Oletko "ruma". Miten sinua kohdellaan?

Olen huomannut sen, että minua ei oteta missään vakavasti. Tuntuu, että kun on ruma niin ei silloin mukamas voisi olla hyvä yhtään missään. Harrastuksissa nauretaan aina kun ensimmäisiä kertoja minut nähdään, se käytös oikein huokuu sitä asennetta, että minä olen ihan paska siinä mitä teen. Saan aina henkisen bonerin siitä kun pääsen näyttämään noille irvailijoille, että olenkin ihan hyvä vaikka olen ruma. Mitään sanomisiani ei tietenkään oteta vakavasti, koska olen ruma. Jos saman asian sanoo joku hyvännäköisempi tai tavallisen näköinen niin se on kerrassaan nerokasta tai hyvä idea. Myös minun kertomani ja keksimäni vitsit ovat hauskempia muiden kertomana, mutta sehän nyt saattaa olla kiinni ihan siitä kertomistavastakin.

Nuoret naiset nauraa minulle melkein päivittäin, ja joskus jonnet aukoo päätään. Se on jotenkin mielestäni jännä, että pienet tytöt (lapset) pitävät minusta ja usein tulevat juttelemaan, melko sama homma vanhoilla naisilla (+70v), mutta sitten naiset välillä 14-30v tuntuvat pitävän minua pahimpana paskana koko maailmassa, vaikka en edes ole tehnyt heille yhtään mitään. Jostain syystä se väheksyminen ja nauraminen jakautuu niin, että 90% on naisilta ja 10% miehiltä. Miehet silloin harvoin kun jotain sanovat, niin he tekevät sen sitten todella ilkeästi. Elän kuitenkin siinä uskossa, että kun tulen vanhemmaksi niin saan olla enemmän rauhassa, jossain vaiheessa kukaan ei enää edes kiinnitä minuun mitään huomiota.

Terveisin Naispelko23

Nuivasti, välinpitämättömästi, kylmästi, julmasti, välillä jätetään tyystin huomiotta. Ei ole kavereita, ei seurustelusuhdetta, ei mitään. Pelkkää yksinoloa päivästä toiseen, välttelen ulos menemistä.

Minua ei ole olemassa. Ja jos on, niin kohdellaan inhottavasti.

Monenlaista kohtelua tulee vastaan. Tuntemattomien kohtelua enemmän ärsyttää omien naispuolisten kavereiden kohtelu. En jaksa oikein edes avautua siitä, kun alkaa ärsyttämään. He eivät voi kohdella minua tasavertaisena, koska minulla ei tietenkään ome sitä kokemusta mikä normaaleilla naisilla on. Ymmärrän sen. Toisaalta kavereita ei estä mikään esim. vokottelemasta mies, jonka kanssa minulla on jotain. He tekevät vain sen, koska he voivat. Itse miehessä heitä ei kiinnosta mikään. Enkä liiku edes teini-ikäisissä wt-piireissä...

Olen näkymätön. Yleensä ihmiset suhtautuvat ihmeen lämpimästi kun on pakko (asiakaspalvelu), tietysti säälivät miten nuori nainen voi olla näin ruma.

Lähes kolmekymppinen mies olen ja kaipa mulla on keskivertoa jonkin verran rumempi pärstäkerroin. Kyllähän niitä inhottavia katseita tulee ja naureskellaan kun vähän päätä kääntää, varsinkin kaupassa töissä ollessani. Olen oppinut yhden asian; ei kiinnosta enää hevon helkuttiakaan niiden mielipiteet, koska ihmisinä näköjään ovat huonompia. Vaikka kasvoiltansa ovatkin geenilotossa olleet onnekkaampia, jos tuntemattomista hieman keskivertoa huonommista ajattelu ja ennakkoluulot ovat tuota luokkaa niin morjens. Siinä on kyllä itsensä pönkittämisen tarve vähän turhan suurella vaihteella, jos todella olisivat parempia kuin "rumemmat" ihmiset. Siinäpähän ovat.

Olen "ruma", eli oikeasti erittäin komea mies. Eipä tästä juuri mitään hyötyä ole, vittuilua nyt tulee miltei päivittäin, ja mikä hauskinta, täysin tuntemattomilta miehiltä?! Kyllä. Mutta ei se mitään, sellaiset stressaantuneet pseudo-alfat jätän omaan arvoonsa. Yleisesti ottaen olen huomannut että mitä enemmän erottuu joukosta edukseen/haitakseen, sitä varautuneemmin ihmiset kohtelevat. Ei siinä sen kummempaa.

Mikä ruumuus edes on?

Ja mikä kauneus?

Rumana miehenä vältän kauniita kaupan kassoja yms. Aika monesti käynyt niin että olen ihan vain morjestanut kaupan kaunista kassaa (morjestan aina, myyjästä riippumatta), niin myyjä vetää naama nyrpeäksi, ei katso edes kohti ja ei tervehdi takaisin. Olen miettinyt monesti että annanko reippaalla tervehtimisellä sitten sellaisen kuvan että olisin iskemässä tätä nättiä kassaa. Tarkoitukseni ei todellakaan ole ollut, mutta en keksi miksi sitten minun kohdallani naama menee nyrpeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Rumana miehenä vältän kauniita kaupan kassoja yms. Aika monesti käynyt niin että olen ihan vain morjestanut kaupan kaunista kassaa (morjestan aina, myyjästä riippumatta), niin myyjä vetää naama nyrpeäksi, ei katso edes kohti ja ei tervehdi takaisin. Olen miettinyt monesti että annanko reippaalla tervehtimisellä sitten sellaisen kuvan että olisin iskemässä tätä nättiä kassaa. Tarkoitukseni ei todellakaan ole ollut, mutta en keksi miksi sitten minun kohdallani naama menee nyrpeäksi.

Samat kokemukset kauniista asiakaspalvelijanaisista. Kaikki pääsevät helpommalla, kun minä rumana miehenä menen  vähän vähän vähemmän viehättävän naisen kassalle. Onneksi ne jonot ovat yleensä lyhyempiä. :D

Jos on valmiiksi jo se tunne, että ei musta mihinkään ole, niin se kyllä näkyy käytöksessä ja toisten suhtautumisessa.

Tsemppiä toisenlaiseen asenteeseen. Olet ihan yhtä arvokas mielipiteinesi kuin kuka vaan. Ja etsi sellaiset ihmiset, jotka arvostaa. Tylsiä o, mutta niin on fimsuja kivojakin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ruumuus edes on?

Ja mikä kauneus?

https://en.wikipedia.org/wiki/Physical_attractiveness

Välinpitämättömästi kohdellaan. Joskus rumat miehet ovat suoraan törkeitä, mutta yleensä olen näkymätön.

Olen teini-iästä lähtien saanut halveksivia ja omahyväisiä katseita lähinnä naisilta ja etupäässä hyvännäköisiltä naisilta. Miehille olen ollut lähes ilmaa ja he eivät tule juuri koskaan iskemään muuten paitsi baareissa ja menopaikoissa ym. iltariennoissa, joissa en juurikaan käy.

Muutamia kertoja olen myös kuullut ikäviä kommentteja/vihjailuja, tosin pahimmat kommentit olen kuullut läheisiltäni, kuten aviomieheltäni, tädiltäni ja äidiltäni.

Olen siis erikoisen näköinen ja hieman rumanpuoleinen kasvoiltani, mutta kropaltani varmaan ihan jees. Hiukseni ovat paksut ja pitkät ja olen aina ollut normaalipainoinen tai hoikka. Mua luullaan Suomessa usein ulkomaalaiseksi ja monet aina muistavat minut, vaikka olen hiljainen ja neutraalisti pukeutuva hissukka. Kuulemma olen niin erikoisen näköinen. :(

Itse haluaisin vain sulautua massaan ja siksi pukeudun mahdollisimman neutraalisti ja huomiota herättämättömästi sekä meikkaan todella neutraalisti ja pidän hiukset luonnollisen värisinä, eikä tatuointeja ym. ole. Mutta sekään ei riitä, kun naama on riittävän oudon näköinen. :(

Olen näkymätön. Minua eivät näe sen enempää miehet kuin naisetkaan. Näin on ollut aina. Olen nyt 43.

Olen ruma nainen kaulasta ylöspäin. Kun minulla on kympin vartalo, tytöt kertovat, että minua lähestytään baarissa, mutta suunta vaihtuu, kun mies näkee naamani.

Töissä mielipiteitäni arvostetaan, mutta mitään vipinää ei ole ikinä ollut. Onneksi kuitenkin tapasin hyvätapaisen ja hyvin toimeentulevan miehen, joka on myös ruma naisten mielestä. Sängyssä olen villikissa, vaikka häntä ennen minulla oli vain yksi yhden illan suhde humalaisen opiskelutoverin kanssa.

Niin, ikää on nyt 34 vuotta ja elämä on kohdillaan rumuudestamme huolimstta. En tiedä, uskallanko tehdä lapdia, kun rumuusgeenit ovat vallitsevia.

Hyvin neutraalisti eikä kukaan halua tehdä tuttavuutta. Toisaalta olen aika lihaksikas, joten en joudu vittuilun tai kiusaamisen kohteeksi ainakaan päin naamaa

Vierailija kirjoitti:

Olen ruma nainen kaulasta ylöspäin. Kun minulla on kympin vartalo, tytöt kertovat, että minua lähestytään baarissa, mutta suunta vaihtuu, kun mies näkee naamani.

Töissä mielipiteitäni arvostetaan, mutta mitään vipinää ei ole ikinä ollut. Onneksi kuitenkin tapasin hyvätapaisen ja hyvin toimeentulevan miehen, joka on myös ruma naisten mielestä. Sängyssä olen villikissa, vaikka häntä ennen minulla oli vain yksi yhden illan suhde humalaisen opiskelutoverin kanssa.

Niin, ikää on nyt 34 vuotta ja elämä on kohdillaan rumuudestamme huolimstta. En tiedä, uskallanko tehdä lapdia, kun rumuusgeenit ovat vallitsevia.

Muutaman vuoden kun vielä mietit sitä, että uskallatko niitä mukuloita hommata, niin luonto päättää asian puolestasi.

Yleensä ihan normaalisti ja perus ystävällisesti. Negatiivinen suhtautuminen on lähinnä huomiotta jättämistä. Sitä tietysti on vähän hankala välillä huomata, kun olen muutenkin syrjäänvetäytyvä. Suoraa haukkumista tai nyrpistelyä en ole kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Olen ruma nainen kaulasta ylöspäin. Kun minulla on kympin vartalo, tytöt kertovat, että minua lähestytään baarissa, mutta suunta vaihtuu, kun mies näkee naamani.

Töissä mielipiteitäni arvostetaan, mutta mitään vipinää ei ole ikinä ollut. Onneksi kuitenkin tapasin hyvätapaisen ja hyvin toimeentulevan miehen, joka on myös ruma naisten mielestä. Sängyssä olen villikissa, vaikka häntä ennen minulla oli vain yksi yhden illan suhde humalaisen opiskelutoverin kanssa.

Niin, ikää on nyt 34 vuotta ja elämä on kohdillaan rumuudestamme huolimstta. En tiedä, uskallanko tehdä lapdia, kun rumuusgeenit ovat vallitsevia.

Jos olette eri tavalla rumia, niin piirteet voivat kompensoitua. Minä olen itse kasvoiltani ruma ja mieheni on normaalin näköinen, mutta hänellä on "vastakkaiset" kasvonpiirteet, joten lapsemme ovat todella nättejä ja sopusuhtaisia. Siis itselläni on liian pieni leuka, mutta miehelläni on selväpiirteinen leuka; itselläni on iso suu ja paksut huulet, kun taas miehellä on ohuemmat huulet ja pienempi suu, joten lapsilla on "keskiverrommat" piirteet. Minulta lapsille on periytynyt pituus sekä paksut hiukset ja keskimittaiselta ja ohuthiuksiselta keskivertomieheltäni ne sopusuhtaisemmat kasvonpiirteet. Joten ei kannata tehdö lasten hankkimisen osalta hätiköityjä johtopäätöksiä - pitää vain yrittää hankkia mies, jonka piirteet kompensoivat omia heikkouksia.