Oletko "ruma". Miten sinua kohdellaan?

Olen yhteiskunnan normien mukaan ruma, koska olen gootti varustettuna useammilla lävistyksillä, tatuoinneilla ja hiukset eivät ole perus suorat tai kiharat tms. Voitte myös arvata miten pukeudun. 

Muut naiset pitävät alipainoani rumana ja olen saanut kuulla kuittailua tämän takia.

En jaksa enää välittää muiden mielipiteistä, en elä miellyttääkseni muita.

Olen näkymätön. En ole kiinnostava. Seuraani ei hakeuduta, ei oma eikä vastakkinen sukupuoli. Mielipiteilläni ei ole arvoa. Minua ei pidetä pätevänä eikä älykkäänä eikä hauskana. Minulle ei tarvitse olla kohtelias, minua kohtaan ei tarvitse käyttäytyä. Minut voidaan jättää huomioitta. 

Ihmiset ovat pohjimmiltaan elukoita, pyrkivät ylöspäin hierarkiassa, nuolevat ylempiensä peppua ja potkivat kuraa alempien silmille. Ja fyysisellä vetovoimalla on erittäin suuri merkitys siinä kenen katsotaan olevan ylempi. Jos komea ja raamikas mies sanoo asian X, sillä on ihan eri painoarvo kuin jos saman sanoo ruma nainen.

Nosferatu kirjoitti:

Olen yhteiskunnan normien mukaan ruma, koska olen gootti varustettuna useammilla lävistyksillä, tatuoinneilla ja hiukset eivät ole perus suorat tai kiharat tms. Voitte myös arvata miten pukeudun. 

Muut naiset pitävät alipainoani rumana ja olen saanut kuulla kuittailua tämän takia.

En jaksa enää välittää muiden mielipiteistä, en elä miellyttääkseni muita.

Tämä viesti oli niin täynnä teiniangstia, että silmiä kirvelee.

Ärsyttää rumia piirteitä omaavana se, että muut rumia piirtietä omaavat eivät älyä omaavansa rumia piirteitä tai "turn offeja" myös. Sit käytös on niin ylimielistä ja ollaan niin David Beckhameja, että....

Vierailija kirjoitti:

Nosferatu kirjoitti:

Olen yhteiskunnan normien mukaan ruma, koska olen gootti varustettuna useammilla lävistyksillä, tatuoinneilla ja hiukset eivät ole perus suorat tai kiharat tms. Voitte myös arvata miten pukeudun. 

Muut naiset pitävät alipainoani rumana ja olen saanut kuulla kuittailua tämän takia.

En jaksa enää välittää muiden mielipiteistä, en elä miellyttääkseni muita.

Tämä viesti oli niin täynnä teiniangstia, että silmiä kirvelee.

Kommenttisi on niin täynnä av-mamma-angstia että silmiä kirvelee.

Minua katsotaan välillä kuin halpaa makkaraa (jopa asiakaspalvelijat). Tuntuu, ettei minua oteta vakavasti ja mielipiteilleni irvaillaan ja hymyillään "vittumaisesti" (varsinkin ne ihmiset jotka eivät minua todella tunne). Baareissa ja muuallakin olen aina ollut näkymätön. Smalltalkin ja flirttailut saa unohtaa kaikkialla.

Tuo on aivan totta, tuo menee juuri noin, itse huomannut täysin samoja, kuvittelevat itsestään jotain parempaa. 

Olen ruma ja kasvoiltani poikkeavan näköinen. Olen myös huomannut usein sen, ettei minua oteta tosissaan ja esimerkiksi sanomisiani epäillään. Töissä kestää usein vuodenkin ajan, ennen kuin ihmiset ymmärtävät, että rumuus ei tarkoita sitä että olisin jotenkin muita tyhmempi. Ja erityisesti terveydenhuollossa saan aina huonoa palvelua ja joudun vakuuttelemaan omia oireitani (jostain syystä puhelimessa asioidessani saan parempaa palvelua).

Olen näkymätön. 50+ ikäisenä se ei enää haittaa. Elämässä on muutakin sisältöä.

"Olen yhteiskunnan normien mukaan ruma, koska olen gootti varustettuna useammilla lävistyksillä, tatuoinneilla ja hiukset eivät ole perus suorat tai kiharat tms. Voitte myös arvata miten pukeudun. "

Gootit eivät ole rumia. <3 Eivät myöskään ihmiset, joilla on lävistyksiä tai tatuointeja. Minusta persoonalliset ihmiset ovat mielenkiintoisia. 

Olen lihava ja ollut aina miesmäisen oloinen vartaloltani. Kasvatin pitkät hiukset, että olisi naisellisemman näköinen. Nyt näytän pitkähiuksiselta, lihavalta mieheltä. Mua on muutaman kerran luultu transnaiseksi. Lisäksi perusilmeeni on tosi tympeä, siis oikein sellainen vihainen ja ankea. Joskus yritin hymyillä pienesti koko ajan, mutta siitä tuli lihaskireyksiä naamaan.

Saan aika huonoa palvelua, miehet ei ole käytännössä koskaan yrittäneet iskeä. Kaikki miesjutut on ollut sellaisten kanssa jotka tunnen ennestään tai olen tavannut netissä ja jotka eivät sitten ole lähteneet ulkonäköäni karkuun. Olen kyllä toista kertaa naimisissa, mutta kumpikaan miehistä ei ole ollut mikään komistus. Mun lapset ei ole nättejä vaan vähän hassun näköisiä kyllä kaikki.

Varsinkin ulkomailla työyhteyksissä on ollut välillä tosi hankalaa, kun mua ei oteta tosissaan. Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpompaa on. Ilmeisesti vanhempi nainen saakin näyttää rumalta. Ehkä sitten viimeisen kurvin kohdalla olen suunnilleen saman näköinen kuin muutkin.

Olen sellainen nuorena ruma.  On liian iso nenä, liian isot silmät ja kaikki paitsi leuka liian isoa. Olen suomalaiseksi kummallisen näköinen, jopa ruma. Täällä Suomessa on sellaisia nukkemaisia kasvonpiirteitä. Pienet nenät, sirot piirteet. Olen usein haikea, kun minulla on jotkut ihme latinopiirteet. En ole koskaan ollut klassisen kaunis. Ehkä vanhana minulla on toivoa! Edelleen on selkeät ja voimakkaat kasvonpiirteet, jos suhteellisen hoikkana pysyy.

Olen ruma nainen. Olen saanut kuulla haukkumista ulkonäöstäni ihan pienestä lapsesta saakka, eikä aikuistuminen todellakaan helpottanut asiaa :D miehet tuntuvat ottavan olemassaoloni jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena, sillä he ovat olleet verbaalisesti tosi hyökkääviä ja muutenkin aggressiivisia, vaikka vain oleskelisin omissa oloissani. Vieraat miehet huutelevat haukkuja, yksikin sylkäisi päin ja sanoi "hyi v***u!".

En ole koskaan saanut sitä naiseuden default-kokemusta, jossa miehet iskevät, kehuvat tai yrittävät lähestyä. On minulla seurustelukokemusta kyllä kun olen itse ollut aloitteellinen, mutta silloinkin on ajan kanssa tullut selväksi ettei ulkonäköni miellytä ja olen vain sänkyä lämmittämässä seuraavalle. Ihan oikeasti yksikin mies myönsi, etten ole ulkonäöllisesti viehättävä kun huomasin että hän käytti todella paljon aikaa IG-tyttöjen seurailuun. Kysyin asiasta ja selväksi tuli että ne tytöt olivat niitä mitä oikeasti halusi, mutta hänellä itsellään ei ollut mahiksia sellaiseen. Suhde ei enää siitä jatkunut, en kyennyt enää. 

En usein edes tunne itseäni naiseksi enää, olen vain vastenmielinen sukupuoleton möykky. 

N33

Vierailija kirjoitti:

Olen näkymätön. Yleensä ihmiset suhtautuvat ihmeen lämpimästi kun on pakko (asiakaspalvelu), tietysti säälivät miten nuori nainen voi olla näin ruma.

Jotkut nuoret ja keski-ikäiset naisasiakaspalvelijat suhtautuvat sellaisella säälinsekaisella yliystävällisellä alentuvalla tavalla, vähän kuin olisin heikkolahjainen, hyvä kun eivät ala lässyttämään. Miesasiakaspalvelijoista suurin osa taas ei halua huomioida minua ollenkaan.

Osalle ihmisiä ulkonäkö on todella tärkeää. Tällaisia on sekä miehissä että naisissa. Näiltä henkilöiltä saa verhottua väheksymistä esim. työyhteyksissä joissa ulkonäöllä ei pitäisi olla merkitystä. He näyttävät olettavan, että jos olet ulkonäöltäsi haasteellinen olet myös älyllisesti heikkolahjainen. Tämä ei tietysti pidä paikkaansa, ja nämä henkilöt näyttävät yllättyvän kerta toisensa jälkeen saadessaan tästä todisteita. 

Osa miehistä on hyvin suorapuheisia, aivan ventovieraat ovat ohimennen käyneet minulle sanomassa, että oletpa vihaisen näköinen tai onpa sinulla rumat vaatteet tai näytät hevoselta yms. Itselle ei ikinä juolahtaisi kommentoida toisen ulkonäköä negatiivisesti kun kuljen ohi. 

En ole ruma. Olen kaunis, mutta kun ikää on mittarissa, niin kohtelu on alentuvaa. Ja puhutaan kuin idiootille ja naureskellen, ikäänkuin olisin jotenkin aivan pihalla. 

Koulussa kiusattiin, teininä erityisen julmasti. Yöelämässä ei lähestytty. nuorena, jotkut humalaiset miehet nälvi ulkonäköäni päin naamaa.

Mutta muuten minua kohdellaan oikein hyvin, esim. asiakaspalvelijat ei ole minulle tylyjä enkä koe olevani ihmisille näkymätön muuten kuin romanttisessa mielessä toki. Nyt kun olen jo tukevasti keski-ikäinen, tuntuu että saan vielä parempaa palvelua kuin nuorempana. Saattaa johtua siitä, että olen yleensä aika hyvin pukeutunut, ehkä myyjät tms. ajattelevat että sillä on rahaa, joten voi saada kaupat tehtyä :D

Ihmiset eivät huomaa, pikkupojat heittelevät kamaa päin, meinasi mennä silmään kivi. Tarhassa lapset pihalla huutaa aidan takaa että tuolla menee ruma mummo.

Olen hyväksynyt sen että en ole viehättävä ja vastakkainen sukupuoli ei kiinnostu minusta, mutta se mikä tökkii vuodesta toiseen on se että töissä minua ei oteta huomioon, kun puhun. Usein minua ei edes kuunnella kun yritän sanoa jotain, jos kuunnellaan sitä mitä sanon ei uskota, vaan ohitetaan, kunnes joku toinen toistaa saman. Tämä on tosi turhauttavaa ja on johtanut siihen että harvemmin nykyään edes jaksan yrittää puhua kokouksissa tai kahvitauolla.

Olen ruma. En koe että saisin sen takia huonoa palvelua kaupoissa, tai huonoa kohtelua esim työelämässä. Mutta parinhaku on kyllä täysin mahdotonta tällä ulkonäöllä, minkä sinänsä ymmärrän kyllä hyvin.