla erilaisia ja joutua ehkä kiusatuksi. Vanhempana voi olla ylpeä omasta kulttuurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin kyllä on kääntäjä osannut aitten kääntää..huoh..
En ymmärrä tekstiä.
Voin kertoa, että kaikki suomalaisetkin häpeävät 14-vuotiaana ja sitä aikaisemminkin omia vanhempiaan - se kuuluu ikään, ei välttämättä kulttuuriin!
Antaa pojan hävetä - toimikaa te kuten katsotte parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudutaanko kulttuuriin, jota edustatte, Suomessa huonosti tänä päivänä? Asutteko sellaisessa kaupungissa, jossa on paljon suvaitsemattomuutta ja rasismia?
Ulkonäöstä päätellen voisitten olla esim. Venäjältä. Pojan kavereilla voi olla turhan voimakkaita mielipiteitä venäläisistä ja poikanne pelkää ihmisten asenteita.
Toivottavasti poikanne oppi olemaan ylpeä kulttuuristaan ja teistä. Hän on nyt siinä iässä, missä kyseenalaistetaan kaikki mitä vanhemmat edustavat ja pelätään olla erilaisia. Jospa tilanne paranee, kun hän kasvaa aikuisemmaksi. Isänsä voisi myös opetella suomenkieltä. Onko siellä harrastuksia tai vertaisjoukkoja, joihin voisitten perheenä liittyä ja saada uutta näkökulmaa? Suomalainen ystäväperhe olisi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu ikävaiheeseen, menee ohi parissa vuodessa kun huomaa että tytöt kiinnostuu erilaisuudesta ja itsetunto kasvaa .
Tekeekö se jotain kulttuurimme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esi-isänne muuttivat sata vuotta sitten Suomeen ja te ette vieläkään osaa puhua suomea vaan pitää Google Translatella viäntää? Aika kehno kotiutuminen.
Noloa kun suomenkielinen yrittää kirjoittaa google translate hoono soomi, mutta lauserakenteet ja sanojen taivutukset paljastavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono provo tai heikonlainen tilanne vanhemmuudessa. Lapsen itsetunnon kasvattaminen erityisesti kun kyseessä on ehkä arkaluontoinen tilanne kulttuurien kohdatessa, on vanhemmille haaste.
Jos ap on oikea eikä provo, sanoisin että panostakaa nyt kulttuuriylpeyteenne! Kaikilla lapsilla tulee jossain vaiheessa tuo häpeä taustoistaan, jos ne eivät satu olemaan valtavirtaa syystä tai toisesta.
Ruoka, musiikki, historia, kieli... nuo kaikki ovat asioita joilla ap (olettaen aidoksi) ja lapsensa voivat erottua positiivisesti ja saada ympäristön mielenkiinnon. Harva Italialainen Suomessa häpeää italialaisuuttaan koska voi heti alkaa puhumaan ruoasta ja hehkuttamaan Sorrenton kauneutta ja hoilaamaan osolemioa.
Kuulostaa minulta, kun olin pieni poika. Olen puoliksi suomalainen ja puoliksi noh euroopasta kuitenkin. Valkoihoinen, sinisilmäinen ja ruskea hiuksinen. Vain sukunimeni paljastaa minun omaavan ulkomaalaisia juuria. Pienenä poikana yritin salata mahdollisimman paljon puoli ulkolaisia juuriani. Minulle tuli pienenä hyvin tutuksi suomalaisten ennakkoluuloisuus, junttius ja rasistisuus. Häpesin itseäni, tunsin itseni vähempi arvoiseksi. Nyt täysi-ikäisenä kaikki on muuttunut, minä halveksin nyt toista puoltani, suomalaisuutta, tuota heikkoa puolta heikkoa kansaa joka mielellään juopuu jotta uskaltaa näyttää tunteensa tai tukahduttaa ne, tuota kansaa joka kyräilee ja tuntee itsensä ylivertaiseksi vaikka totuus näyttää ihan jotain muuta, pikku tippa kusta isossa lammikossa, ei mitään, zero. Ei historiaa ei todellista kulttuuria, ei mitään, vain paskan makuista keskiolutta ja sauna. Onneksi tulin lopultani järkiini.
Murrosikään kuuluu omista vanhemmista irtautuminen ja samaistuminen oman ijäiseen vertaisryhmään. Halutaan olla juuri samanlainen kuin muut, mutta jokainen on jollain tavalla erilainen. Jollakin erilaisuus liittyy ulkonäköön, joillakin etniseen elkuperään jne.. Anna nuoren hävetä, se menee ohi. Jossain vaiheessa hän alkaa kiinnostua sukujuuristaan ja alkaa arvostaa erilaisuuttaan.
Sori, Google translate ei käännä noin hyvin suomeksi. Olisi mennyt läpi jos olisit väittänyt kirjoittaneesi itse suoraan suomeksi.
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudutaanko kulttuuriin, jota edustatte, Suomessa huonosti tänä päivänä? Asutteko sellaisessa kaupungissa, jossa on paljon suvaitsemattomuutta ja rasismia?
Ulkonäöstä päätellen voisitten olla esim. Venäjältä. Pojan kavereilla voi olla turhan voimakkaita mielipiteitä venäläisistä ja poikanne pelkää ihmisten asenteita.
Toivottavasti poikanne oppi olemaan ylpeä kulttuuristaan ja teistä. Hän on nyt siinä iässä, missä kyseenalaistetaan kaikki mitä vanhemmat edustavat ja pelätään olla erilaisia. Jospa tilanne paranee, kun hän kasvaa aikuisemmaksi. Isänsä voisi myös opetella suomenkieltä. Onko siellä harrastuksia tai vertaisjoukkoja, joihin voisitten perheenä liittyä ja saada uutta näkökulmaa? Suomalainen ystäväperhe olisi hyvä.
Elämme keskimäärin mieście.Nie ovat Venäjällä, mutta ystäviä poikani luulevat, että olemme Venäjän. Koska kielemme on hyvin samanlainen kuin Venäjän. En tiedä, asenne, koska poikani ei kertonut kenellekään, että ei ole suomalainen rotu. Hyvin toivottavasti se tulee olemaan parempi aikuisiässä. Isä ei tarvitse työtä Suomen kielen, vaan yrittää oppia hyvin nopeasti. Minä myös.
Vierailija kirjoitti:
Noloa kun suomenkielinen yrittää kirjoittaa google translate hoono soomi, mutta lauserakenteet ja sanojen taivutukset paljastavat.
Paljasta? Olen pahoillani, en ymmärrä.
Alue: Aihe vapaa
Siis täh?