Lue keskustelun säännöt.
Olen luovuttanut kumppanin löytämisen suhteen
22.06.2016 |
Kamala sanoa, täytän syksyllä vasta 19. Koko elämäni pojat/miehet ovat karttaneet minua. Olin aina se nättien ja suosittujen tyttöjen ruma kaveri. Sain ensimmäisen miespuolisen kaverin lukiossa. Hänkin on homo, jolloin tutustuminen oli helppoa, koska liikkui (tyttö)kavereiden seurassa. Ensisuudelman sain baarissa känniseltä mieheltä. Sitä ennen olin halannut poikaa riparilla, pakollisessa halipiirissä.
En osaa olla miesten seurassa, koska suku todella naispainotteinen eikä ns. isähahmoa tai muuta mies esikuvaa ole ollut.
Kommentit (6)
Ottasin vaikka heti, mutta oon liian vanha sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpa aikaisin katkeroitunut. Kyllä kuka vain löytää kumppanin. Just juuri parisuhdeterapeuttikin sanoi, että moni pitää maratonin juoksemista paljon realistisempana kuin parisuhdetta. Keskity vaihteeksi johonkin muuhun kuin parisuhteeseen. Voisit vaikka kehittyä ihmisenä
Kliseistä. Urheilen, teen käsitöitä, osaan useampaa kieltä... Olen yrittänyt opetella uusia asioita. Silti sisälläni on tyhjiö. Uskon, että parisuhde voisi täyttää sen.
No istu pupuseni polvelleni niin jutellaan.
Mä olen 25-vuotias ja samoilla ajatuksilla. Toisaalta olen useimmiten ihan ok asian kanssa. Elämäntilanteeni on ihan hyvä; omistan ison ja ihanan asunnon, mulla on vakkarityöpaikka, todella paljon hyviä ystäviä ja kavereita, harrastuksia ja menoja riittää. Välillä tuntuu, että ei mulla kyllä välttämättä edes olisi aikaa parisuhteelle.
Mutta sitten välillä tulee aika paska olo. Varsinkin kun tässä iässä kaveripiirissä rupeaa jo kuhina käymään ja porukka pariutuu, menee kihloihin, muuttaa yhteen ja saa lapsia. Tänäkin kesänä mulla on kolmet häät edessä. Kaverien tyttö- ja poikaystävät alkavat tulemaan mukaan illanistujaisiin ja mä olen ainoa, jolla ei ole avekkia. Mulla on kaveri- ja tuttavapiirissä kyllä paljonkin miehiä, mutta he eivät musta kiinnostu. Mä olen kai sellainen hauska kaveri, mutta en tarpeeksi hyvännäköinen mihinkään muuhun. Varsinkin kun suurin osa kaveripiiristäni koostuu ihan mykistyttävän kauniista ihmisistä, kontrastissahan mä näytän vieläkin paskemmalta. En edes tiedä miksi sellaiset ihmiset viettävät aikaansa mun kanssani, mutta kai kaikki porukat tarvitsevat sen kiintiöruman.
Oletpa aikaisin katkeroitunut. Kyllä kuka vain löytää kumppanin. Just juuri parisuhdeterapeuttikin sanoi, että moni pitää maratonin juoksemista paljon realistisempana kuin parisuhdetta. Keskity vaihteeksi johonkin muuhun kuin parisuhteeseen. Voisit vaikka kehittyä ihmisenä