Lue keskustelun säännöt.
Aggressiivinen 2,5-vuotias
03.06.2016 |
Siis mitä ihmettä minä teen tuon lapsen kanssa? Lapsi puree ja lyö kiivastuessaan. Ja kyllä, lasta on kielletty ja on laitettu jäähylle ihan alusta asti ja ankarasti. Mikään ei näytä tehoavan. Poika on hyperaktiivinen, ylivilkas, temperamenttinen ja tulinen luonne. Pikkusisko taas on aivan vastakohta: rauhallinen, tottelee. Onko jotain vinkkejä miten saada pureminen loppumaan?
Kommentit (17)
Lasta täytyy varmaan kasvattaa ja komentaa temperamentin mukaan. Herkkä lapsi ja luonteeltaan helppo varmaan uskoo pienellä komentamisella. Jääräpäiset :D taas tarvii jääräpäisen vastustajan.
Tosi vaikeeta varmaan jos kaikki keinot on kokeiltu. Mä oon joskus aatellu jostain taistelusta lasten kanssa, että kun saan lapsen itkemään ja sen mielen pahoitetua oon voittanu. Kuulostaa tyhmältä noin kirjotettuna.. Voisi vielä lisätä, että kun keksii, mikä omasta lapsesta tuntuu rangaistukselta.
Ajan kanssa parhaiten taitaa toimia hyvin positiivinen kannustaminen siitä kun asiat menee hienosti. Mutta toki se tilanne missä lapsi on väkivaltainen on saatava käsiteltyä heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Pysy itse rauhallisena, anna lapsen raivota äläkä missään nimessä raahaa lasta kiihtyneenä minnekään jäähylle. Noin pieni lapsi tarvitsee aikuista rauhoittuakseen turvallisesti.
2. Puhu ymmärtävään sävyyn "Joo-o, tajuan että sinua harmittaa, mutta nyt menemme pukemaan". Jos ja kun lapsi huutaa, hänelle voi sanoa ettei ole hätää, mutta ei pidä antaa periksi. Aikaahan tähän tottuminen vie, mutta vähitellen lapsi oppii, ettei huutaminen auta. Hän oppii myös luottamaan aikuiseen, ettei häntä hylätä vaikka hän ei vielä osaisi säädellä tunteitaan.
3. Tiedän, että rääkyvä lapsi ärsyttää, mutta sinä aikuisena olet se, joka osaa käyttäytyä. Ole esimerkkinä lapsellesi, älä anna lapsen taannuttaa sinua kiukuttelevaksi kakaraksi! Tsemppiä!
Kiitos vinkeistä, ja olen toki samaa mieltä. Ongelmaa ei edes olisi, jos olisi kyse vain huutamisesta, mutta kun lapsi lyö, tönii ja puree pikkusiskoansa. Ei tuossa valitettavasti pelkät pitkät hermot ja kauniit sanat auta. Täytyyhän minun suojella kuopusta pukemiselta.
Jos kyseessä on agressiivinen lapsi (esim. lyö sisarusta/vanhempia) kannattaa "jäähyt" toteuttaa siten, että mennään yhdessä rauhoittumaan joko toiseen huoneeseen tai vaikka sohvalle istumaan. Eli EI mitään supernanny-tyylistä lapsen hylkäämistä, koska se ei oikeasti opeta lapselle mitään. Lapselle jää yksin "miettimisestä" mieleen vain tilanne, jossa aikuinen ei ole läsnä. Etenki noin pieni lapsi tarvitsee aikuisen apua tunteiden säätelyyn, koska hänellä ei vielä ole keinoja selvitä yksin.
->Eli vanhempi pysyy lapsen tukena, sanoittaa lapsen kiukkua (esim. sinua harmittaa, kun et saanut tehdä sitä tms.) ja osoittaa ymmärtävänsä lasta.
Kun lapsi rauhoittuu, harjoitellaan parempaa käytöstä (esim. siskoa ei lyödä, siskoa silitetään). Hyvää käytöstä kehutaan, jolloin lapsi oppii toimivansa oikein.
Meillä on ihan samanlaista! Puremisen sain loppumaan kun pysyin itse rauhallisena ja sanoin jämäkästi että ei tuosta mitään hyötyä ole.
Nyt lapsi huitoo/lyö kun ei saa tahtoaan läpi mutta aioin yrittää samalla taktiikalla.
Nro kakkosella tulikin jo hyviä ohjeita. Tärkeää olisi ettei itse mene mukaan siihen lapsen kiukkuun mutta se on äärettömän vaikeaa, etenkin väsyneenä!
Kovasti tsemppiä sinne!
Tuo "sohvalle istumaan" siis tarkoittaa sitä, jos siihen pystyy. Hulluna riehuvaa lasta ei tietenkään saa pysymään sohvalla :D
Eli ehdotan seuraavaa:
1) Lyövä lapsi kauemmas uhrista.
2) Lyövä lapsi raivotkoon hetken yksin, lohdutetaan uhriksi joutunutta.
3) Kun lyövä lapsi on rauhoittunut hieman, mennään "jäähylle" (tai keskustelemaan tai mitä hyvänsä) yhdessä aikuisen kanssa.
4) Mahdollinen kiukku taas kestetään (ei provosoiduta) ja tässä kohtaa sanoitetaan lapsen tekoja lempeällä äänellä, mutta ei anneta periksi.
5) Kun lapsi rauhoittuu, mennään pyytämään anteeksi ja opetellaan parempaa käytöstä eli esim. siskoa ei lyödä vaan silitetään. Kehut päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että ankaruus ja jäähy auttavat. Jos ne auttaisivat, niistä olisi ollut jo hyötyä. Onneksi kakkosella olikin hyviä neuvoja.
Yksi asia vielä tuli mieleen, joka helposti tapahtuu sisarusten välillä. Se raivoava lapsi saa helposti paljon huomiota ja tämä lapsi jota kiusaa jää huomiotta. Miten poikasi reagoi jos puremisen jälkeen kiinnitätkin suurimman huomion tyttöösi ja lohduttelet tätä ja vasta hetken päästä annat huomion pojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan samanlaista! Puremisen sain loppumaan kun pysyin itse rauhallisena ja sanoin jämäkästi että ei tuosta mitään hyötyä ole.
Nyt lapsi huitoo/lyö kun ei saa tahtoaan läpi mutta aioin yrittää samalla taktiikalla.
Nro kakkosella tulikin jo hyviä ohjeita. Tärkeää olisi ettei itse mene mukaan siihen lapsen kiukkuun mutta se on äärettömän vaikeaa, etenkin väsyneenä!
Kovasti tsemppiä sinne!
Minun lapseni yritti kerran purtuaan uudelleen puraista, niin vedin hänen oman kätensä siihen eteen ja purikin vahingossa itseään. Sen jälkeen ei ikinä ole purrut ja on ihan normaaliksi aikuiseksi kasvanut.
t.mummeli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan samanlaista! Puremisen sain loppumaan kun pysyin itse rauhallisena ja sanoin jämäkästi että ei tuosta mitään hyötyä ole.
Nyt lapsi huitoo/lyö kun ei saa tahtoaan läpi mutta aioin yrittää samalla taktiikalla.
Nro kakkosella tulikin jo hyviä ohjeita. Tärkeää olisi ettei itse mene mukaan siihen lapsen kiukkuun mutta se on äärettömän vaikeaa, etenkin väsyneenä!
Kovasti tsemppiä sinne!Minun lapseni yritti kerran purtuaan uudelleen puraista, niin vedin hänen oman kätensä siihen eteen ja purikin vahingossa itseään. Sen jälkeen ei ikinä ole purrut ja on ihan normaaliksi aikuiseksi kasvanut.
t.mummeli
Piti vielä sanoa, että naama oli näkemisen arvoinen:DDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se lapsi siitä aikanaan rauhoittuu, kun pidät johdonmukaiset rajat. Tuollainen käytös kuuluu tuohon ikään. Joillakin lapsilla enemmän, toisilla vähemmän.
Sun pitää kiinnittää huomio siihen mitä tapahtuu ENNEN kuin lapsella menee hermot . Kirjoita ylös niin saat paremman kuvan tilanteista ja kokonaisuuksista. Ross Greene: tulistuva lapsi lukusuosituksena. Mikä on lapsen tunnetila noissa tilanteissa? Sitten opetat lasta käsittelemään niitä hankalia tunteita. "Ei" ei opeta lapselle vielä mitään. Noin pienellä opettaminen tarkoittaa satoja toistoja, varaudu siihen. Pyydä tulemaan kertomaan aikuiselle, anna vaikka tyyny mitä voi hakata, opeta hellää koskettamista, nimeä tunteita, lohduta. Jos itse huudat ja olet aggressiivinen, se johtaa helposti siihen että lapsi kopioi nämä keinot omat toimintaansa.
Ja tosiaan tilanteen ollessa päällä satutettuun huomio ja hänen lohduttamiseen.
Onko arjen vaatimustaso lapselle sopiva? Ettei lapsella vaadita että olisi iso poika jne. Koska hän ei ole iso poika. Vaan saa olla pieni ja tarvitseva, ja vasta harjoitella itsesäätelyä. Jos 4-vuotiaana vielä samanlaista, ota yhteys perheneuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiivastuneen taaperon kanssa kannattaa käyttää luolamiespuhetta eli mahdollisimman yksinkertaista esim toistella yhtä sanaa.
Aikuisen kannattaa puhua rauhoittavasti. Aikuisen kiivastuminen tai komentelu monesti vaan provosoi tulistuvia lapsia entistä suuremmille kierroksille.
Pidemmät keskustelut lapsen kanssa vasta kun kaikki ovat rauhoittuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen lapsi on haastavassa vaiheessa, kun hän jo tajuaa oman voimansa seuraukset (eli esim. puremalla saa toisen itkemään). Silti ymmärrys ei tarkoita, että hän osaisi hallita itseään. Kaksivuotias tarvitsee vielä runsaasti toistoja siitä, miten tulee menetellä oikein.
Tutkimusten mukaan jäähypenkki ei auta lasta oppimaan uudenlaisia menettelytapoja. Se aiheuttaa vain häpeän ja eristyksen tunteen. Jäähypenkki taitaa olla aikuiselle 'helppo' keino päästä tilanteesta, mutta se ei toimi uuden oppimisen välineenä.
Kerta toisensa jälkeen satuttaminen on lopetettava ja jaksettava toistaa, että esim. lelua ei oteta toisen kädestä. Kerta toisensa jälkeen on lasta kannustettava, kun hän toimii oikein tai jaksaa odottaa vuoroaan. Kerta toisensa jälkeen sanoitetaan tunteita: sinä olisit halunnut punaisen lapion, mutta se oli nyt siskolla. Nyt on siskon vuoro. Et voi ottaa sitä siskolta. Siskokaan ei saa ottaa sitä sinulta.
Tämä on rasittavaa, mutta sitä ei voi ohittaa, se on kasvatuksen ydinhetkiä.
Älä vertaile lapsia, se ei hyödytä. Käy läpi neuvolan kanssa lapsen kehitystä ja tilanteita. Tarvittaessa hae itsellesi purkautumispaikka keskusteluavun kautta.
Pystytkö lisäämään positiivista vuorovaikutusta itsesi ja lapsen välille? Niin että pääsisitte positiiviseen kierteeseen. Helposti käy niin että aikuisen ja tulistuvan lapsen välille muodostuu negatiivisen kommunikaation kierre, pitää kieltää - lapsi entistä hermostuneempi ja joutuu hankaliin tilanteisiin - pitää kieltää lisää - jne, kommunikaatio supistuu lapsen ei ei ei -tyyppiseksi.
Mullakin on tuon ikäinen poika, ei kyllä pure tms. Mutta kuuluu varmaan temperamentista riippuen aika monilla ikäänkin nuo kokeilut, että kun harmittaa ja suututtaa niin tavaroita heitellään tai voi yrittää satuttaa toisia tai myös itseään. Olen niissä tilanteissa pyrkinyt pysymään vaan viilipyttynä (vaikka joo, tekisi mieli joskus raskaushuuruissaan alentua itsekin samalle tasolle..) sanon esim. "Hei, sua taitaa harmittaa ja suututtaa nyt tosi kovaa, mutta auttaakohan tuo että heitit lelun? Helpottaisiko paremmin jos tulisit äitin (tai isän) syliin, niin lohdutan, mietitään sitten mitä keksittäs, ettei suututtais noin paljon. Yleensä alkaa itkeä ja tulee syliin, ja sen jälkeen voi auttaa leikit/puuhat jatkumaan. Olen huomannut myös, että parin vaihtoehdon antaminen toimii usein hyvin, tahtoikä on meillä voimakkaana ja minä ite-ikä, kun saa mahdollisimman paljon vaikuttaa itse päätöksiin, niin ns. "Turhista" jutuista tulee paljon vähemmän purnaamista. Vaihtoehtoja kuitenkin rajallisesti, 2-3 on ihan hyvä määrä, muuten noin pieni helposti hämmentyy eikä osaa valita.
Jäähyt/rangaistukset eivät ole toimiva juttu, ei ainakaan yksin jättämisinä jne, kehut ja houkuttimet, ymmärtäminen ja lempeä mutta määrätietoinen ote toimii paremmin.
Tsemppiä! Ja jos epäilet, että lapsi on epänormaalin hankala,niin pyydä ihmeessä apua neuvolasta, voihan olla että kovin hurjan temperamentin takana on muutakin. Kuitenkin on haastava ikäkin monella 2-4v iässä, kausia tulee ja menee, välillä on tosi kiltti ja välillä yhtä huutoa ja kiukkua. Kumminkin on se hyvä ja ihana pieni lapsi kaiken hepuloinninkin takana, se kannattaa yrittää muistaa.
1. Pysy itse rauhallisena, anna lapsen raivota äläkä missään nimessä raahaa lasta kiihtyneenä minnekään jäähylle. Noin pieni lapsi tarvitsee aikuista rauhoittuakseen turvallisesti.
2. Puhu ymmärtävään sävyyn "Joo-o, tajuan että sinua harmittaa, mutta nyt menemme pukemaan". Jos ja kun lapsi huutaa, hänelle voi sanoa ettei ole hätää, mutta ei pidä antaa periksi. Aikaahan tähän tottuminen vie, mutta vähitellen lapsi oppii, ettei huutaminen auta. Hän oppii myös luottamaan aikuiseen, ettei häntä hylätä vaikka hän ei vielä osaisi säädellä tunteitaan.
3. Tiedän, että rääkyvä lapsi ärsyttää, mutta sinä aikuisena olet se, joka osaa käyttäytyä. Ole esimerkkinä lapsellesi, älä anna lapsen taannuttaa sinua kiukuttelevaksi kakaraksi! Tsemppiä!