Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun anoppi suosii tietyn lapsensa lapsia - miten suhtautua ja selittää lapsille?
17.06.2016 |
Olen niin kyllästynyt itseeni ja niihin pahoinvoinnin ja suuttumuksen tunteisiin, joita anoppini eriarvoinen, tiettyjä lapsia ja lapsenlapsia suosiva käytös minussa äitinä aiheuttaa. En voi enää olla luontevasti appivanhempieni seurassa kun heidän käytöksensä on täysin arvomaailmani vastainen.
Miten suhtautua "oikein"? Mikä tapa auttaa? Välien ja yhteydenpidon katkaiseminen sen jälkeen, kun on selittänyt miksi ja keiden eduksi näin tapahtuu...? Miten selittää lapsille isovanhempien eriarvoistava käytös?
Tilanne siis on tämä:
Mieheni perheessä on jo vuosikausia (koko mieheni elämän ajan) ollut tapana se, että appivanhemmat priorisoivat tietyn suosikkilapsensa tarpeet ja sama tyyli on sujuvasti siirtynyt koskemaan nyt tämän suosikkilapsen lapsia.
Käytös on pöyristyttävää ja epäoikeudenmukaista. Siis kun yhdelle annetaan kaikki resurssit, aikaa ja taloudellisia panostuksia, muut eivät saa yhtään mitään. Lisäksi asioista ei miehen perheessä ole koskaan ollut tapana puhua ns. suoraan. Joskus nuorena poikana mies on sanojensa mukaan yhden kerran uskaltanut kyseenalaistaa vanhempiensa käytöksen ja saanut osakseen syyteryöpyn röyhkeydestä ja lopulta jonkinlaisen ontuvan selityksen, että näyttäähän poika pärjäävän ilman heitäkin.
Eli kun on joutunut yksin ilman apua tähänkin asti pärjäämään ja on pärjännyt, saa "rangaistukseksi" pärjätä yksin vastaisuudessakin.
Aikuiset on aikuisia, esim. mieheni on jo alistunut omaan kohtaloonsa, mutta kun kuvioissa on lapsia, omia lapsiani, en haluaisi altistaa heitä tällaiselle eriarvoiselle, epäoikeudenmukaiselle käytökselle. Kyllä pienikin lapsi jo tajuaa, miten väärin ja epäoikeudenmukaisesti isovanhemmat käyttäytyvät.
Selitysten keksiminen lasten ihmetteleviin kysymyksiin on mulle äitinä kerta kerran jälkeen vaikeampaa. Mikä tässä tilanteessa auttaa? Miten selittää isovanhempien käytös lapsille? "Kun mummo ja vaari nyt vaan tykkää vähän enemmän X:sta ja Y:stä"?
Kommentit (33)
Ei sinun tarvitse mitään selittää.
Jos lapset huomaavat itse voit ohjeistaa heitä kysymään itse isovanhemmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä on samanlainen tilanne mun vanhempien kanssa :(. Siskon lapset vierailevat mummolassa yökyläilemässä useamman kerran kk:ssa. Isovanhemmat vie siskon lapsia lomilla ulkomaan reissuille ja reissaavat myös Suomessa huvipuistoja yms.
Meidän perheessä täsmälleen samanikäiset ja samaa sukupuolta olevat lapset, pääsevät mummolaan 1-2x vuodessa ja silloinkin mummo huokailee, miten raskasta niitten kanssa on....:(.
Lapset jo alakouluikäisiä, eli ymmärtävät kyllä, että serkut tapaavat isovanhempia useammin, mutta ilmeisesti mummon huokailut raskaudesta on jo vaikuttaneet senverran, että meidän lapset ei juurikaan enää mummolaan ees halua mennä.
Enkä todellakaan aio missään vaiheessa sanoa,mettä isovanhemmat tykkää enemmän toisista serkuista tms. Tai katkaista välejä tai mitään muutakaan. Mutta ehkä sitten, kun ovat vanhoja ja vaivaisia, meidän lapset ei haluakaan tulla auttelemaan .
Elämä on....
Ei sun tarvitse selittää mitään. Ei sun lapsillasi ole sellaisia tarpeita, joiden tyydyttäjänä pitäisi olla nimenomaan isovanhempien. Te vanhemmat täytätte lapsenne tarpeet.
Isovanhemmat ovat sitten ylimääräinen plussa, jos jotain antavat/tarjoavat. Jos eivät, no problem. On paljon lapsia, joilla ei edes ole isovanhempia.
Olisikohan tämä asia, joka tämän pojan, siis miehesi ja lastesi isän, tulisi miettiä ja hoitaa? Tuet sitten sitä miestäsi hänen päätöksessään.
Vierailija kirjoitti:
No, meillä on samanlainen tilanne mun vanhempien kanssa :(. Siskon lapset vierailevat mummolassa yökyläilemässä useamman kerran kk:ssa. Isovanhemmat vie siskon lapsia lomilla ulkomaan reissuille ja reissaavat myös Suomessa huvipuistoja yms.
Meidän perheessä täsmälleen samanikäiset ja samaa sukupuolta olevat lapset, pääsevät mummolaan 1-2x vuodessa ja silloinkin mummo huokailee, miten raskasta niitten kanssa on....:(.
Lapset jo alakouluikäisiä, eli ymmärtävät kyllä, että serkut tapaavat isovanhempia useammin, mutta ilmeisesti mummon huokailut raskaudesta on jo vaikuttaneet senverran, että meidän lapset ei juurikaan enää mummolaan ees halua mennä.
Enkä todellakaan aio missään vaiheessa sanoa,mettä isovanhemmat tykkää enemmän toisista serkuista tms. Tai katkaista välejä tai mitään muutakaan. Mutta ehkä sitten, kun ovat vanhoja ja vaivaisia, meidän lapset ei haluakaan tulla auttelemaan .
Elämä on....
Ettekö te lasten vanhemmat ikinä ääneen kysy tai ihmettele isovanhemmille suoraan, miksi he vievät vain tiettyjä lapsiaan ulkomaan matkoille tai huvipuistoreissuille? Eivätkö he ymmärrä tekojensa epäoikeudenmukaisuutta? Jos mun vanhempani tekisivät niin, kysyisin asiasta satavarmasti suoraan ja osoittaisin tuohtumukseni asiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan tämä asia, joka tämän pojan, siis miehesi ja lastesi isän, tulisi miettiä ja hoitaa? Tuet sitten sitä miestäsi hänen päätöksessään.
Alkuperäinen vastaa:
Isovanhempien poika, eli aikuinen mieheni, ei välitä. Hän on turtunut ja sopeutunut, alistunut kohtaloonsa. Tottunut saamaan aina vähiten, jos ylipäätään mitään, ja olemaan se perheen hiljainen kärsijä, sivusta seuraaja. Hänethän profiloitiin jo kerran röyhkeäksi kun ääneen kehtasi asiasta lapsena yhden ainoan kerran kysyä.
Tämä miehen asenne on suurin eripuran aiheuttaja välillämme. Miten perheenpää voi olla noin tossukka. Haluaisin rinnalleni leijonan joka tekee mitä vain perheensä puolesta. Mies on flegmaattinen ajelehtija, joka yrittää kaikin tavoin olla huomaamatta vanhempiensa epäoikeudenmukaisuutta. Ehkä joku lapsena opittu defenssi? Kääntää päänsä pois ja katsoo muualle ettei tule pahaa mieltä, kenellekään. En voi käsittää miten mies voi antaa saman tapahtua lapsilleen mitä itse on jo kokenut.
Onko siskon lapset kyseessä? Meillä sama homma. Meillä onneksi minun sukuni hoitaa sitten miehen vanhempienkin puolesta :)
Lisäksi miehen sisko kyläilee useasti -siis jopa monta kertaa päivässä- vanhemmillaan, niin onhan siinä väkisinkin välit syventyneet tuohon siskon lapseen enemmän kuin meidän.
Etpä sä oikeen voi muuta kuin nostaa kissan pöydälle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaiskaa välit isovanhempiin! Eivät he tule koskaan muuttumaan vaikka kuinka heille selittäisit, eivät myönnä edes mitään ongelmaa. Miehellesi tekee vain kipeää kun näkee kaiken kohtelun kertautuvan lapsissaan ja siinä mukana tulee se samainen lapsuuden tunne. Ethän sinäkään halua päästää ketään sellaista henkilöä elämääsi joka kerta toisensa jälkeen satuttaa teitä aiheuttaen traumaa lapsillenne. Lapsuuden kokemat vähättelyt ja eriarvoistamiset vaikuttavat kehitykseen ja minäkuvaan. Katkaisun jälkeen on paljon helponpi hengittää eikä tarvitse tressata. Kamalaahan se on jos vaikka esim kaikki juhlat, joulut, synttärit joutuu altistamaan lapsensa tuollaiselle ja pilaamaan heidän ei vain sitä paivää vaan jää sitten kummittelemaan mieleen. Ethän halua että kukaan kiusaa lapsiasi. Vaikka kuinka ovat isovanhempia niin se ei oikeuta että saisivat sotkea pienen lapsen arvokuvaa. Vertaa, ethän koulukiusaajaakaan kutsu teille juhliin ja pakota itseäsi ja perhettäsi kunniottamaan tätä ilkimystä.
Minusta on luonnollista, kun vanhemmat kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti, jo pelkään välimatkasta johtuen.
Meillä sisareni saa paljon enemmän lastenhoitoapua ja hänen lapselleen äitini ostelee vaatteita, polkupyöriä yms. ja minusta se on ok. koska sisareni asuu äitiäni lähellä ja on yh ja pienituloinen.
Ja hyvin usein olen sanonutkin äidilleni, että hän ostaisi mieluimmin sisareni lapsille, sillä me molemmat vanhemmat ollaan työelämässä ja eikä koskaan lapseni ole kyseenalaistaneet tai kyselleet, miksi mummo kohtelee lapsiaan eriarvoisesti, sillä me vanhemmatkaan ole siitä tehneet numeroa.
Ja sitäpaitsi, maailma on eriarvoinen, halusimme sitä tai emme. Kyllä ongelma on ap. korvien välissä, ei lasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän vastaava tilanne ja selitin lapsille, että johtuu siitä, että toiset lapset ovat parempia koulussa ja muutenkin. Ainakin sain numerot nousemaan :D
Samaa se oli meillä kun lapset oli pieniä. Kyllä sen huomasi, että toiset lapsenlapset oli anopille tärkeämpiä kuin toiset. Ei me lapsille mitään siitä koskaan sanottu, harvakseltaan vaan kyläiltiin anoppilassa. Nyt meidän lapset jo teinejä/aikuisia ja ihan itse ovat äänestäneet jaloillaan eivätkä kauheasti välitä anopista. Enkä minäkään. Asiallisissa väleissä ollaan sen mitä on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on luonnollista, kun vanhemmat kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti, jo pelkään välimatkasta johtuen.
Meillä sisareni saa paljon enemmän lastenhoitoapua ja hänen lapselleen äitini ostelee vaatteita, polkupyöriä yms. ja minusta se on ok. koska sisareni asuu äitiäni lähellä ja on yh ja pienituloinen.
Ja hyvin usein olen sanonutkin äidilleni, että hän ostaisi mieluimmin sisareni lapsille, sillä me molemmat vanhemmat ollaan työelämässä ja eikä koskaan lapseni ole kyseenalaistaneet tai kyselleet, miksi mummo kohtelee lapsiaan eriarvoisesti, sillä me vanhemmatkaan ole siitä tehneet numeroa.
Ja sitäpaitsi, maailma on eriarvoinen, halusimme sitä tai emme. Kyllä ongelma on ap. korvien välissä, ei lasten.
Anteeksi mitä? Ongelma on kylläkin anopilla. Lasten eriarvoinen kohtelu on vahingoittavaa!
http://yle.fi/uutiset/suosiminen_voi_jattaa_todella_isoja_jalkia_lapsen…
Lasten eriarvoista kohtelua isovanhemmilta ei tarvitse hyväksyä. Lastenpsykiatri suosittelee puhumaan asioista suoraan.
Lastenlasten tasapuolinen kohtelu on todella tärkeää, muistuttaa kuopiolainen lastenpsykiatri Outi Heiskanen. Epäoikeudenmukainen kohtelu voi hänen mukaansa jättää lapseen todella isoja jälkiä, jotka näkyvät vielä vuosikymmenten päästä.
– Tiedän aikuisia ihmisiä, jotka vielä vanhoina päivinään muistavat epäoikeudenmukaisuuden ja huonon kohtelun. He muistavat ketä on suosittu ja kuka on jäänyt vähemmälle, kertoo Heiskanen.
Tasapuolisuus on lastenkasvatuksen yksi tärkeimmistä asioista ja se olisi myös isovanhempien hyvä muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne aikuiset lapset kohtele vanhempiaan samanarvoisesti, miksi isovanhempien pitäisi.
Esim.meillä voin viettää iäkkäistä vanhemmistani melko huoletonta elämää ja keskittyä perheeseeni, välimatkasta johtuen, kun lähellä asuva sisareni voi ottaa palkatonta vapaata ja viedä isäni lääkäriin ja soittaa vain kuulumiset minulle. Ja jotkut vain ovat läheisempiä ja niin aikuiset lapset ja heidän puolisonsa osaavat hoitaa paremmin ihmissuhteet isovanhempien kanssa. Ja näin tapahtuu muissakin ihmissuhteissa.
Ja siksi en ymmärrä ainaista valitusta isovanhemmista, kun joillakin heitä ei ole lainkaan ja silti lapsi voi hyvin.
Ongelma on aikuisten korvien välissä, ei lasten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan tämä asia, joka tämän pojan, siis miehesi ja lastesi isän, tulisi miettiä ja hoitaa? Tuet sitten sitä miestäsi hänen päätöksessään.
Alkuperäinen vastaa:
Isovanhempien poika, eli aikuinen mieheni, ei välitä. Hän on turtunut ja sopeutunut, alistunut kohtaloonsa. Tottunut saamaan aina vähiten, jos ylipäätään mitään, ja olemaan se perheen hiljainen kärsijä, sivusta seuraaja. Hänethän profiloitiin jo kerran röyhkeäksi kun ääneen kehtasi asiasta lapsena yhden ainoan kerran kysyä.Tämä miehen asenne on suurin eripuran aiheuttaja välillämme. Miten perheenpää voi olla noin tossukka. Haluaisin rinnalleni leijonan joka tekee mitä vain perheensä puolesta. Mies on flegmaattinen ajelehtija, joka yrittää kaikin tavoin olla huomaamatta vanhempiensa epäoikeudenmukaisuutta. Ehkä joku lapsena opittu defenssi? Kääntää päänsä pois ja katsoo muualle ettei tule pahaa mieltä, kenellekään. En voi käsittää miten mies voi antaa saman tapahtua lapsilleen mitä itse on jo kokenut.
Onkohan vahingollista parisuhteelleenne että ajattelet miehestäsi näin?
Kannattaisiko ekaksi pohtia näitä juttuja yhdessä miehesi kanssa?
Minusta anopin käytös (joka on kyllä epäreilua) ei ole tässä se suurin ongelma.
Onpa todella vaikea tilanne. Ymmärrän sinua ap täysin, äitinä on todella vaikeaa katsella vierestä, kun omia lapsia kohdellaan epätasapuolisesti ja vielä niinkin tärkeiden ihmisten puolelta kuin isovanhemmat.
Mieheni perheessä on vähän samanlainen tilanne. Jo lapsesta asti on hänen siskonsa tarpeet asetettu etusijalle ja sen huomaa kyllä selkeästi vieläkin. Mieheni on kyllä äitinsä kanssa asioita saanut selvitettyä, anoppi on kuitenkin ihan järkevä ihminen. Mutta, kuitenkin aina kun tavataan hänen puheensa keskittyy lähinnä tyttärensä asioihin ja niillä kehuskeluun. Miehen sisko on 35 vuotias, lapseton sinkku ja tiedän, että tämä ottaa appivanhemmilla koville. Jos tilanne olisi toisin, olen aivan varma kenen lapset olisivat etusijalla.
Kun kyläilemme miehen vanhemmilla, ovat siskon vanhat lelut suorastaan kuin jotain pyhäinjäännöksiä, niihin ei siis saa koskea, koska ne pitää säästää jos vaikka X saa joskus lapsia. Uskomatonta. En todellakaan tarkoita, että meidän lapsille pitäisi kaikki antaa, mutta kyllä tuollainen ajattelu on vähän hassua. Varsinkin kun sisko on sanonut suoraan, ettei aio perhettä perustaa.
En osaa nyt sulle ap mitään neuvoja antaa, sun miehen olisi kyllä hyvä saada asioita selvitettyä, jos se ei onnistu, niin mitä tuollaisilla isovanhemmilla tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on luonnollista, kun vanhemmat kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti, jo pelkään välimatkasta johtuen.
Meillä sisareni saa paljon enemmän lastenhoitoapua ja hänen lapselleen äitini ostelee vaatteita, polkupyöriä yms. ja minusta se on ok. koska sisareni asuu äitiäni lähellä ja on yh ja pienituloinen.
Ja hyvin usein olen sanonutkin äidilleni, että hän ostaisi mieluimmin sisareni lapsille, sillä me molemmat vanhemmat ollaan työelämässä ja eikä koskaan lapseni ole kyseenalaistaneet tai kyselleet, miksi mummo kohtelee lapsiaan eriarvoisesti, sillä me vanhemmatkaan ole siitä tehneet numeroa.
Ja sitäpaitsi, maailma on eriarvoinen, halusimme sitä tai emme. Kyllä ongelma on ap. korvien välissä, ei lasten.
Anteeksi mitä? Ongelma on kylläkin anopilla. Lasten eriarvoinen kohtelu on vahingoittavaa!
Pitäisikö minun tasa-arvon nimissä kieltää sisareni lasten vierailut äitini luona, kun välimatkasta johtuen, ei siihen omillani ole mahdollisuutta.
Vaikka vanhempani antaisivat kaikille lastenlapsilleen yhtä paljon, niin silti he olivat epätasa-arvoisessa asemassa, kun vanhemmilla on erilainen tulotaso.
Esim. sisareni lapsi voi saada mummolta synttärilahjaksi puhelimen, joka tuskin lastani ilahtuu, sillä se on ollut hänellä jo jonkin aikaa, mutta sisareni lasta se suuresti ilahduttaa.
Eikö se ole ihan luonnollista, että anopin tytär on läheisempi kuin miniä, onhan heillä takana elettyä elämää kauemmin.
Tunnen olevani anopille aina "kakkonen", tyttärensä rinnalla, vaikka hän esittelee minut "kuin olisin hänen oma tyttärensä" ja ymmärrän täysi, kiska meiltä puuttuu tunneside, joka on äidin ja tyttären välillä.
Ehkä taloudellisen auttamisen voi tehdä niinkin, että se on vain aikuisten välinen asia. Siihen ei pitäisi lapsia sekoittaa, että serkku kehuskelee sitten toiselle, että sainpas puhelimen/pyörän jne, joka sitten ihmettelee kun sai itse vain suklaalevyn. Eli minusta siinä on hiukan eroa, että suosiiko lastenlapsia eriarvoisesti vai auttaako lapsiensa perheitä ihan rehellisesti todellisten tarpeiden mukaan. Minulla ja sisaruksilla on myös ollut erilaisia elämäntilanteita ja olen varma, että vanhempani ovat kaikkia auttaneet, mutta jos summia lasketaan, niin tuskinpa ne mitenkään tasan menisivät... Sama lastenhoidon suhteen. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että vanhemmat auttavat niitä, jotka apua tarvitsevat, mutta lastenlapsille pitää olla selvä, että heistä kaikista pidetään samalla tavalla ilman mitään vaatimuksia. Siksi minusta hiukan voi isovanhemmiltakin odottaa, että toimisivat lasten nähden ja kuullen reilusti kaikkia kohtaan. Ilman muuta joku asuu lähempänä, käy useammin jne, että tapaamiset ei todellakaan mene tasan, mutta jotakin vikaa on isovanhemmissa kyllä, jos eivät osaa arvostaa kaikkia lapsenlapsiaan samalla tavalla.
Alue: Aihe vapaa
Tarviiko sitä selitellä? Jos välit ovat muuten ihan hyvät niin voihan olla luonnostaan, että toinen perhe tapaa enemmän isovanhempia kuin toinen?
Itse olen käynyt viikottain isovanhempien luona ja tiedän, etteivät muut serkut käyneet yhtä usein. Olisivat toki saaneet halutessaan käydä ja kaikista tykkäsivät.